RZD

Junassa on aikaa kirjoitella. Päivityksiä syntyy reipasta tahtia (kun vaan nettiyhteyksien päähän pääsisi, niin voisi niitä julkaistakin).

Aamu valkeni harmaana ja tihkuisena. Junavaunu tärisee, huojuu, keinuu, kallistelee ja nytkähtelee. Oma kroppa hytkyy synkassa – yötäpäivää. Äänet kuuluvat melkein, kuin ikkuna olisi raollaan: kiskojen suhinaa, kohinaa, kolinaa, kilahduksia ja silloin tällöin torven törähdyksiä kaukaisesta veturista. Nopeus on reilut 80 km, parhaimmillaan yli 110 km tunnissa. Toisen junan kohdatessa meteli tuplaantuu, kun punaiset, siniset, keltaiset, vihreät ja ruskeat junavaunut suhahtavat ikkunan ohi.

I love korvatulppa!

Yö sujui miten, kuten. Kai siinä tuli nukuttuakin. Aamulla ei ainakaan ollut kiirettä minnekään. Tuiman tyrnimehumukillisen ja banaanilla höystetyn Elovena-pikapuuron jälkeen olo tuntui kuitenkin levänneeltä. Alamme kotiutua hyttiimme :).

Puissa on tuskin lehtiä ollenkaan. Maisema on kumpuilevaa ja siellä täällä näkyy siperian lehtikuusia ja joitakin lappimaisia kynttiläkuusia. Permin kaupungin kohdalla ylitimme suuren Äiti Volgan sivujoen nimeltä Kama ja aloimme kiivetä Uralin rinteitä. Maisemat olivat hienoimmillaan. Oli meanderovia jokia ja pieniä datsoja jokien varsilla. Jossain oli kynnettyjä peltoja tai mullikoita suurilla laitumilla. Kasvaa siellä se pihlajakin, josta lauloimme taannoin Hannusjärvellä Nurmen pihalla.

Matkakumppanimme pari hyttiä eteenpäin on reissaamassa Moskovasta Vladivostokiin vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Perhe on kotoisin Kiinasta läheltä Hongkongia. Aikovat sitten lentää kotiin. Aina kun pysähdytään jollekin asemalle, herralla on kiire tupakille, ja tytär valokuvaa jopa innokkaammin kuin minä. Hänellä on jalustakin.

Talouspakotteet eivät näy missään. Tavaraa on kiskat pullollaan.

Jekaterinburgin asemalla Oskari lähti ostoksille. Minä jäin vahtimaan hyttiämme, sillä niitä ei saa lukkoon. Romanttinen tarina asemilla leipomuksia, omenoita ja muita puutarhatuotteita myyvistä mummoista on valitettavasti Nyky-Venäjällä pelkkä legenda. Oskari osti leipää ja parin litran vesipullon aseman kioskista. Komean asemarakennuksen nurkkapuodista löytyi jätskituutit ja toisesta kioskista paketti juustoviipaleita – kaikki turistihintaan totta kai.

Matkaamme, sijaintiamme ja vauhtiamme on hauska seurata puhelimen GPS Sygic-ohjelmasta. Se on, ressu, tehty maantiekäyttöön ja on kovin hämillään aina, kun tietä ei ole lähettyvillä ja pitää seurata junarataa. Mieluummin se kulkisi raiteiden vieressä. Se hälyyttelee huolissaan, kun ”ajamme” ylinopeutta ja lähestymme risteyksiä. Täällä, muuten, ei tasoristeyksissä kiskojen yli ajetakaan puomien läpi, kuten vauhtifilmeissä. Tiestä nousee kunnon rautabarrikadit estämään kulun raiteille. Kiskojen yli kuljeskelu, koirien lenkityksen tiimoilta tai muuten vaan ja lasten leikit keskenään tai vaikka kissojen kanssa ihan radan vieressä taas tuntuu olevan maan tapa.