Tyynellä säällä

Pirskatin aurinkoiset päivät! Sisähommat jäävät tyystin tekemättä, kun aina vaan paistaa! Tyynellä merellä on kesäisen laiska tunnelma. Mutta vetten yllä on paljon enemmän ääntä kuin keskikesällä. Kun tuuli ei tuule, kaikki kuuluu. Saaren männyt rapsahtelevat jatkuvasti, ja voi kuulla kasvien kasvavan.

Kalkkaat, haahkaäijät, pullistelevat rintojaan, nahistelevat keskenään ja liehittelevät naaraita. Ne jaksavat toistella o-ouuutaan melkein kellon ympäri. Tiuhaan kirkuvat tiirat ja naurulokit kevätriennoissaan. Kuoroon liittyvät kalalokit kajatuksellaan ja römeällä variaatiolla merilokit. Kotkan lentäessä yli ne äityvät nostamaan varsinaisen metakan.

Välillä ohi lentää harmaa merihanhipariskunta kovasti kaakattaen tai porkkananokkainen meriharakka kopiipittäen. Pienemmilläkin siivekkäillä on kovasti asiaa. Haarapääsky juttelee pitkään kelolepän latvasta, ja metsästä kantautuu loputon peipon liverrys. Ei hullumpaa avata paljukausi tällaisessa säässä saariston kevättä kuunnellen.

Toukokuun neljäntenä havaitsimme aamulenkin varrella ensimmäiset kaksi hautovaa haahkamammaa. Muutaman päivän päästä niitä löytyi jo viisi kappaletta. Yksi oli, peijakas, laatinut pesänsä aivan polun laitaan. Joudumme käyttämään kiertoteitä seuraavat viikot, koko haudonnan ajan.

Tyyninä aamuina saatoimme kattaa aamiaiset mökin eteen, kallion laelle tai jopa laiturille! Se on harvinaista herkkua – edes kesällä. Ensimmäisenä toukokuun perjantaina, aamupuuroja kalliolla nauttiessa ryhmä melojia lipui ohi aivan rantaa nuollen. Olivat selvästi matkalla Bengtskäriin. Pian bongasimme myös ensimmäisen purjeveneen, ilman purjeita tosin. Näillä plägillä ei paljon purjehdita.

Reissukivaa kevätsäässä

Lähikauppamme, TB-marinin ”Bjarnen” kauppa, aukeaa vasta, kun koulut loppuvat, joten karautimme pikkubusterilla Hiittisiin. Valikoima ei vielä ollut päätä huimaava. Leivillä oli enää pari päivää parasta ennen -aikaa ja Supersalmiakeilla se oli ohitettu jo pari kuukautta takaperin. Puodin hyllyiltä irtosi kuitenkin viikon sapuskat kovasti kaipaaminemme tuoreine vihanneksineen ja hedelmineen.

Hiittisissä koivut olivat jo hiirenkorvalla, ja vastaantulijat kulkivat shortseissa ja lyhythihaisissa. Näytti hassulta, kun olimme pukeutuneet fleecehousuihin ja kevytuntuvatakkeihin – ja veneessä vedettiin päälle vielä kelluntatakit, pipot ja hanskat! Ulkosaariston laidalla kevät laahaa jopa viikkoja mannerta, ja näköjään isompia saariakin jäljessä.

Mökillä aika kului pihahommissa ja kaikenlaisissa pienissä kunnostustöissä. Kun tyyniä, aurinkoisia päiviä tarjoiltiin aina vaan lisää, lähdimme taas retkelle. Emme halunneet koluta ulkoluotojen rantoja enää parhaimpaan pesimäaikaan, joten keksimme suunnata enempi ihmistoimintaan tottuneelle saarelle. Siistimme ja huolsimme kokoon taitettavat fillarit talven jäljiltä, roudasimme ne paattiin ja lähdimme länteen.

Yksi purjevene ja yksi pieni moottorivene kelluivat Örön linnakesaaren satamassa. Aisapaikoista oli vara valita. Polkaisimme sievien, punaisten kasarmirakennusten rykelmän läpi Lyhyelle ikävälle ja jatkoimme Pitkää ikävää kohti pohjoiskärjen laituria ja ilmatorjunta-asemia. Aloimme ymmärtää, ettei saaren tarvitse kovin suuri olla, kun fleecet ja untuvatakit voi unohtaa. Paitahihasillaan pärjäsi varsin hyvin.

Palasimme samaa tsaarinaikaista mukulakivitietä takaisin ja jatkoimme etelän kuuden tuuman tykkipatterille. Taitoimme matkaa Kakkos-Salpausselkään kuuluvalla laidunsaarella hissukseen ihmetellen milloin mitäkin eteen sattuvaa: armeijan vanhoja rakennelmia, käärmeitä, kevätkukkia, vanhoja tervaleppiä ja pitkää kivikkoista rantaa avarine merimaisemineen. Päivä hurahti pikavauhtia ehtoopuolelle. Upeaa, että armeijan vanhoja saaria avataan yleisölle!

Muutosta ilmassa

Perjantain, kolmannentoista päivän iltana etelätaivaalle alkoi kertyä raskaita pilviä. Meri muuttui tummanharmaaksi, ja navakka itätuuli nosti aallon harjoille vaahtopäitä. Auringon valo siilautui pilvien läpi luoden raamatullisia säteitä harmaata taivastaustaa vasten. Välillä auringon valo sattui rantakallioille maalaten ne kullankeltaisiksi. Eikä tuosta tilaisuudesta ei ole yhtään kuvaa…

Olimme käväisseet Helsingissä Oskarin olkapääleikkauksen jälkitarkastuksessa. Samalla olimme ravanneet ruoka- ja muissa kaupoissa. Pieneen Smart-merkkiseen tilaihmeeseeni oli tungettu muun muassa pari suurta kierrätysmuovista saavia, peltitynnyri, ohutta lautaa, harjanvarsia, kataba-saha sekä pyykkisäkki kaksine tyynyineen, joitakin mainitakseni. Moniongelmaiset kamerarunkoni ja parisatanen zoomini oli samalla keikalla toimitettu Jas-tekniikkaan hoitoon.

Paluumatkalla juttelimme, miten kumpikin oli jo alkanut kutsua saarta kodiksi. Matkan varrella poikkesimme otolliseksi tuntemaamme korvasienimetsään. Sieltä koottu pieni saalis mahtui hyvin Prisman kauppakassien sekaan. Pakasteet ja muutama jääkaappia kipeimmin kaipaava paketti olivat ängetty kylmälootaan. Se varasi ainokaisen röökinsytytinpistorasian. En saanut simahtaneeseen puhelimeeni uutta puhtia. Ei siis kuvia perjantai-illan valoista… Mutta ehdimme kuin ehdimmekin kuskata kamat rannasta hyvän sään aikana. Pian vesitynnyrit täyttyivät tuoreesta sadevedestä.