Vähän vaille lomaparatiisi

Ihana uima-allas rannan tuntumassa! Veden pinnan tasolta merelle katsellessa on ihan infinity pool -fiilis. Kuahin edustalla kelluu muutama purjevene, ja aurinko laskee Andamaanien mereen kauniiden karstivuorten väliin. Allasbaarilta soitetaan länsimusaa ja Cocktail-lista on näyttävä. Merinäkymän vastapuolella kohoaa vaahtokarkin värinen, Disneyn unelmalinnaa muistuttava hotelli, jonka nimi on Bella Vista. Täällä voisi olla viihtyisää.

Huoneestamme ei avaudu aivan hotellin nimen lupaamaa kaunista näköalaa. Ikkunasta näkyy suuri parkkialue, jonka takaa alkaa rähjäinen ja likainen, hylätyn oloinen kaupunginosa. Hotelli on sisältä valkoiseksi maalattua betonia. Sen suurista, komeista auloista puuttuvat tekstiilit, jotka pehmentäisivät tunnelmaa ja vaientaisivat ääniä. Heräämme aamutuimaan kiinalaisen turistiryhmän huutoihin: ”Oletko jo hereillä? Nyt kiireellä aamiaiselle! Bussi lähtee kohta!” tai jotain sen suuntaista. Askeleet kopisevat ja kaikuvat kolkoissa käytävissä. Heti hotellin takana haiskahtaa ”kanava” eli avoviemäri. Sen rannalla on muutaman sea food -ravintolan rypäs, joka ei onnistu herättämään ruokahalujamme.

Kaikki uima-asut ovat sallittuja hotellin altaalla, mutta päästä varpaisiin peittävissä asuissa uiskentelevat leidit ja heidän uimashortseissa pulikoivat miehensä katsovat meitä epämukavan pitkään. Matalalla roikkuvat sadepilvet antavat lisänsä raskaaseen tunnelmaan. Täällä ei ole viihtyisää.

Outo verovapaa saari

Noin puolentoista tunnin lauttamatka Koh Lipeltä Langkawille sujui joutuisasti, vaikka umpinaisessa paatissa ei voinut matkustaa taivasalla. Saimme ajan kuluksi katsella uusimman Bondin laitonta DVD-kopiota, jonka englanninkielinen tekstitys oli varsin omaperäistä. Onneksi olimme nähneet elokuvan jo aiemmin. Leffan juoni ei lautan esityksestä aivan auennut.

Malesian pääuskonnot ovat islam (60 %), buddhalaisuus (19), kristinusko (9) ja hindulaisuus (6). Matkaoppaissa kerrotaan, että Langkawin lomasaarella on totuttu länsimaisiin ja aasialaisiin shortseissa ja topeissa kulkeviin turisteihin. Ei se siltä vaikuttanut ainakaan Langkawin suurimmassa keskuksessa, Kuahissa. Kaupungissa vallitsee yllättävän ahdasmielisen islamilaisuuden ja halvan alkoholin synnyttämä jännite. Joissain kaupoissa ja ravintoloissa ei myydä alkoholia ollenkaan. Toisista saa oluen lisäksi viiniä. Tarvittaessa voi verovapaita viinaksia, tupakkaa ja muita tuotteita tarjoavista tax free -kaupoista hakea pöytään halvan viinipullon.

Kuahissa pääsee kokemaan aidon Malesialaiskaupungin tunnelmaa. Erityisen kiinnostaviksi osoittautuivat monet keittiötarvikeliikkeet, joista löytyi hauskoja astioita. Tosin kannattaa lähettää miehet asialle. Shortsiasuiselle Emilialle todettiin, että teräksistä eväsrasiaa on vain se ainokainen hyllyllä hipelöitävänä ollut, hintalapuilla ja infotarroilla sotkettu kappale. Shortsiasuiselle Oskarille sen sijaan löytyi iskemättömiin muovipusseihin ja pahvilaatikoihin pakattuja yksilöitä useampikin.

Lomatunnelmaa etsimässä

Langkawilla on kaksi yleistä rantaa Pantai Cenang ja Pantai Tengah. Muut kuuluvat resorteille. Booking.comin perusteella oli käynyt selväksi, että yöpyminen on reilusti Thaimaata kalliimpaa. Netin kautta saa hotelleista vain hyvin pintapuolisen kuvan, ja jos haluaa viettää niissä enemmän kuin pari–kolme yötä, kannattaa yösija valita paikan päällä.

Lähdimme hotellinmetsästykseen heti toisena Kuahin päivänämme. Taksi heitti meidät Kok-rannan Laguna-hotelliin, joka kuvien ja palvelutarjonnan perusteella näytti viihtyisältä, ja saimme hyvän tarjouksen parista bungalowista. Paikan päällä selvisi, että respan henkilökunta on erittäin ystävällistä, ranta ei ole uimakelpoinen, mutta altaalla hyväksytään länkkäriuikkarien lisäksi pari kuvin esiteltyä muslimiuima-asua – ja Laguna on arabihotelli. Asiakkaiden mustien kaapujen alta näkyi pari kauniita silmiä, jos niitäkään. Kunpa bookingissa kerrottaisiin tiedot myös hotellien omistajatahoista.

