Vainajan kanssa samaan junaan

Vaihtelevasti nukutun yön jälkeen saavuimme aurinkoiseen mutta koleaan Moskovaan. Hupulliset kevytuntuvatakit osoittautuivat oivallisiksi matkatamineiksi. Moskovassa on yhdeksän rautatieasemaa, mutta onneksi Vladivostokin juna, jolla matkaisimme kohti seuraavaa kohdettamme, Irkutskia, lähti aivan tuloasemamme Leningradin naapurista.

Olimme jo Tolstoi-junassa vaihtaneet ensimmäiset välttämättömät ruplat, mutta Jaroslavski-aseman automaatista nostettiin lisää. Päätimme viedä suurimmat pakaasimme matkatavarasäilytykseen siksi aikaa, kun kiertelisimme aseman nurkilla, kävisimme pikkulounaalla ja ostaisimme eväitä alkavalle legille.

Suolaa, sokeria ja rasvaa – ainakin yhtä tai kaikkia yhtä aikaa

Taivas oli vetäytynyt pilveen, tavaratalossa oli kuuma, ja steissin seudun venäläinen lounastarjonta eli ollut aivan makumme mukaista. Päädyimme syömään tavaratalon ylimmän, neljännen kerroksen ”pikaruokataivaassa” kääryleitä, joiden sisällöstä emme olleet aivan varmoja. Yhdessä oli ainakin sieniä ja toisesta tunnistimme kanan ja ketsupin. Tärkeintä oli, että pääsimme käymään käymälässä 40 ruplalla / peppu.

Hytti nro 6

Kuljimme pitkin asemalaituria etsien vaunuamme. Kuriositeettina mainittakoon laverilla samaan junaan kuskattu vanha maatuskavainaa, joka oli puettu pitkään ruskeaan palttooseen ja päähän oli sitaistu tyypillinen venäläinen ruusuhuivi. Rauhallista matkaseuraa tiedossa.

Juna nro 2 lähti raiteelta 3 aikataulun mukaisesti. Meillä oli vaunun 7 hytti nro 6. (En ole lukenut. En halunnut vaikutteita. Tarkottiko tämä, että pitäisi?) Vaikka tämä juna tiettävästi on niitä parempia, on tässä jo aistittavissa aitoa ryssäfiilistä: hieman nuhjuista, esimerkiksi punkkani alla oli höyheniä(!), ja kaikki ohjeet ovat ainoastaan venäjäksi. Samovaarin vesi on – todella kuumaa.

Jonkin aikaa junan lähdettyä kultahampain hymyävä junatarjoilijamme kantoi kuumat keitot pöytäämme. Keitossa oli suikaleina kaikenlaista puutarhasta löytyvää: kenties sipulia, kaalia, kesäkurpitsaa tms. sekä jotain lihaa. Liemessä oli lisäksi tomaattia, öljyä, mustia oliiveja ja reilu nokare smetanaa. Lämmin soppa tuntui hyvältä vatsassa.

Kolme tuntia takana. Maisema on tasaista, koivikkoista tai pusikkoista. Ruska on pidemmällä kuin Etelä-Suomessa, osa puista jo lehdettömiä. Välillä on tyvestä hiiltynyttä männikköä, välillä eri värisiä pientaloja kasvimaineen ja erilaisia, peltisiä, betonisisa, tiili- tai puurakenteisia mutta aina rähjäisiä autotalli-varastoja. Isommissa kaupungeissa vaihtelee neuvostoarkkitehtuuri, höyryävät lämpövoimalat ja uudemmat kerrostalot. Kolme tuntia takana ja reilut seitsämänkymmentäyksi edessä. Hulluja me ollaan.