Rankan menneisyyden Medellín

Espreso Palmiran 9 tunnin yöbussi Calista Medellíniin oli ok. Ei sitä aivan Chilen Bus Suriin voi verrata, mutta se oli täkäläisittäin varsin mukava. Olimme varanneet paikat dubblo-kakskerrosbussin alakerrasta. Penkit olivat leveät, ne sai puoli-istuvaan asentoon, jalkojen alle sai tuen, emmekä olleet vessan vieressä. Alkumatka Calista mentiin vauhdilla suht, koht suoraa tietä. Pystyimme jopa nukkumaan jonkin aikaa. Loppumatkasta tie vei taas vuoristoon, ja heräsimme puolihorteeseen heiluessamme puolelta toiselle.

Medellínin eteläiseen bussiterminaaliin tulevat kaikki etelän suunnalta saapuvat bussit. Terminaali on El Poblado -metroaseman naapurissa, ja olimme varanneet nettikehujen perusteella pienen Kolor-hotellin El Pobladon La Floridasta. Pääsimme sinne taksilla muutamassa minuutissa.

Olin juuri kehunut Calia Kolumbian toiseksi suurimmaksi kaupungiksi, kun havaitsin, että Medellíninkin väitetään olevan Kolumbian toiseksi suurin kaupunki. Uskalsin päätellä, että Cali ja Medellín ovat suunnilleen saman kaliiperin taajamia. Medellín sijaitsee varsin kauniissa Andien Aburrá-laaksossa noin puolentoista kilometrin korkeudella merenpinnasta, ja kaupunki kiipeilee pitkin vuorten rinteitä.

Medellín lähimenneisyys

1980 ja -90-luvuilla kaupunki oli surullisen kuuluisa yhtenä maailman vaarallisimmista kaupungeista, kun huumeparoni Pablo Escobar pyöritti siellä niin sanottua Medellínin kartellia. Kartelli hallitsi käytännöllisesti katsoen koko kaupunkia, ja sen henkirikos- ja kidnappaustilastot paisuivat suhteettomiin mittoihin.

Escobar syntyi 1949, aloitti rikollisuransa katuhuijauksilla ja automurroilla, mutta nousi Forbesin listalla maailman rikkaimpien miesten joukkoon toimittamalla kokaiinia Yhdysvaltoihin. Hänen ”liiketoimintansa” perustui lahjontaan, kidnappauksiin ja murhiin, vaikka hän esitti myös hyväntekijää rahoittamalla köyhien asuinalueiden teitä, sähkölinjoja ja urheilukenttiä.

Huippuvuosinaan hänen kerrotaan hallinneen 80 % Yhdysvaltain kokaiinikaupasta. Hän tienasi miljardeja, eli leveästi ja kulutti rahaa suureellisesti. Hän asui miljoonia maksaneella maatilalla, jonne hän perusti eläintarhan ja lennätti satoja eläimiä Afrikasta.

Escobarin ”uraan” kuuluivat myös piipahdus politiikassa ja pitkä, verinen sota Kolumbian oikeuslaitosta vastaan. Hän pelkäsi eniten luovutusta Yhdysvaltoihin, ja onnistui 1990-luvun alussa solmimaan sopimuksen, jonka mukaan hän antautuisi ja kärsisi viiden vuoden vankeustuomion, jos saisi rakentaa oman vankilansa. Hänen La Catedral -vankilassaan oli muun muassa poreallas, fudiskenttä ja vesiputous. Escobar oli vankilan ainoa vanki ja jatkoi sieltä kartellinsa johtamista.

1992 Escobar karkasi vankilastaan, ja hänen löytämiseksi järjestettiin laajat etsinnät. Niissä oli mukana muun muassa Yhdysvaltain hallitus ja kilpailevan Calin kartellin joukkio, johon kuului Escobarin uhrien perheenjäseniä. Escobar löydettiin lopulta keskiluokkaiselta asuinalueelta, ja pidätystilanne äityi tulitaisteluksi. Escobar kuoli yrittäessään paeta katon kautta.

Kuolemansa jälkeen Escobarin kartanoa ryösteltiin, ja sittemmin siitä on tehty teemapuisto. Hänen keräämänsä eläimet siirrettiin pääasiassa muihin eläintarhoihin, mutta virtahevot ovat levittäytyneet ympäristöön. Kolmen naaraan ja yhden koiraan laumasta on kasvanut jopa 40 yksilön populaatio.

