Temppeleitä, teitä ja viemäreitä

Juhlimme Suomen 98. itsenäisyyspäivää bussissa matkalla Phnom Penh´stä Battambagiin. Jouduimme turvautumaan uudestaan Soryan palveluihin, koska se paras bussiyhtiö, Giant Ibis, ei liikennöi sitä väliä. Päätimme lähteä Battambangiin, koska halusimme jokivenereissulle. Phnom Penhistä on venekuljetuksia Siem Reapiin Tonle Sap -jokea ja järveä myöten, mutta niitä haukuttiin ja niistä varoitettiin kuorona netissä. Veneet ovat turhan nopeita ja huonokuntoisia, niissä ei ole pelastautumisvälineitä, ne ovat suljettuja putkia, joista ei pääse ulos, jos jotain sattuu jne. Oli muutenkin hauska reissata pieneen tavalliseen Kambodzhalaiskaupunkiin.

Bussiyhtiön minväni tuli noutamaan meitä hotellilta, ja ensimmäinen vastoinkäyminen tuli heti hotellin ovella. Vänin ovi ei millään meinannut aueta… Kun se lopulta aukesi, kiipesimme kyytiin ja pääsimme bussiin – samanlaiseen parhaat päivänsä nähneeseen bussiin kuin se, jolla tulimme maahan.

Bussimatka päiväsaikaan on kuin istuisi leffateatterissa, jossa esitetään dokumenttielokuvaa tien varren elämästä. Kambodzhassa kohennetaan kuumeisesti infraa. Teitä ja viemäreitä parannetaan ja uusia rakennetaan. Lisäksi vanhoja temppeleitä korjataan ja uusia pystytetään.

Läpi tulvatasankojen

Tie Battambangiin kulkee Tonle Sap -järven tulvatasankoja myötäillen. Järvi on Kaakkois-Aasian suurin ja se on ollut tärkeä veden ja ravinnon lähde jo Khmerien valtakunnan ajoista lähtien. Sen tulvatasangoilla viljellään neljä riisisatoa vuodessa ja siellä on tärkeitä lintujen suojelualueita. Suojelutoimista huolimatta laiton kalastus, metsästys ja metsän kaato viljelysten tieltä jatkuvat. Järven ympäristön asukkaat ovat hyvin köyhiä ja täysin riippuvaisia järvestä. Tilanne tuskin muuttuu aivan lähiaikoina.

Tonle Sapin pinta-ala on kuivalla kaudella noin 2 500 neliökilometriä ja syvyys noin puolitoista metriä. Sadekaudella se peittää jopa 24 500 neliökilometriä ja on 10–15 metriä syvä. Ihmiset järven rannoilla ovat mukautuneet vedenpinnan korkeusvaihteluihin. Monet asuvat kelluvissa taloissa. Joillakin on kiinteät talot korkeiden paalujen varassa. On myös keveitä väliaikaissuojia, jotka puretaan ja siirretään tilanteen vaatiessa paikasta toiseen.

Riisi oli kypsää. Sitä korjattiin käsipelillä leikkaamalla tai käsin työnnettävillä leikkuupuimureilla. Riisinkorjuun täytyy olla rankkaa hommaa armottoman auringon alla.

Riisinjyvät oli levitetty talojen pihoille kuivumaan, ja korjatuille pelloille oli päästetty vesipuhveleita laiduntamaan. Maisema oli aakeeta, laaketa kuin Pohjanmaa.

Matkalla tarjoiltiin viihteeksi kambodzhalaisia karaokevideoita ja dubattuja, kiinalaisia hupielokuvia. Videot koostuivat niin samanlaisista, haikeista rakkauslauluista, ettei kappaleen vaihtumista edes huomannut. Videoissa kauniilla maaseudulla kulkevat rakastuneet katselivat toisiaan – hidastettuna –syvälle silmiin. Seksikkäin asu paljasti olkapään. Mitään niin törkeää, kun suukko, ei julkisesti näytetä.

Matka meni sujuvasti. Pysähdyttiin vessaan ja syömään ja saavuimme Battambangin bussiasemalle vain hiukan aikataulusta myöhässä. Tylsä bussimatka!

Mukava tuktuk-kuski sai hyvän diilin. Hän heitti meidät komealta kalskahtavaan International Hotelliin, (jota mainostettiin sanoin: ”New, luxurious hotel” jne. Ei ihan vastannut käsitystämme luksuksesta, saati uudesta, mutta hinta-laatusuhde oli hyvä. Ei 17 eurolla saa huonetta Kämpistä.)

Internationaali

Ongelmaksi muodostui se, ettei huoneesamme ollut pyyhkeitä. Respan iltapoika ei osannut englantia kovin hyvin. ”Towels” ei auennut. Oskari kävi hänen kanssaan huoneessamme esittämässä pantomiimin suihkusta ja kuivaamisesta, mutta asia ei vieläkään kirkastunut. Meille esiteltiin jopa toista huonetta. Lopulta kaivoin puhelimen syövereistä iTranslaten ja Khmerin kielen, ja silloin valkeni. Totta: towel ja double kuulostaa melkein samalta. Poika oli kuvitellut, että haluamme kahden erillisen sängyn sijaan tuplasängyn. (Olisinhan minä halunnutkin, mutta Oskarille huoneemme sopi ihan sellaisenaan.) Loppu hyvin, kaikki hyvin: saimme pyyhkeet ja pääsimme kaipaamaamme suihkuun.

Seuraavan päivän tutustuimme Battambangiin. Olimme tutkineet hotellilta saatavista esitteistä kaupungin top-nähtävyydet. Tarjolla oli esimerkiksi jokunen temppeli, Pol Potin ajan tappoluolia ja bambujuna. Ajattelimme jättää temppelit Siem Reapiin. Kidutusta ja tappamista olimme jo nähneet riittävästi, eikä vanhoja junaraiteta kulkeva bambulavainen resiinakaan jaksanut kiinnostaa. Päätimme vain kulkea ja katsella vanhaa kaupunkia, jokivartta ja keskustoria.

Battambangin vanha keskusta on sekoitus siirtomaatyylistä rappioromantiikkaa ja hienoja, samaan tyyliin rakennettuja uudisrakennuksia. Keskustori on laaja ja monipuolinen. Sieltä saa ruoka-ainesten lisäksi vaatteita, koruja, kankaita – hyviä sambapukumateriaaleja – kampaamopalveluita ja paljon muuta.

Eteemme tupsahti myös temppeli, jonka katsastimme ohi mennen. Joen rannassa oli mukavasti varjostavia puita, puoteja ja jokunen ravintola. Jokivarresta löytyi myös satama. Sieltä lähtevät jokiveneet Siem Reapiin. Ostimme liput seuraavan päivän reissua varten, 20 taalaa per peppu.

Battambang on mukava, aika rauhallinen joenvarsikaupunki, mutta meille riitti hyvin pari yötä.