Vehreä, visuaalinen – viihtyisä kaupunki

Ilta hämärtyy ja kaupungin valot syttyvät. Singapore-joen vastarannan pilvenpiirtäjät kohoavat korkeuksiin. Taivas niiden takana punertuu, kunnes pimeys kietoo kaupungin pehmeään huopaansa. Iltamyöhälläkin ilma on kostea ja lämmin. Jokirannan ravintolat mainostavat kansainvälisiä ruokalistojaan. Singaporessa voi valita australialaisen, brittipubin, kiinalaisen tai korealaisen, mereneläviä tai pihviruokaa, viinibaarin, kaljakuppilan, Food Courtin edullisen katukuppilan taikka huippukeittiömestarin gourmet-ravintolan. Kuten taksikuskimme sanoi: ”Singaporessa ei koskaan jää nälkäiseksi.” Ei todellakaan jää – kunhan on taaloja (SGD) taskussa.

Heti esimmäisenä päivänä löysimme valloittavan hauskan, hyvää sushia kohtuuhintaan tarjoavan ”kiukkuisen japanilaisen” eli Genki-ravintolan China Townin ja Klark Queyn rajamaastossa sijaitsevasta ostoskeskuksesta. Emilia lumoutui täysin sen kekseliäästä iPad-tilaussysteemistä ja ”raiteilla” kulkevista, annoksia kuljettavista pikkuformuloista.

Emilian ja Callen lomapäiviä säästääksemme turvauduimme kolme kuukautta ja kaksikymmentäkaksi päivää kestäneen matkamme aikana ensimäistä kertaa ilmatiehen. Lensimme Langkawista Singaporeen AirAsian siivin. Meritse ja maitse matkaan olisi kulunut koko arvokas lomapäivä. Nyt pölähdimme suurkaupunkiin reilussa tunnissa, ja päivä oli vasta alullaan.

Singapore on ihanan puhdas, kaunis ja vehreä suurkaupunki tai pikkuvaltio – miltä kulmalta asiaa katsookin. Suomen verran asukkaita, joista yli kolme neljästä on kiinalaista alkuperää, on ahtautunut seitsemänsadan neliökilometrin alueelle. Siis puolen Ahvenanmaan maa-alueen kokoiselle alueelle! Silti puolet Singaporesta on viheraluetta: golfkenttää, puistoja, mangroverämettä ym. Pikkuruinen viiden prosentin osuus on luonnonsuojelualuetta.

Etelässä, Singaporensalmen rannalla sijaitsevassa keskustassa on komeita pilvenpiirtäjiä. Arkkitehtuuri on rohkeaa ja kekseliästä, ja jokainen rakennusten tai katujen välinen kolo on täytetty kasveilla, talojen kattoja ja terasseja myöten. Ylikulkusiltojen reunukset kukkivat, ja pilareilla kiipeävät köynnökset. Ilmeisesti hyvin toimiva valvonta ja rangaistukset pitävät pinnat puhtaina ja kadut siisteinä. Suomen kannattaisi ottaa oppia!

En voi kuin hämmästellä kaupungin sopusuhtaista silhuettia ja paitsi tyylikkäitä myös hauskoja rakennuksia ja interaktiivisia veistoksia. Vielä enemmän ihmettelen kaupungin päättäjiä, jotka ovat tehneet sen mahdolliseksi. Maisema bisneskeskuksesta satamalahden yli vasta 2012 valmistuneen, viisi miljardia euroa maksaneen Marina Bay Sands -kompleksin suuntaan on ällistyttävän komea – eikä Marina Baystä keskustan suuntaan avautuva näkymäkään ole hassumpi. Massat ovat kohdallaan.

Marina Bay Sands -ostoskeskuskompleksissa on lukuisten kauppojen ja ravintoloiden lisäksi muun muassa kasino, luistinrata, pari teatteria ja korninpuoleinen venetsialaistyylinen kanava, jolle voi lähteä gondoliajelulle. Louis Vuitton on halunnut erottautua muista puodeista kelluvalla paviljongillaan. Pistäydyimme sinne puhtaasti arkkitehtonisista syistä. Kolmen kuusikymmenkerroksisen hotellitornin huippujen varaan on rakennettu valtava laivan muotoinen puisto, SkyPark. Siellä on ravintola, baari ja satametrinen uima-allas palmuineen päivineen. Hotellin 2561 800–4000 euroa maksavat huoneet olivat myyty loppuun.

Sataa tai paistaa – aina yhtä märkää

Taksikuskimme ehdotuksesta kiipesimme ensimmäiseen kohdalle osuneeseen hop on – hop off -bussiin saadaksemme yleiskuvan kaupungista. Seuraavana aamuna odottelimme samaa bussia Swissôtel Merchanttimme likeisellä pysäkillä. Huonoksi onneksi olimme sattuneet kaupungin onnettomimpaan hopperbussiin FunVee Hopperiin. Se lupasi kahden–kolmenkymmenen minuutin vuorovälit, muttei ikinä lunastanut lupauksiaan. Kolme varttia odotettuamme annoimme periksi ja tilasimme taksin Unescon maailmanperintökohteeseen, Botanic Gardensiin.