Escobarin kuoltua hänen kartellinsa hajosi. Calin kartelli jatkoi huumekauppaa vielä jonkun vuoden, mutta 1995 sekin kaatui. Sen jälkeen Medellínin väkivaltatillastot ovat kaunistuneet ja kaupunki on noussut ahdingosta. Turvallisuustilanne koko Kolumbiassa on parantunut selvästi. Medellínissä on panostettu teollisuuteen ja kulttuuriin, ja kaupunkilaiset ovat ylpeitä edistyksestään. He eivät erityisemmin halua muistella entisiä ikäviä aikoja. Mekään emme kokeneet tarpeelliseksi osallistua Pablo-retkiin, joilla kerrotaan hänen elämänsä vaiheista ja vieraillaan niihin liittyvissä kohteissa.

20 vuotta kuolemansa jälkeen Escobarista on kuitenkin tullut myös populaarikulttuurihahmo. Hänestä on tehty useita tv-sarjoja ja elokuvia. Netflixin Narcos-sarja ylsi yhdeksi palvelun menestyneimmistä sarjoista. Tv-sarjojen ja elokuvien lisäksi Escobarin poika on käyttänyt isänsä mainetta vaatemalliston kaupallistamiseen.

Kansainvälinen metropoli

Medellínissä on maan ensimmäinen ja ainoa metroverkko. Tosin sitä voisi mieluummin kutsua vaikkapa Sky Cartrainiksi, sillä se ei kulje maan alla vaan pilareiden päällä. Painelimme ensitöiksemme metrolla pohjoiselle bussiasemalle ostamaan matkaa Cartagenaan. Sillä välin Metro oli mennyt rikki ja portit Caribe-asemalle oli suljettu. Otimme taksin lähimmälle toimivalle asemalle, Pradolle, jonne juna vielä kulki. Pradon aseman alla oli suuri kirpputori, jolla myytiin kaikenlaista käytettyä kamaa kuluneista matkalaukuista ja linttaan astutuista kengistä likaisiin kattiloihin ja kännyköihin…

Hotellistamme oli puolentoista kilometrin kävelymatka Carrera 10 -tietä alamäkeen metroasemalle. Iltapäivän kuumuudessa meitä odotti sama taival ylämäkeen. Kaupunkikierroksen jälkeen maistui todella harvinainen herkku: rentouttava kylpy huoneemme kahden hengen ammeessa!

El Poblado on moderni ja vehreä kaupunginosa, jossa on tarjolla kaikki mahdolliset kansainväliset keittiöt. Baareja ja ravintoloita on tuhkatiheässä. Muutaman korttelin päässä hotellistamme kävelimme kaduilla, joilla voi valita argentiinalaisia grilliravintoloita, hinduruokaa, italialaisia elävän tulen pasta-pizzapaikkoja ja japanilaisperulaisia fuusiokeittiöitä. Nautimme pitkästä aikaa monipuolisista vaihtoehdoista.

Medellínin matka kulttuurikaupungiksi

Medellínin Joaquín Antonio Uribe Botanical Garden, kasvitieteellinen puutarha oli avoin ja ilmainen kaikille. Maanantaina alkuiltapäivästä siellä oli todella rauhallista. Puutarha on perustettu 1800-luvun lopulla Herra Victor Arangon tilan maille. Se oli suljettuna rikollisuuden rehottaessa valtoimenaan, ja sen hävittämistäkin jo suunniteltiin. Suunnitelmat kuitenkin pistettiin uusiksi, ja puutarha päätettiin kunnostaa.

Puutarhan rakennuksiin, muun muassa auditorioon, kirjastoon, ravintolaan ja yleisövessoihin oli satsattu. Pyöreä sisääntulopaviljonki oli vaikuttava, ja orkkideapuutarhan kuuskumioista koostuva katosrakennelma oli arkkitehtonisesti todella upea. Se paitsi varjosti myös keräsi sadevesiä herkille kasveille. Alueella oli myös bambumetsikkö, pikkuviidakko, perhostalo, kaktuspuutarha ja lampi. Kokonaisuus tuntui kuitenkin siltä, että määrärahat olivat loppuneet uusien rakennusten pystyttämiseen ja itse kasvillisuus oli jäänyt lapsipuolen asemaan. Puisto oli vain 14 hehtaarin laajuinen eikä se kestä vertaamista esimerkiksi Singaporen yli viisi kertaa suurempaan, upeaan ja niin ikään pääosin ilmaiseen puutarhaan.

