Tuomari karkutiellä

Pekingin eteläinen rautatieasema muistuttaa suurta lentokenttää. Tavarat läpivalaistaan asemalle tullessa ja matkustajien pitää kulkea metallinpaljastimen läpi. Valotaulu on täynnä eri puolille Kiinaa lähteviä junia ja lauantaiaamulla asema kuhisee ihmisiä. Yli 1 300 000 000 kansalaisen täytyy päästä liikkumaan. Systeemi oli kuitenkin selkeä, ja löysimme lähtölaiturimme ja junavaunumme vaivatta.

Luotijuna G115 lähti kohti Shangain Hongqiaon asemaa klo 9.32. Ei mitään raiteiden kolinoita tai tutinoita. Juna kallistuu hiukan kaarteissa, mutta muuten meno on tasaista. Kakkosluokassa on mukavat tuolit, saman tapaiset kuin lentokoneissa. Täällä ei höpötellä vieraiden kanssa. Perheet rupattelevat keskenään, mutta yksin matkustavat pitäytyvät suomalaisittain omissa oloissaan. Pekingin eteläpuolella on hyvin tasaiset maisemat. Sadat tuhannet viljelystilkut, kasvihuoneet ja muutama kaupunki vilahtavat ohitse runsaan 300 km:n tuntivauhdilla.

Suurta ja suurempaa sen olla pitää!

Kiinassa kaiken uuden pitää olla näyttävää ja isoa. Historiallisessa Kiinassa pieni oli kaunista. Yksityiskohtiin ja ornamentteihin panostettiin paljon. Tämän päivän kiinalaisissa kaupungeissa on silmiinpistävän paljon korkeita asuinkortteleita ja kymmenittäin nostokurkia, kun niitä rakennetaan lisää. Kiina on suunnitelmatalous, ja urbanisaatio on hallituksen päätös. Reilusti yli puolet kiinalaisista asuu kaupungeissa, kun kolmekymmentä vuotta sitten vasta joka kymmenes. Nappasin runsaan vuoden vanhasta Kauppalehdesta sellaisen pienen yksityiskohdan, että Kiina käytti 2011–2013 yhtä paljon sementtiä kuin Yhdysvallat koko 1900-luvulla! Kaupungissa on tyypillisesti korkeita, tuollaisia 20–50-kerroksisia taloja vaikkapa kolme rinnakkain ja kolmen rivejä viisi peräkkäin. Avarassa ja laakeassa maisemassa valtavan kokoinen taloryhmä näyttää hirveän massiiviselta matalamipien, town house -tyyppisten, legopalikoita muistuttavien rakennusten keskellä. Jättimäisiä korkeiden talojen ryhmiä seisoo harvakseltaan siellä täällä.

Taitoimme junalla viidessä ja puolessa tunnissa Suomen mittaisen matkan. Luotijuna-asemat näyttävät olevan lentoterminaalien kokoisia eikä Kunshan nan -asema tee poikkeusta. Junat saapuvat kaupunkien kohdalla korkealle rakennettuja raiteita myöten aseman toiseen kerrokseen. Alas valtavaan sisääntuloaulaan mennään portaita tai liukuportaita pitkin. Systeemi olisi toimiva, jos liukuportaita olisi useampia. Nyt matkustajat raskaine matkalaukkuineen joutuvat kiirehtimään jonoon ainokaisille kapeille likuportaille. Toinen merkillinen seikka, jonka havaitsimme kantapään kautta oli se, että toiletteja joutui hakemaan aulan alakerrasta asti, valtaisan kompleksin vihoviimeisistä nurkista. Yhdessä nurkassa oli naisten käymälä, jonne tietysti oli jononpoikasta, ja toisessa nurkassa miesten.

Onnittelut Antti Leinoselle

Viime keväänä minä ja kolme muuta tuomaria, Olavi Kalkko, Jarmo Manninen ja Kari Westerholm, saimme yli 11 000 luontokuvaa arvioitavaksemme. Valitsimme niistä itseksemme runsaat tuhat kuvaa jatkoon. Niistä finaaliin ja palkinnoista kisaamaan selvisi vajaat kaksi ja puoli sataa. Kesän korvilla kokoonnuimme valitsemaan finalisteista Vuoden Luontokuvan sekä muut palkittavat. Tuomarointi sujui hyvässä yhteishengessä. Kukaan ei jyrännyt mielipiteillään, muttei kuvavalinnosta toki keskustelematta tai perustelematta selvitty. Muutamia kuvia jouduttiin vielä jättämään pois valituista maksujen tai sääntöjen vastaisuuden vuoksi. Silloin valmiiksi valitut perintöprinssit ja -prinsessat pääsivät palkinnoille.

Projekti oli vaativa ja työläs, mutta erittäin mielenkiintoinen ja palkitseva. Itse paiskin töitä tuomaroinnin eteen vähintään viikon, jos riittääkään.

Yöllä kello 23.30 (UTC +8) tulokset julkistettiin Vuoden Luontokuva -gaalaillassa. Lisäkseni muillakin tuomareilla oli ongelmia päästä Helsingin Kulttuuritalon lavalle asiasta kertomaan. Siksi esittelin tuomarityöskentelyä videolla ja äänityksenä. Toivottavasti tilaisuus sujui hienosti ilman teknisiä ongelmia. Moni Suomen Luonnonvalokuvaajien aktiivi on taas tehnyt paljon töitä tapahtuman eteen. Lämpimät onnittelut Etelä-Kiinasta Leinosen Antille, joka voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun 2015 hirvikuvallaan Äiti oota. Hän on ensimmäisenä voittanut kilpailun kolmasti!

zhouzhuan-8006702