Puutarha on perustettu 1859 ja se on ollut tärkeä tekijä Singaporen kehittymisessä puutarhakaupungiksi. Kuljimme 82 hehtaarin laajuisen (kaksi kertaa Helsingin Kaivopuiston kokoisen) puiston länsipään joutsen-, kala ja kilpparilampien rantoja ja metsien läpi rakennettuja kiemuraisia polkuja kohti kuuluisaa orkkideapuutarhaa, kun etummaisena kävelevän Emilian sydän hyppäsi kurkkuun. Keskellä tietä seisoi kuin jähmettyneenä iso vesivaraani. Se säikähti vähintään yhtä paljon meidät nähdessään. Jätimme liskon rauhaan ja valitsimme toisen reitin.

Orkkidea- eli kämmekkäpuutarha oli täynnä mitä eriskummallisempia, omituisen muotoisia ja monen värisiä kukkia. Tärkeille ihmisille, kuten prinsessa Dianalle, presidentti Haloselle ja pääministeri Vanhaselle on omistettu omat risteytyksensä. Orkkideapuutarhassa oli järkyttävän kuuma. Edes ns. viileä talo ei suonut kuin hetken helpotuksen hikiseen iltapäivään. Pari tuntia Botanic Gardensissa vietettyämme lähdimme puiston sademetsäosan läpi pysäkille odottelemaan Hopper-bussiamme. Ajoitus oli loistava! Taivaan hanat avautuivat ja trooppinen sade kasteli puiston heti ehdittyämme pysäkkikatoksen alle suojaan. Runsaan puolen tunnin päästä pääsimme jopa FunVee-bussikyydillä Singaporen hienolle ostoskadulle, Orchid Roadille, jossa nautimme ihanasti ilmastoiduista ja sateelta suojaavista ostoskeskuksista.

Erilainen eläintarha

Ilmoitin jo Kiinan Chengdussa, ettei eläintarhoihin tarvitse enään mennä. Päätös oli lapsukaiseni toiveesta pyörrettävä. Emilia oli saanut Singaporessa teiniksi asti kasvaneelta ystävältään hyviä matkavinkkejä. Eläintarhaan kannattaisi mennä nimenomaan Night Safarille. Runsaan tunnin matka sinne kaupungin läpi metrolla ja paikallisbussilla oli safari sinänsä.

Saavuimme eläintarhaan kymmenen maissa illalla täyden kuun loistaessa pilvien rakosista. Hetken jonotettuamme pääsimme ”sähköjunan” kyytiin. Se kuljetti meidät pimeän ja paikoin hämärästi valaistun eläintarhan pikkuteitä hidastaen aina eläinten kohdalla. Vaunujen kaiuttimista kuuluva viehettävä naisääni kertoi erinomaisella englannilla hauskoja yksityiskohtia näkemistämme eläimistä ja niiden suojelusta.

Osa asukkaista oli aktiivisimmillaan pimeällä osan kölliessä lokoisasti vain korvia höristellen tai ohi lipuvia turisteja töllötellen. Ehkä ne odottivat puolta yötä, jolloin puisto suljetaan… Jotkut eläimet, kuten tapiirit ja kauriit, touhusivat aivan vieressämme tien poskessa. Toiset puuhastelivat omiaan pienen ojasen tai vähän suuremman vallihaudan takana. Onnekkaasti hyeenoiden, leijonien ja sarvikuonojen puolella avoimessa vaunussa istuvan Emilian mielestä eläimet olivat turhankin vapaina. Vain valkoinen intiantiikeri lepäili väljässä ikkunalla eristetyssä aitauksessaan.

Safariajelu kesti kolmisen varttia. Sen jälkeen lähdimme pimeän sademetsän läpi kulkeville poluille tarkastelemaan eläimiä omassa rauhassamme. Valitsimme reittivaihtoehdoista Wallaby Trailin, jonka varrella näimme muun muassa pikkuruisia ”rottakauriita” ja luolien asukkaita. Fishing Cat Trailillä kuljimme pienen joen laitoja ihmetellen mainittua kissaeläintä, paikallisia, erittäin äänekkäitä ja ilmeikkäitä saukkoja sekä hyvin uhanalaista muurahaiskäpyä. Oman lisänsä kävelyreittien tunnelmaan toivat paitsi puistossa luonnostaan asustavat pikkujyrsijät ja erilaiset lepakot, jotka jahtasivat hyönteisiä päidemme yllä, myös yön pimeydessä karjuva leijona.

Ihastuttava suurkaupunki ja kakkiva tipu

Nuorissa on energiaa kuin pienessä kylässä. Melkein neljä päivää kuljimme heidän kannoillaan Singaporea ristiin rastiin ja saimme kaupungista varsin mukavan kuvan. Putsatessani viimeisenä Singaporen päivänä linnun ruikut Callen olkapäältä, Emilia kertoi Mia-tätini sanoneen sen tarkoittavan, että hän palaa tänne toistekin. Singapore ei ole yhtään hassumpi paikka palata. Se on mukavan kansainvälinen, suvaitsevainen ja siisti. Tosin Emilia sai kokea China Townin aitoa kiinalaisuutta ostoskeskuksen ravintolassa, kun pikkutorakka vilisti hänen laukkunsa alta… Singapore on siis sittenkin aito aasialaiskaupunki.