Xiengkhouang

Ilmaa raikastanut ukkonen ja rankkasade olivat rauhoittuneet, ja salamat välähtelivät enää vain taivaanrannassa. Olimme odotelleet pahimman sateen loppumista ja menimme varaamaan retkeä seuraavaksi päiväksi hieman myöhässä. Moni retkikauppias ja ravintola oli jo sulkenut ovensa. Onnistuimme kuitenkin paitsi ostamaan toivomamme reissun myös löytämään mukiin menevän, ruokapaikan läheltä majapaikkaamme, Namchai Hostellia. Unta ei tarvinnut paljon kutsua rasittavan bussiyön jälkeen.

Täällä ei matkailijaa huudella ravintolaan tai tyrkytetä matkamuistoja. Pieni perheravintola tarjosi kuitenkin maukkaan aamiaisen: omelettia, valtavan kokoiset täytetyt patongit ja pirtelöt 50 000 kipillä, noin reilulla kuudella eurolla. Edellisiltainen sade oli raikastanut ilman, eikä kylätiekään enää pölynnyt.

Runsaassa tuhannessa metrissä, ylängöllä sijaitseva kylä osoittautui viihtyisäksi ja sopivan rennoksi. Siellä voi vuokrata maastopyörän, moottoripyörän tai auton. Tarjolla on myös monia valmiita retkiä, joista useimpiin liittyi joku Plain of Jars kohde. Niiden lisäksi voi valita vaikkapa vesiputouksia, kuumia lähteitä, luolia, venäläisen tankinraadon, kylän, jossa valmistetaan lusikoita, syömäpuikkoja ja helmiä alas ammuttujen viholliskoneiden alumiinista, kylän, jonka talojen paalut on tehty vanhoista pommeista, taikka kylän, jossa valmistetaan paikallista whiskyä. Meidän Phonsavaniin pysähtymisen syy oli Plain of Jars. (Oskari löysi kyllä kylän pikkupuodista sitä paikallista whiskyä.)

Purkkien tasangot

Xienghouangin provinssissa, Phonsavanin ympäristössä on useita paikkoja, joiden maastossa on noita mystisiä ”kivipurkkeja”. Ne ovat yleensä noin metrin läpimittaisia ja toista pitkiä, eri kivilaaduista, ainakin graniitista tai hiekkakivestä väkerrettyjä. Suurin purkeista, ”The King of Jars” on suunnilleen 2,5×2,5 metrin kokoinen. Purkit on ajoitettu suunnilleen kivikaudelle noin 500 ennen ja jälkeen ajanlaskun alun. Niiden alkuperä ja tarkoitus on tutkimuksista huolimatta jäänyt epäselväksi, eikä kadonneesta kansasta, joka ne on tehnyt, ole juuri mitään tietoa. Niiden tarkoituksesta on kehitelty erilaisia arvioita. Vahvimpina pidetään hautaamiseen liittyviä riittejä, sillä purkeista on löydetty ihmisen jäänteitä, hiiltä ja lasihelmiä. Toisaalta niiden on arveltu liittyvän alueen sijaintiin historiallisten kauppareittien risteyksessä. Ihana mysteeri, joka pysyy yhä mysteerinä.

Plain of Jarsiin ei voi tutustua törmäämättä myös sodan jälkiin. Alue on ollut strategisesti tärkeä Vietnamin sodan eli täkäläisittäin Toisen Indokiinan sodan aikana 1964–74. Se on ollut Laosin toiseksi eniten pommitettu provinssi, minkä muistona alueella on lukuisia juoksuhautoja, poteroita ja pommikraattereita. MAG (Mines Advisory Group) on puhdistanut Plains of Jars alueita vuodesta 2004 alkaen yhdessä UNESCON ja Laon Turismiviranomaisten kanssa uusi-seelantilaisen avustustorganisaation rahallisella tuella. Esimerkiksi tunnetuimman, suuren Plain of Jars ykkösen alueella MAG:n porukka on haravoinut metallinpaljastimien avulla yli 24 tuhatta neliötä ja visuaalisesti 225 tuhatta neliötä. He ovat löytäneet ja tuhonneet 127 räjähtämätöntä ammusta ja melkein 32 tuhatta sirpaletta.

MAG on merkannut turvalliset reitit betonisin laatoin. Valkoisten puoliskojen väli on tutkittu pintaa syvemmältä ja punaisten ulkopuolelta ainoastaan visuaalisesti, maan päältä. Jotenkin teki mieli katsoa aika tarkasti, mihin kohtaan jalkansa pistää… Tuntuu hirveän surulliselta, ettei täällä voi kulkea tai päästää lapsia leikkimään metsissä vapaasti.

Purkkikohteet ykkösestä kolmoseen

Laajin Plain of Jars kohde numero yksi on avoimen kukkulan laella. Turistit kilpailivat ”Purkkien Kuninkaan” viereen poseeraamaan pääsystä. Aurinko paahtoi armottomasti, ja maa kuivui pikkuhiljaa yön sateiden jäljiltä. Hiki virtasi selkänahkaa pitkin, mutta polut eivät vielä olleet ihan kuivia. Tulimme takaisin ”trekking-polkua” pitkin, vaikkemme löytäneetkään MAG-merkkejä. Polku oli kuitenkin varsin selkeä. Polun punainen savilieju tarttui varvikkaiden pohjiin niin, että niitä piti putsata moneen kertaan ennen hienoon Visitor Centreen menoa.

Kun kohde ykkönen oli hoidettu, kävi mielessä, että johan nämä purnukat on nähty. Mutta Plain of Jars kohde numero kaksi olikin aivan erilainen. Se sijaitsi pienellä kummulla trooppisen metsikön keskellä. Puiden alla oli miellyttävän varjoisaa ja viihtyisää. Tunnelma oli kuin Indiana Jonesissa. Suurin osa turisteista meni ilmeisesti vain kohteeseen yksi jonkun muun retken ohessa, ja täällä oli paljon rauhallisempaa. Saimme samoilla ja kuvailla purkkien keskellä keskenämme.

Kurvattuamme Plain of Jars kohteen kolme parkkipaikalle, menimme lounaalle pieneen perheravintolaan ennen varsinaiselle nähtävyydelle tarpomista. Oli, muuten, erinomaisen hyvät kananuudelisopat varsin kohtuulliseen hintaan! Ruokailun jälkeen lähdimme koti kohde kolmosta. Täällä se olikin se kohteen lähestyminen, joka oli kaikkein kiinnostavinta. Ensin ylitimme joen bambusiltaa pitkin. Sitten tiellä oli lehmiä ja vesipuhveleita. Polku kulki riisipeltoja reunustavia valleja pitkin. Ohitimme pikkuruisen maatilan, jossa isäntäväki pui viljaa lyömällä sitä lankkuja vasten. Ennen kolmoskohteeseen pääsyä piti vielä kulkea parin karja-aidan yli bambutikkaita myöten. Eikä itse purkkikohdekaan huono ollut. Karja-aidat hiukan häiritsivät valokuvaajan silmää, mutta niiden vastapainoksi taivaalle kertyi komeita pilviä.

Palattuamme samaa reittiä takaisin autolle alkoikin sataa. Uusi ukkonen aloitti hyrinänsä. Täydellinen ajoitus täydellisen retkipäivän päätteeksi!