Snorklausta Balin koillisrannikolla

Tummansinisestä syvyydestä nousee jännittävä hahmo. Vähitellen sen ääriviivat käyvät selkeämmiksi, ja saatamme aavistella valtavan keulan muotoja runsaan korallikasvuston alla. Vesi on häkellyttävän kirkasta. Hylyn alta ja syövereistä nousee hopeisia ilmakuplia kohti pintaa. Paistinpannun kokoiset kalat uivat aivan maskiemme editse ja pienemmät raitapaidat vilistävät parvina ohitsemme kosketusetäisyydeltä. Ne ovat uteliaita ja tottuneita vierailijoihin. Ihan kuin ne tulisivat katsomaan ja kysyisivät: ”Keitä saamme tänään tavata?”

Suuntasimme tutun kuskimme Mr. Jonyn kyydillä Balin kapeita teitä kohti pohjoista. Alkumatka oli matalaa rantatasankoa, mutta parin tunnin päästä tie alkoi mutkitella vuorten rinteillä ylös, alas. Sivuteiltä putkahteli lisää skoottereita takkuilevan liikenteen sekaan. Ne puikkelehtivat autojen seassa, mutta kaikki tuntuivat osaavan aavistaa niiden liikkeet. Mummot kulkivat katujen laitoja kantaen suuria koreja tai palmunlehvänippuja päidensä päällä. Koululaiset kävelivät vieretysten kotiin perjantain ruskeasävyisissä asuissa. Tien vierellä, verstaiden ja myymälöiden edessä oli autoja parkissa. Jotenkin kaikki mahtuvat kapealle tielle.

Ripaus vanhaa kulduuria

Pysähdyimme Tengananiin, yhteen Balin vanhimmista perinnekylistä. Balin Aga -kulttuuria edustavat kyläläiset pitivät yllä ikiaikaisia seremonioitaan, musiikkiaan sekä käsityötaitojaan valmistaen kolmivärisiä ikat-kankaita ja punoen erittäin kestävän oloisia koritöitä jostakin täkäläisestä heinästä. Sen juuriosista tehtiin punosten mustat kuviot, ja valmiit esineet käsiteltiin savulla kauniin lämpimänruskean sävyn aikaan saamiseksi. Bonuksena niihin tuli ihana tuoksu. Kesäisin kylässä järjestetään paitsi näyttävät nuorten miesten taistelukilpailut myös kukkotappeluita. Noita viimeksimainittuja en haluaisi nähdä.

Seuraavaksi kuskimme pysäköi Tirtaganggan ”Vesipalatsin” parkkipaikalle. Palatsin oli rakentanut Anak Agung Anglurah Ketut Karangasem, Karangasemin viimeinen raja eli kuningas vuonna 1948. Hän ei ollut pelkästään suunnitellut vesipuutarhapalatsia vaan oli hämmästyttänyt alamaiset kaivamalla altaita ja lampia polviaan myöten mudassa rahvaan kera. Palatsin pyhänä pidetty vesi tulee omalla painovoimallaan vuorilta, ja sitä käytetään monissa uskonnollisissa seremonioissa. Paikan altaista näytti olevan paljon iloa myös paikallislapsille.

Nauha rauhaisia rantakyliä

Ensimmäiset kolme yötä Itä-Balin ympärimatkallamme yövyimme edullisissa Barong Cafe & Bungaloweissa Amedin-pikkukylän liepeillä. Bungalowit oli rakennettu rantatien varteen pienen niemen rinteelle. Viereisellä tyhjällä tontilla laidunsi lehmä. Lehmätontin toisella puolella seisoi tyylikkäästi toteutettu, kaunis kylpylähotelli, jonka ravintolassa söimme reissumme kalleimman illallisen (yht. n. 40 e / pariskunta). Oli pakko. Ravintolan nimi oli Safka, ja paikan omistaja on suomalainen. (Baarin nimi oli Maku, mutta sen kalliit drinkit jäivät maistamatta.)

