Rauhaisa riemuloma Lantalla

Kaikki ovat kerääntyneet rannalle katselelmaan ja kuvaamaan auringon laskua sekä nauttimaan hitaasti viilenevästä illasta. Lapset lennättävät leijoja, hyppivät laskuveden paljastamilla rantakivillä ja uittavat ilmapalloja. Rakastavaiset kelluvat sylikkäin illan viimeisellä uinnilla. Vaikka porukka on kerääntynyt biitsille, rannalla on hyvin tilaa. Auringon sukellettua horisontin alle pilvet pukeutuvat punaisen sävyihin. Hämärän hetki kestää vain tuokion. Pian laskeutuu sametin pehmeä pimeä, ja tuhannet tähdet syttyvät tuikkimaan. Lämpimällä hiekalla näkee silti kulkea ravintoloista tuikkivien valojen kajossa.

Hurjaa kyytiä

Tuomon ja Heidin esimerkistä rohkaistuneena vuokrasimme skootterin (ruotsalaiselta transulta). Skootterikyyti oli jännittävää. Kumpaisellakaan meistä ei ollut aikaisempaa kokemusta kaksipyöräisistä moottoriajoneuvoista. Oskari pysyy kyllä hyvin seisten ajettavan vesiskootterin päällä (sellaisen, joka näkyi kuvaputkitelkustamme edellisiltana klassikkoelokuvassa Jaws III), mutta se kulkeekin vedessä. Skooootteri on skootteripyörä, moottoripyörä on lälläripyörä…

Aasialaiset syntyvät skootterin selkään! Kiinassa, Vietnamissa, Laosissa, Kambodzhassa ja Thaimaassa skootterilla kulkee paitsi käsittämättömiä määriä tavaraa jääkaappipakastimista neljäsataakiloisiin sikoihin myös koko neli- tai viisihenkiset perheet kerralla. Istuessamme pikkuparkkikselle antavalla terassillamme näimme parin minuutin sisään nelihenkisen perheen skootterilla; isi kuskina, isin edessä seisomassa ohjaustangosta kiinni pitäen noin nelivuotias tyttö, äiti istumassa takana ja äidin edessä penkillä seisomassa noin parivuotias tyttö pitäen kiinni isin hartioista; ja toisen perheen; isi taas ajamassa, etummaisena seisomassa noin viisivuotias poika, isin edessä penkillä istumassa vajaa parivuotias pikkukaveri ja isin takana istumassa kolmi–nelivuotias tyttö. Ihan normikuvio on poikakaverin takana hajareisin tai sivuttain istuskeleva neito, joka räplää kännykkää pitämättä mistään kiinni… Skootterilla usein pääseekin Aasian liikenteessä nopeimmin paikasta toiseen.

Koh Lanta on juuri sopivan kokoinen skootterilla tutkittavaksi. Se on noin 30 km pitkä ja 6 km leveä. Suunnistaminen on helppoa. Teitä on vain kourallinen ja liikennettä vähän. Ajoimme ensin saaren länsirantaa, ja saaren poikki ”Old Towniin”. Lantan vanha kylä on pieni, suunnilleen yhden rantakadun kattava talorivistö saaren itärannalla. Viehettävissä puujalkojen päällä seisovissa tönöissä tarjoillaan turisteille vaatteita, matkamuistoja ja ruokaa. Muutamaa oikein sööttiä rantakämppää myös vuokrataan ainakin talvisesongin ajan. Niistä saa edullisen kortteerin merinäkymillä, jollei kaipaa biitsiä. Hiekkarantaa itärannalla ei ole, ja sinne osuu talven vallitsevat, vilvoittavat tuulet.

