Regatta ja majakka x2

Kirjosiepoilla oli täysi tohina päällä. Emot kantoivat sapuskaa, minkä ehtivät, mutta pöntöstä kiiri jatkuva kiljunta. Mikään ei tuntunut riittävän…

Tuli ensimmäiset kevyen tuulen päivät pitkään aikaan! Soitimme heti ystävillemme Hankoniemen taakse ja sovimme vierailusta. Varustimme veneen retkivalmiuteen. Roudasimme sinne patjan ja petivaatteet, matkagrillin ja ruokatarpeet. Täytimme vesikanisterin ja käänsimme keulan itään. Hangon läntisellä selällä, matalalla vesikivellä köllötteli hylje. Auringonvalo sattui kauniisti sen märkään turkkiin, kun se katseli ohi kulkuamme.

Heinäkuun ensimmäisen kokonaisen viikon loppuna Hangossa pidetään perinteiset purjehduskilpailut. Tyttäremme Emilia ja hänen sulhonsa Calle olivat tulossa Hankoon juhlimaan ystävien kanssa, ja olimme sopineet, että tapaamme nuoren parin seuraavana päivänä.

Itämeren portissa on kallista yöpyä regatan aikaan. Onneksi pääsimme tuttujen Hangon kesäasukkaiden Maaritin ja Kimmon tyhjälle paikalle aivan ilmaiseksi. Hangon regatta ei osoittautunutkaan sellaiseksi örvellykseksi, kuin olin odottanut. Joku vuosi takaperin satuimme paikalle Poker Runin aikaan. Satama oli silloin ollut yhtä kallis, mutta biletys paljon pahempaa. Regattayöt sujuivat levollisesti satama-altaassa korvatulpat korvissa.

Aamulla seurasimme, miten regattaan osallistuvat, sulavalinjaiset kuutoset ja kasit nostivat purjeet ja lähtivät kisaamaan. Purjeiden meri näytti upealta vasta-auringossa!

Hankoa pyörän satulasta

Olimme pakanneet veneeseen myös pienet, taitettavat fillarit. Pyöräilimme pitkin poikin Hankoniemeä. Poljimme Neljän tuulen tuvalle ja Gunnarstrandiin. Kävimme kääntymässä Kappelisataman lähellä ja löysimme monta uutta reittiä, joita ei kävellen saati autolla niin vain keksisi. Fillarilla oli näppärä käydä torilla ja kaupassa ja vierailla Kasinolla sekä Länsisataman aallonmurtajalla.

Hangossa saimme syödä vaihteeksi ravintoloissa ja tavata nuorta paria. Keli helli, ja vaikka yöksi vielä viileni, se ei näyttänyt haittaavaan kesähepenissä juhlivaa nuorisoa. Mekin pärjäsimme hytin suojassa, täkin alla ilman lämmitintä.

Toisena aamuna jatkoimme Hangon itäisen yli Markon ja Marjon mökille. Siellä saimme herkutella savukalalla, mansikoilla ja muilla kesäherkuilla. Saaren vahdit, Leevi ja Hugokin saivat osansa. Sitten nautimme täydellisestä kesäillasta ja löylyistä tuvan pikkusaunassa. Markon ja Marjon tuvasta aukeaa yksi maailman kauneimmasta maisemasta. Yön vietimme mukavasti ystävien viihtyisässä vierasmajassa.

Paluumatkalla Hangon läntiselle oli jo syntynyt reipasta kuoppaa. Pari purjevenettä tahkosi aaltoja ylös ja alas ulapan yli vievällä oikoreitillä. Näkyvyys oli heikko ja sähköisiin välineisiin oli luottaminen tavallista enemmän. Ohitimme tutut karit yksi toisensa perään, ja kun Svartskärin jörö merkki erottui hämärästä saarinauhasta, huokaisimme helpotuksesta. Pian olisimme kotisaaressa.

Kirjosieppolapsetkin olivat jo lähteneet pesästä…

Saariston lyhyt huippusesonki

Heinäkuun puolivälin koittaessa alkoi kotisaaren vauhdikkain kausi. Viileät säät ja kovat tuulet olivat pidätelleet kavereita mantereen puolella. Heti säätiedotusten ounasteltua hiukan lupaavampaa, ystävät toistensa perään ilmoittautuivat muonavahvuuteen.

Seurasi monta ihanaa päivää maistuvien ruokien ja hyvän seuran kera. Se on kesää, jos jokin! Aivan kommelluksitta ei selvitty. Hugo-chihu oli vaisu ja liikkui vaivaalloisesti. Sen peräpäätä vaivasi jokin. Tutkimme arkaa takamusta tiuhan turkin alla, muttemme löytäneet vaivan aiheuttajaa. Pohdimme, mikä ötökkä olisi voinut tuikata pikkuhauvelia. Myöhemmin saimme viestin Hugon mammalta: eläinlääkäri oli ajellut karvat poikaparan kankusta ja sen alta oli paljastunut 3×5 cm laajuinen mätäpaise! Toivomme Hugolle pikaista paranemista!

Välillä porukka vaihtui liki lennossa. Parhaimmillaan odottelimme pöytäseuran vaihtoa Långnäsin lauttalaiturin kupeella. Jossain toisessa välissä ehdimme viettää päivän keskenämme.