Puutarhan viereiseltä Universidad-asemalta pyrähdimme keskustaan Parque Berríon vilkkaalle asemalle. Samannimisen keskustapuiston ympärillä seisovat muun muassa valtion pankki, pörssi sekä La Candelarian kirkko. Kivenheiton päässä Berríon puistikosta on toinen, edellistä kiinnostavampi puisto tai oikeammin aukio, Plaza Botero, jossa oli useita Fernando Boteron pulleita veistoksia.

Aukion laidalla Palacio de la Cultura Rafael Uribe Uribessa oli esillä Boteron maalausten lisäksi esimerkiksi kolonialistista taidetta. Hassun ruudullisessa kulttuurikeskuksessa järjestettiin myös tapahtumia visuaalisten taiteiden lisäksi tanssin, musiikin, kirjallisuuden ja vaikka minkä parissa. Meihin iski pihiys, emmekä viitsineet maksaa kymppiä sisään pääsystä per nenä. Sen sijaan marssimme aukion toiselle puolelle Museo de Antioquiaan, jonne pääsi ilmaiseksi. Antioquia on yksi Kolumbian 32 departementista, ja Medellín on sen pääkaupunki. Museossa oli esillä Boteroa tuntemattomampien taiteilijoiden teoksia.

Fernando Botero on syntynyt Medellínissä isäni kanssa samana Suomen kieltolain kumoamisen vuonna 1932. Taidemaalari ja kuvanveistäjä tunnetaan parhaiten runsasmuotoisista, pyöreistä ja pulleista ihmisfiguureistaan. Hän on imenyt vaikutteita paitsi alkuperäisväestön ja espanjalaisten siirtomaaisäntien taiteesta myös meksikolaisen Diego Riveran poliittisista seinämaalauksista. Botero opiskeli Espanjan Madridissa ja eli valtaosan 1950-luvusta Euroopassa tutustuen Pariisin ja Firenzen taideaarteisiin. 1960-luvulla hän muutti New Yorkiin, ja 2000-luvulla taiteilija vaihtoi rajusti tyyliään piirtäen ja maalaten teoksia kotimaataan repivästä huumesodasta.

Leppoisassa matkakohteessa neljäs päivä oli jo liikaa

Moni oli kehunut Medellíniä kivaksi matkakohteeksi. El Pobladossa todellakin oli mukava, moderni ja kansainvälinen tunnelma, mutta turistien on yhä hyvä vältellä monia kaupunginosia. Medellín kuuluu niihin Etelä-Amerikan kaupunkeihin, joissa varallisuuserot eri kaupuninosien välillä ovat valtavat. Lasipintaisten pilvenpiirtäjien ja vehreiden, vilpoisten ja puistomaisten asuntoalueiden vastakohtana on pölyisiä, kuumia ja likaisia, itse tehtyjen tiiliasumusten alueita. Ero näkyi selvästi esimerkiksi Medellín-joen varrella. Pobladosta keskustaan joen penkat olivat suhteellisen siistit, mutta pohjoisemman Cariben aseman kohdalla joessa oli kaikenlaista roskaa kylpyammeisiin saakka, ja kalkkunakondorit viihtyivät joessa kuin kaatopaikalla.

Viimeisenä kokonaisena Medellínin päivänä kiertelimme hotelimme lähiseutuja. Likeisessä Llerasissa oli ammuttu kolme turistia vasta vuosi sitten. Sain epämääräisen käsityksen, että heillä saattoi olla yhteyksiä huumeisiin tai prostituutioon, mutta ikävältä se silti kuulosti. Nautimme kuitenkin erinomaiset sapuskat yhdessä mainitun kaupunginosan ravintolakadun tyylikkäässä kuppilassa, mutta muuten mukavasta matkakohteesta puuttui jotain oleellista. Meri ei ollut lähimaillakaan, ruoan lisäksi monet muutkin palvelut tuntuivat kalliilta ja kaupungin historia tuntui yhä ahdistavalta.