Nähtävyydet eivät häiritse rauhaa

Old Townista suuntasimme pohjoiseen kohti Saladan-satamaa. Matkan varrella pysähdyimme Lantan esitteissä mainittuun ”Butterfly Farmiin”. Oli ihan hauska nähdä muun muassa riisin viljelyn yksityiskohtia, ruuissa käytettävän ja hedelmänä nautittavan papayan erot, pithaya-kasvi ja kafferilimepuu. Myös ruuaksi kasvatettavat sammakko-, suokilpikonna- ja kissakalaviljelmät olivat ok. Kanat, hanhet, kalkkunat ja vesipuhvelit ovat itsestään selviä, mutta en pidä villieläinten pitämisestä kahleissa tai pienissä häkkipahasissa. Oravat, sivettikissat, kotkat (lajinmäärityksiltään: isokotka ja pikkukotka) ja karkkeja mutustavat apinat olisivat mieluummin saaneet elää vapaina. Itse pieni ja aika ruma perhospuutarha oli tsekattu muutamassa minuutissa. Jos tämä on joltakulta jäänyt näkemättä, ei ole menettänyt kovin paljon. Pääsylippu maksoi viitisen euroa henkilöltä ja kyseessä on ”oppaamme” sanoin: ”family farm – big farm”. Visiitin paras anti oli tilan söpö pikkutyttö.

Saladan-satamakylä on Lantan suurin keskus. Siellä on useita sukellus-, snorklaus- ja muita retkiyrityksiä, joiden reissuille pääsee myös saaren monien retkiä välittävien toimistojen kautta. Lisäksi on tietysti matkamuisto- ja vaatekauppoja, ravintoloita ja baareja, edullisia majoitusliikkeitä ja veneyhteyksiä myyviä kiskoja. Isosta Lanta Martista löytyi muiden muassa hyvä valikoima viinejä ja skumppia vuoden vaihteen varalle.

Päivän hankinnat: Old Townista löytyi puoti, joka myy muutakin kuin samoja norsuhousuja ja batiikkimekkoja, kuin kaikki muutkin, ja Saladanin hintavasta suomalaisesta sukelluspuljuista löytyivät surffausleggingsit snorklauspaidan kaveriksi. (Kuulostaa tosi hienolta, ja hienot ne ovatkin – suomalaisbalilaisen yhteistyön tulos, merkiltään Asenne!) Ne päällä voin nauttia snorklauksesta ilman meduusojen polttamia!

Vuosi vaihtuu viisi tuntia etuaikaan

Uuden vuoden yönä viihtyisän perheresorttimme rannssa tarjoiltiin Thai-buffetti. Tulishowssa pyöriteltiin palavia sauvoja ja kettinkien päissä roihuavia tulipalloja. Loppuhuipennuksena tulitaitelija pyöritti suuria palavia riepumöykkyjä saaden aikaan valtavan tulispiraalin. Sen jälkeen porukka kerääntyi kauhistelemaan käärmeshowta rannalle rakennetun pienen aitauksen reunoille. Kilttejä käärmeressuja riepoteltiin kaulasta kaulaan. Viimeisenä esiintyivät pelottavat kobrat. Niitä kukaan ei halunnut kaulalleen – ei tosin taidettu tarjotakaan.

Pitkin iltaa ihmiset olivat lähetelleet perinteisiä onnea tuovia khom fai -lyhtyjä rannalta. Siihen hölmöilyyn emme osallistuneet. Perinteisesti lyhdyt on tehty paperista, mutta nykyisin ne näyttävät olevan järjestään muovia, ja merieläimet kärsivät jo muutenkin liiasta muoviroskasta maailman merillä. Keskiyöllä vuoden vaihtuessa järjestettiin vielä komea ilotulitus suoraan yläpuolellamme (lisää turhaa roskaa ja raskasmetalleja), ja sytytettiin Happy New Year -teksti palamaan. Olisihan se vuosi vaihtuntut ilmankin…

Aloitimme vuoden 2016 skoolamalla skumppaa varpaat hiekassa ja lähettämällä terveiset rakkaille ystävillemme ja perheillemme muutaman tunnin jäljessä tulevaan Suomeen. Ja kyllä, Ray, kaipaamme kotomaasta paitsi laulavia jäitä myös pian alkavaa blini- ja mätikautta ruisleivästä puhumattakaan.