Heinäkuun 20. nautimme kaksin pitkästä, rentouttavasta saunasta touhuntäyteisen päivän päätteeksi. Kuivatellessani saunan terassilla ihmettelin silmät ymmyrkäisinä paloautonpunaisen veneen kiitoa ja sen sinisiä vilkkuvaloja. Se posotti täyttä höyryä aukon yli lähimmän kesäasutun naapurisaaren edustalle. Pian sen päästyä perille voimistui Rajavartiolaitoksen Super Puma -helikopterin jyly. Se laskeutui samaisen saaren rantakalliolle, ja joukko punaisin huomioliivein varustautuneita ensihoitajia kiirehti metsikön suojassa lymyävälle mökille.

Helikopteri viipyi rannassa pitkältä tuntuneen tovin. Parin, kolmen vartin päästä se nousi iltaruskon värjäämälle taivaalle ja lensi pohjoiseen kohti Turkua. Oli huojentavaa taas havaita, että apu saapuu tarpeen tullen ulkosaariston laidallekin. Tämä oli jo kolmas kerta parin vuosikymmenen aikana, kun seurasimme helikopterimiehistön työskentelyä saareltamme.

Pohjolan korkein (ja komein) majakka

Kun nuori parimme saapui seuraksemme, helteet ottivat aimo loikkauksia. Emilian haaveena oli jo pitkään ollut päästä käymään lapsuudessaan häneen suuren vaikutuksen tehneessä Bengskärissä. Aamulla keli ei olisi voinut olla parempi. Aurinko paistoin siniseltä taivaalta ja tuulta oli tuskin nimeksikään. Lähdimme varhain kohti horisontissa siintävää majakkasaarta.

Etsiessämme sopivaa rantautumispaikkaa kallioisen luodon kaakon puolelta huomasimme, että saarella oli muutamien yövieraiden lisäksi merivoimien porukkaa tummansinisissä univormuissaan. He ajelivat kumiveneellä kauempana odottelevalle miinalaiva Hämeenmaalle ja takaisin valokuvaaja ikuistaessa touhua rantakallioilta.

Löydettyämme paatille erinomaisen parkkipaikan merivoimat tekivät jo lähtöä. Suurin osa yövieraista katosi pakkailemaan matkatavaroitaan, ja majakkasaarella vallitsi rauha. Kiipesimme kierreportaat tornin runsaan puolensadan metrin korkuiselle huipulle ihailemaan avaria maisemia, komeaa, vanhaa valolaitetta ja majakan karua arkkitehtuuria. Tutustuimme alakerran näyttelyihin ja rannan bunkkereihin, lueskelimme kalliokirjoituksia ja kiertelimme meren muotoilemilla kallioilla. Hefe-hauveli pääsi niiden välisiin tyyniin laguuneihin pulikoimaan. Vesi viilensi tummaturkkisen koiran oloa mukavasti.

Rauhaisan parituntisen jälkeen kapusimme veneeseen ja nostimme ankkurin. Samaan aikaan saarelle alkoi tulvia vierailijoita venelasteittain paitsi Hangosta myös Kasnäsistä. Ajoituksemme ei olisi voinut osua paremmin nappiin!

Helteinen kesäsää jatkoi hellimistään. Pojat kiertelivät pikkuveneellä lähisaarilla etsimässä aarteita ja tytöt jäivät saunanlämmitys- ja koiravahdeiksi. Pientä touhua ja jutun juurta riitti. Hefe rentoutui katajien varjossa terassilla, mutta kuunteli korva tarkkana, josko tuttu Evinrude erottuisi ulapalta kantautuvien moottorien joukosta.

Amerikan- ja puoliksiamerikanvieraita

Heinäkuun viimeisen viikon viimeisiksi vieraiksi saapuivat sisareni miehensä, tyttärensä ja tämän ystävän kanssa. Oli hienoa voida tarjota kortteeri vastapalvelukseksi Alaskan Kodiakin emännällemme Mickylle ja hänen Kaliforniasta, Los Angelesista saapuneelle ystävälleen Sandralle.

Suomen kesä jaksoi yhä antaa parastaan. Kuuman auringon ja silmiä hivelevien maisemien lisäksi tarjoilimme tietysti hiljaisuutta ja rauhaa sekä supisuomalaista saunaa pulahduksineen raikkaaseen Itämereen. Viileän ja tuulisen kesän vuoksi Ympäristökeskuksen lupailemia sinilevälauttoja ei ollut vielä ilmaantunut rannoillemme.

Rentoutumisen lisäksi ehdimme muutamassa päivässä tutustua Högsåran saaristomiljööseen, pieneen Kejsarhamnin museoon ja Farmors Cafen herkkuihin, Bengtskärin mahtavaan kivimajakkaan (meille jo toistamiseen) sekä Rosalan entistä ehompaan Viikinkikylään. Sandra on historian maisteri ja oli silminnähden innoissaan saariston menneisyydestä, Bengskärin taistelun käänteistä sekä kiehtovista Viikinkitarinoista suomalaisesta näkövinkkelistä. Majakkalla käyntiä verhosi myös aivan erityisen vahva tunnelma, kun se sattui päivälleen tuon mainitun Jatkosodan taistelun 76-vuotispäivälle…

Saateltuamme porukan Långnäsin lautalle palasimme saaren rauhaan ja kiinnitimme veneen laituriin tavalliseen tapaan. Taivas vetäytyi pilveen ja yhtäkkiä iski varsinainen kesämyräkkä! Tulliniemen havaintoasemalla mitattiin 16 sekuntimetrin tuulen nopeuksia – puuskissa jopa 19! Sade piiskasi ikkunoita, ja pesuvesitynnyrit täyttyivät hetkessä!