Seuraavaksi taksi heitti meidät Cenang-rannalle. Kävelimme biitsillä pistäytyen kaikissa mukavilta näyttävissä resorteissa ja hotelleissa. Muutama oli täynnä paikallisen pyhäpäivän vuoksi. Pari oli aivan älyttömän kalliita tasoonsa nähden, ja joku vaikutti muuten vaan ikävältä. Lopulta saavuimme joelle, jossa kellui kalaveneitä suojassa. Jatkoimme sillan yli, mutta edempänä ei näkynyt enään hotelleja.

Nappasimme taksin, joka heitti meidät rannan alkupäähän Mäkkärilounaalle. Nyt tarvittiin länsimaista lohturuokaa. (Ne pari möhömahaista, punertavanahkaista länkkärisetää olisivat saaneet vetäistä paidan päälleen vaikka vain pikaruokalassa oltiinkin.) Sen jälkeen jaksoimme taas jatkaa yösijan metsästystä. Rannan eteläpäästä, Langkaburi Innistä löysimme lopulta pari vapaata bungalowia kohtuuhintaan.

Cenang-ranta on Langkawin suurin ja vilkkain. Biitsillä kulki autoja ja lahdelmalla puljasi vesiskoottereita. Rannan edustalla voi harrastaa uhkarohkean näköistä liitovarjoilua. (Yksi varjoilija käväisi rannan palmuissa saakka.) Biitsin yllä pörräsi helikopteri lennättämässä turisteja, ja lentokoneet laskeutuivat ja nousivat aivan rannan tuntumassa. Cenangilla, muiden länkkärien seassa saattaisimme tuntea olomme kotoisaksi.

Emilia ja Calle asettuivat rantabungalowiin, jonka terassilla istuimme yhdessä rantatouhuja seuraillen. Vaikka rannalla riitti vilskettä, se oli hämmästyttävän ruuhkaton ja rauhaisa. Edes lentokoneet eivät juuri häirinneet. Aurinko laski horisonttiin värjäten pilvet punerviksi. Illan pimeydessä merellä loistivat syöttikaloja pyytävien veneiden kirkkaanvihreät valot, ja kuului vain rannalle särkyvien aaltojen pauhu.

Kokemuksia korkeuksista

Langkawin nähtävyys numero yksi on 2005 valmistunut ja 2012–2015 remontoitu SkyBridge. Calle oli odottanut sinne pääsyä innolla ja Emilia ja minä lähinnä kammoksuen. SkyCab-köysiradan kuuden hengen kondoleihin hypättiin vauhdissa, ja lasiseinäisessä lootassa matkattiin ilmojen halki seitsemänsadan metrin korkeuteen rakennetuille näköalatasanteille sekä kahden vuorenhuipun väliin viritetylle, 125 metriä pitkälle, kaaren muotoiselle kävelysillalle. Näkymät olivat kieltämättä komeat joka suuntaan, ja sää suosi. Oli tyyntä, pilviä liukui vuorten yli, mutta näkyvyys säilyi hyvänä. Ikävä kyllä hermoja raastava matka piti tehdä myös alas.

Lounaan jälkeen jatkettiin Telaja Tujuh -vesiputoukselle, jota olimme katselleet jo yläilmoista. Kävelimme putouksille sademetsän keskelle raivattua kävelyreittiä. Matkan varrella näimme apinoita, sekä makakeja että langureja, ja sarvinokkalintuja. Viidakon veisaaja, laulukaskas, oli taas vauhdissa. Lämminvetinen putous yllätti meidät korkeudellaan ja koollaan. Ehkä lähipäivien ukkoset ja sateet olivat saaneet sen kukoistamaan. Hauskaa, että Emilia ja Callekin pääsivät viidakkotunnelmaan. Langkawi alkaa päästä ihon alle.

Pari päivä rannalla

Viimeiset päivät Langkawilla sujahtivat nopeasti lähinnä biitsistä nautiskellen. Hikoilimme aurinkotuoleilla varjojen alla, lueskelimme, kävelimme rannalla ja uiskentelimme. Pojat kävivät pörräämässä vesiskoottereillakin. Käväisimme jäähdyttelemässä ihan majapaikkamme naapurissa, Langkawin Under Water Worldissä iltapäivän kuumimpien tuntien aikana. Söimme kantaraflaksi omimassamme kiinalaisessa, ja nautiskelimme illasta rantabungalowin pikkuterassilla viski- tai viinilasin kera. Vietimme Lomaa isolla ällällä.

Vaikka Langkawilla kaikki on melkein kohdallaan mukavaa rantalomaa ajatellen, emme aivan päässeet eroon pinnan alla lymyävästä ahdistavasta tunnelmasta. Edes turistien valtaamalla Cenang-rannalla ei välty ikäviltä katseilta. Langkawi ei ollut aidosti rento ja suvaitsevainen lomakohde. Ei tarvitse mennä toiste.