Rannalta toiseen

Uudenvuodenpäivänä muutimme Klong Khong -biitsiltä pohjoisemmalle Pra Ae eli Long-biitsille. Eco Lanta Hideaway Beach Resort olisi kotimme seuraavien kolmen vuorokauden ajan. Sen suloiset, pikkuiset bambubungalowit reunustavat kasuariina-havupuiden varjostamaa hiekkatietä ihan rannan tuntumassa. Hyttysverkot sängyn päällä eivät ole turhaa romantiikkaa. Bamburimojen välissä on muutama aika leveä rako ja kylppärissä on kissan mentävät tuuletusaukot.

Muutama sata metriä Eco Lantasta etelään löytyi myös pieni, edullinen ja erinomainen kalaravintola nimeltään Twilay. Heidän grillimestarinsa valmisti lähes höyryttämällä älyttömän hyvän valkonapsijan herkullisessa kastikkeessa. Meistä tuli vakioasiakkaat saman tien! Ruuan jälkeen katsoimme vielä ”oman” rantabaarimme poikien järjestämän tulishown. Taitaa täällä vähän joka poika osata pyöritellä sauvoja ja kettinkejä thainyrkkeilyn ohessa.

Oli hauskaa päästä asumaan kahdelle eri rannalle. Long Beach on Lantan pisin ja upein uimaranta, jossa on mukavasti palveluita. Klong Khong ei kivisempänä ole yhtä hyvä uimaranta, mutta se on erittäin kaunis, varsinkin laskuveden aikaan. Siellä on viehettävin auringon lasku ja riittävästi palveluita. Näiden välissä on myös pienempi biitsi, jolle en löytänyt nimeä. Silläkin on muutama resortti ja pikkuravintola, mutta palvelutarjonta on vähäisempää kuin isommilla rannoilla. Sieltä päässee niemien ympäri kävellen jommalle kummalle pidemmälle rannalle, mutta vain laskuveden aikaan. Etelämpänäkin on joitakin hiljaisia pikkubiitsejä ja joku kallis huippuresortti omine rantoineen.

Upea snorklausretki

Viimeinen Lantan päivämme vei sukellusporukan mukana snorklausreissulle. Lähdimme biitsiltä yhteysveneellä sukellustukialukselle ja saavuimme upeille Koh Haan kansallispuiston karstisaarille runsaan puolentoista tunnin kuluttua. Snorklailimme päivän aikana kolmessa hieman erilaisessa paikassa koralliriutoilla ja kalliorinteiden laitamilla. Koh Haa hyppäsi saman tien parhaimpien kokemiemme kohteiden joukkoon heti Malediivien jälkeen. Riutat olivat hyväkuntoisia ja kaloja ja muita mereneläviä oli paljon. Kansallispuisto onkin avoinna vain puoli vuotta. Tosen puoli vuotta se saa rauhassa elpyä.

Emme olleet nähneet niin paljon ja niin suuria, mielikuvituksellisen värisiä simpukoita 25 vuoteen. Myös merivuokkoja ”nemoineen” oli runsaasti. Päivän parhaisiin kuuluivat myös valtavan kokoiset barracudat, komeat, suuret seepiat, skorpionikalat ja pari langustiinia. Niiden lisäksi näimme paljon erilaisia meritähtiä; yhden piikkikruunun ja nimensä veroisia cushion sea star – ”tyynymeritähtiä”;  monia merimakkaroita, muutamia merisiilejä ja erilaisia, ihanan värikkäitä kaloja, suuria parvia ja monenlaisia, eri muotoisia koralleja. Niin ihanaan reissuun oli kiva päättää Koh Lantan vierailumme.