Turnajaiset

”Hyvät Herrat Ylhäiset, Hyvät Naiset Arvokkaat ja rahvas, joka ei ole syntynyt kultalusikka suussa…” Pum, pum, paa –pum, pum, paa, lyö raskas rytmi juuttisäkkien verhoamista kovaäänisistä… Wee will, wee will rock you! Kiiltäviin haarniskoihin sonnustautuneet kilpailijat saapuvat kiemuraisin koristekuvioin kirjailluin kankain verhottujen ratsujensa selässä. Tanner tömisee ja hiekka pölisee kavioiden alla. On Taalintehtaan September Open – Kemiönsaaren messut, sadonkorjuumarkkinat ja keskiaikatapahtuma – ja päivän odotettu huipennus on alkamassa.

Pilvisenä ja sumuisena valjennut aamu kirkastui päivän mittaan, kun hoidimme asioita Taalintehtaalla. Piti juosta apteeksissa ja kaupassa, hankkia passikuva Oskarin kansainvälistä ajokorttia varten, hakemus piti tulostuttaa ja postittaa, tarvittiin vaijeria jne. Olimme ajoittaneet kaikki järjestelytouhut Taalintehtaan tapahtumapäivälle, syyskuun toiselle lauantaille.

Oli mukavaa käydä Rosala Handelsbod -herkkupuodissa ja kahvilassa, joka näyttää olevan vaihtamassa nimeään uuden toimitilansa mukaisesti Magasinet 1845:ksi. Kesän suuren tapahtuman, Baltic Sea Jazzin, aikaan yleisöä on niin viljalti tai se on vaan keskittynyt niin pienelle alueelle, ettei ravitsemusliikkeisiin meinaa mahtua. Vaikka nytkin porukkaa oli ennätysmäärä (odotettiin neljää tuhatta), porkkanakakkunsa sai nauttia rauhassa.

Leipää ja sirkushuveja

Satamassa kävimme tutustumassa vanhoihin purjealuksiin, viikinkiveneeseen ja Kemiönsaarella 72-vuotiaana, 1951 uponneen esikuvansa ja kaimansa mukaisesti rakennettuun 1999 valmistuneeseen Eugenia-Jahtiin.  Keskiaikamarkkinoilla oli tarjolla lampaantaljoja, leivonnaisia, upeita käsitöitä ja tarvekaluja sekä teemaan sopivaa sapuskaa loimulohesta varraspossuun. Aika ajoin ihmettelimme hulluja ja hauskoja esityksiä, musiikkia, sirkustemppuja ja taistelunäytöksiä.

Medieval Sport Combat Finland järjesti buhurt-nimellä tunnetun täyskontaktitaistelukilpailun ranta-areenalla. Aikuiset ihmiset hakkasivat toisiaan miekoilla ja kirveillä, historiallisesti todenmukaisissa haarniskoissa! Olin ihmeissäni: ai tällaistakin voi harrastaa! Hullun näköistä hommaa, mutta varmasti rankkaa ja kieltämättä viihdyttävää. Asutkin olivat todella komeita.

Tilaisuuden henkeen hienosti sopivien vanhojen rantamakasiinien keskellä esiintyi narreja ja leikareita. Yrvänä ja Urho hauskuuttivat yleisöä jutuillaan, tyyliin sopivissa vetimissään pelleillen ja jonglööraillen. Oravaisista tullut Länsirannikon rykmentti taas esitti tuoreempia sotataitoja 1800-luvun musketeilla ja tuon ajan taktiikoilla. Lataukseen meni oma aikansa, mutta pyssyjen savupöllähdykset ja rykmentin rynnäkkö olivat varsin näyttäviä.

Viimeiseksi jäimme katsomaan keskiaikaisia turnajaisia. Neljä ritaria ratsasti narulla aidatulle kentälle korskeilla hevosillaan. Jälleen asut olivat täydellisiä! Päällä oli reippaasti rautaa, runsaat parikymmentä kiloa. (Käyvät kuulemma myös privaattisaunoista lämpötilan noustessa haarniskojen sisällä seitsemäänkymmeneen asteeseen.) Hevoset olivat upeita omissa haarniskoissaan ja hienoissa loimissaan (kai noitakin koristeellisia, hulmuavia heppa-asusteita voi loimiksi kutsua?).

Kolme sööriä ja yksi lady taistelivat kahtena joukkueena hevos- ja sotataidoistaan. Ratsukot mittelivät taitojaan peitsien, keihäiden ja miekkojen avulla. Peitsien kärjet katkeilivat ja ”päät” lensivät. Ihan muuta kuin perinteinen kouluratsastus! Jos olisin elänyt 1400-luvulla, olisin halunnut olla kuin tuo innokkaalla hevosella taisteleva lady enkä mikään tornista huiskutteleva linnanneito! Kiitos Rohan Tallit vauhdikkaasta ja näyttävästä ja ikimuistoisesta esityksestä!