Tuntuu syksyltä

Ilmatieteenlaitoksen Paikallissää-appi lupaili 16 sekuntimetrin tuulia. Säätiedotus merenkulkijoille huomautti Saaristomeren veneilijöitä niin ikään 16 m/s tuulesta. Läntisellä Suomenlahdella ja Pohjoisen Itämeren länsiosassa varoitettiin 19 metristä sekunnissa. Mainittujen merialueiden risteyksessä pitää itse päätellä, mikä veikkauksista osuisi lähimmäksi.

Olimme palaamassa saarelle Dalsbruks Båtservicen kautta. Pikkuveneen Evinrude oli ollut ensimmäisessä virallisessa huollossaan. Niin valmistajan takuu jatkuisi vielä pari vuotta. Venehuollon suojaisaan lahteen ei itätuuli sopinut, mutta korkeimpien puiden latvat lepattivat vimmatusti. Oskari kastuisi kiitettävästi Falkö fjärdenin ylityksessä.

Yle Turun säätiedotuksessa povattiin kohtalaista tuulta, kun Hangon Russarön sääasemalla mitattiin jo 23 ja puuskissa jopa 26 m/s. Se on minusta aika kova tuuli. Toki se jäi Karibian saaria ja Floridaa runnelleen Irman vauhdista puoleen tai vaivaiseen kolmannekseen. Itätuuli sattuu piskuiseen valkamaamme varsin sopivasti, mutta ylimääräisenä haasteena oli tuo narun päässä keikkunut ja loikkinut pikku-Busteri…

Suomen saariston rauhaa

Tavallista mutkikkaamman mutta onnistuneen maihinnousun jälkeen pääsimme taas saaren rauhaan. Luimme ihmeissämme uutisia tutuista Karibianmeren paikoista Irma-hurrikaanin jäljiltä. St. Martin näytti taistelutantereelta. Lähes koko saaren rakennuskanta oli tuhoutunut. Brittiläisillä Neitsytsaarillakin näytti kuin pommituksen jäljiltä. Tortolan venesatamassa purjeveneet ja katamaraanit olivat sylikkäin. Kuubassa, vanhan Havannan upeat, muutenkin kovia kokeneet talot seisoivat tulvavedessä. Ihmiset uivat kaduilla, meloivat ovilla tai kävelivät kainaloita myöten upoksissa.

Irma oli jo hiipunut, kun se saavutti Floridan Fort Lauderdalen. Hurrikaanin onnekkaan reitinvalinnan vuoksi Florida selvisi ilman pahempaa tulvaa. Puita ja valtavia puiden oksia oli pitkin katuja, ja hiekkaranta, jolla olimme kävelleet muutama kuukausi aikaisemmin, oli siirtynyt rantaa myötäilevälle, A1A-valtatielle. Kauhakuormaajilla menee kuulemma viikko sen siivoamiseen. Kaiken kukkuraksi Etelä-Meksikossa sattuneen voimakkaan maanjäristyksen pelättiin aiheuttavan tsunamin, joka olisi voinut uhata muun muassa edellistalvelta tuttuja Nicaraguan rannikkoa ja Galápagos-saaria. Koto-Suomi tuntuu niin turvalliselta!

Kesä ei ole ollut kovin kesäinen. Mustikkasato jäi paikon heikoksi viileän alkukesän pölyttäjien puutteessa. Kotimaista hunajaa on saatu kehnosti. Rantakäärmeet jättivät jo toisena kesänä peräkkäin munimatta vakiokallionrakoon. Kalliot eivät olleet riittävän lämpimiä. Perhosia on lepatellut hyvin harvakseltaan. On ollut liian vilakkaa ja aivan liian tuulista.

Vasta ihan loppukesästä tai näin alkusyksystä on näkynyt perhosia mainittavammin – kuukauden myöhässä! Teimme retken Örön alvarisaarelle elokuun viimeisinä päivinä. Örön kivi- ja hiekkarannoilla, kuivilla kataja- ja kanervanummilla, kullankeltaisilla kedoilla sekä juroilla rantalinnoitteilla saimme haviksia amiraaleista, kaaleista, sitruunoista ja neidoista – siis perhosista. Myöhemmin bongasimme muutamia omassakin saaressa.