Balin koillisrannikko on tunnettu elinvoimaisista, suoraan rannalta tavoitettavista koralliriutoistaan. Mekin olimme tulleet Amediin niiden vuoksi. Snorklasimme päivän Lipah-lahden Vienna-rannan mukavia riuttoja ja toinen päivä hurahti Jemelukin korallipuutarhoissa. Veden alle oli jopa pystytetty pieni temppeli. Pelkät korallit olisivat riittäneet meille, mutta kalat näyttivät nauttivan sen varjoisista koloista.

Tiina ja Ray snorklasivat ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen! (Edellinen kerta oli reissullamme Karibian aalloilla, British Virgin Islandsilla.) Näimme erilaisten, upeiden ja värikkäiden kalojen lisäksi muun muassa pari raidallista merikäärmettä, kolme siipisimppua ja parven sieviä seepioita. Yksi isommista kaloista osoitti turhankin suurta kiinnostusta Rayn räpylöitä kohtaan. Lajitoveriksi vai ruuaksiko se noita mustaharmaita räpylöitä kuvitteli?

Ruhtinaallista australialaisapua

Australiassa asuvat ja Amedissa jo viidettä kertaa lomaa viettäneet Alan ja Suzanne innostuivat antamaan vinkkejä lähirannoista ja hyvistä ruokapaikoista. Suzanne lähti vuokraskootterillaan jopa näyttämään meille reittiä Jemelukin biitsin erinomaisen ravintolan parhaille aurinkotuoleille. Koska Barongin kuski ei voinut hakea meitä tärkeän seremonian vuoksi, Suzanne tuli miehensä kanssa noutamaankin meidät skoottereillaan Barongiin. Oskari ja Ray räpyläsäkkeineen, pyyhekasseineen ja rantareppuineen oli hassun ja haastavan näköinen yhdistelmä.

Koska aussipariskunnan kehuma ankkaravintola oli turhan kaukana jalkaisin tavoitettavaksi, saimme illalliseksi myös jännitystä. He lainasivat taas skootterin Oskarin ja Rayn ohjastettavaksi, ja Tiinalle ja minulle soitettiin ravintolan ”pojat” kuskeiksi. Tiinaa kuljettavassa skootterissa eivät valot oikein toimineet, joten ajoimme melkein pyörä pyörässä kiinni yksillä valoilla. (Komealta kuulostava Balin ankka on muuten pieni – reilusti pienempi kuin keskivertokana.)

Jatkaessamme matkaa Amedista länteen pysähdyimme suositulle Tulambenin rannalle. Se on Balin tunneituimpia sukellus- ja snorklauskohteita pääasiassa USAT Liberty -laivan hylyn vuoksi. Snorklaamaan pääsystä piti jopa maksaa yhdeksän ja puolituhatta rupiaa! (vajaat seitsemänkymmentä senttiä) Tulambenin loivasti laskeutuvalla rannalla oli loistavat olosuhteet myös sukelluskurssien pitämiseen, ja paikalla olikin runsaasti sukeltajia.

Hylkyä hämmästelemässä

Uin Tiinan kanssa hiukan tylsän näköistä kivirantaa myötäillen. Kun pääsimme pohjalla rötköttävien, mielenkiintoisten pötkylöiden ylle, Oskari viittilöi vimmatusti meitä luokseen. Pulikoimme seuraillen sedimenttien peittämiä, muotoja, kunnes tyhjyyden keskeltä alkoi hahmottua aavemainen, pintaa kohti kurottava, korallien peittämä rakenne. Ympärillämme parveili värikkäitä, trooppisia kaloja. Saimme katsella niitä silmästä silmään suunnilleen viiden sentin päästä.

USAT Liberty rakennettiin 1918 Ensimmäistä maailmasotaa varten.125-metrisen laivan tehtävä oli kuljettaa lähinnä eläimiä, mutta myös muuta sotatanterella tarvittavaa varustetta. Toisessa maailmansodassa se lähetettiin palvelukseen Tyynelle merelle, missä siihen osui japanilaisten torpedo1942. Vuotava alus hinattiin Balin koillisrannalle ja lasti tyhjennettiin. Agung-tulivuoren purkauksessa 1963 hylky kellahti mereen, missä siitä oli tullut osa Ahdin valtakuntaa. Rumasta ihmisromusta oli syntynyt upea, elämää sykkivä korallipalatsi, jonka onkaloista kalat ja muut meren elävät olivat löytäneet turvapaikan.