Haarapääskyt häipyivät saaren ilmatilasta syyskuun ensimmäisen viikon lopulla. Kallioille käräjiään pitämään kerääntyneet lokitkin olivat käyneet vähiin. Muuttavat lepakot ja täysin ääneti liitävät pikkuhaukat korvasivat siivekkäiden maailmaan tullutta aukkoa. Jokunen västäräkki vielä keräili rohkeutta suuren veden ylitykseen. Merikotkat sentään jatkoivat uskollisesti partiointia saarten yllä.

Syksy Suomen saariston parhaassa ravintolassa

Pimeä tuli jo aikaisin. Iltapissille piti lähteä taskulampun kera. Useammaksi yöksi oli ennustettu revontulia Etelä-Suomea myöten, mutta taivas pysyi harmiksemme pilvisenä.

Aurinkoa riitti enää nihkeästi pakastimen tarpeisiin. Tyhjensimme sen kaasujääkaapin pikkuiseen pakkaslokeroon ja sulatimme loput pakasteet ruuaksi, eikä syksyn menu ollut huono!

Saaresta haalittujen herkku-, voi- ja ruskotattien sekä muutamien kanttarellien lisukkeena tarjoilimme toisillemme Kasnäsin kaupasta hankittua kirjolohen mätiä, keväästä asti pakastimessa lymynneitä kampasimpukoita ja komeron kätköistä löytyneitä, männävuotisia ranskalaisia herkkupateita. Niiden lisäksi nautimme alkukaudesta Helsingin Kallion etnopuodeista tuotuja kalmareita ja jättikatkarapuja maittavien aasialaisvaikutteisten kastikkeiden kera sekä Oskarin täydellisesti grillaamia ankanfileitä. Olimme yksinämme saarella. Syksy saarella oli kovin erilainen kuin vauhdikas kesälomasesonki.

Tänä kesänä chilitkin olivat jääneet pieniksi. Sentin mittaisten ”palkojen” lisäksi kasvi pukkasi jonkun parisenttinen ”hirviön”. Salaattipetikin alkoi hiipua. Sen viimeiset antimet alkoivat saada kitkeriä makuvivahteita. Niiden ja kaupasta apuun haalittujen viheriäiden avuksi sommittelimme hillottua inkivääriä, avokadoa, kirsikkatomaatteja, jääkaapin perältä kaivettuja halloum-, parmesan- tai fetajuustoja ja kuivakomeron vakiotarpeita: sesaminsiemeniä ja erilaisia pähkinöitä. Tuoretta vivahdetta soivat yhä idättämämme mungpavut ja linssit…

Suunnitelmia tulevan talven varalle

Lyhenevät pilviset päivät olivat mainioita sikäli, että maltoimme vihdoin tehdä matkasuunnitelmia. Tutkimme Perskarin cybersolmussa kaukomaiden liikenneyhteyksiä ja välimatkoja, Ulkoministeriön tiedotteita ja paikallisviranomaisten vaatimuksia, malaria-alueita, muita luonnon ihmeitä ja vieraiden keittiöiden antimia. Latasimme taulutietokoneelle Hesarissa kehutun offline-karttaohjelman, maps.men, ja sen kautta kartat kaikista maista, joissa tulevana talvena mahdollisesti liikkuisimme.

Etsimme myös Oskarin sukulaisia Geni-sukupuuohjelman, Australian Canberran suurlähetystön, paikallisen kansallisarkiston ja sikäläisen suomalaisyhteisön Dundernews-viestitaulun avulla. Genin ja muiden sukupuuohjelmien ongelma on se, että taaksepäin tietoja löytyy hyvin, mutta eteenpäin huonosti. Australian Suomen suurlähetystö viesti, ettei apua ei juuri löydy, koska maassa ei ole asukasrekisteriä kuten Suomessa. Viestitaulussa taas touhusivat lähinnä nuorempien maahanmuuttajasukupolvien edustajat. Oskarin 1800-luvulla Ausseihin lähteneet sukulaiset tuskin enää puhuisivat suomea. Sukulaisten löytäminen alkoi tuntua toivottomalta…

Tallensimme kuvia ja tietoa taulutietokoneelle, tutkimme reittivaihtoehtoja ja kokosimme alustavaa aikataulua taulukkolaskentaohjelmaan. Vertailimme auton ostoa ja vuokrausta eri maissa ja valikoimme kiinnostavista kohteista ne meitä kiinnostavimmat. Kaikkialle emme kuitenkaan ehdi. Maailma on täynnä ihmeitä, eikä puoli vuotta riitä mihinkään. Matkailumme tosin tuskin loppuu tulevaan talveen, mutta se alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa hyvältä… Mutta sitä ennen Oskari lähtee kalaan.