Porosoppaa Baisen junassa

Kunmingin rautatieasema oli perjantaiaamuna kuin muurahaispesä ensimmäisenä lämpimänä kevätpäivänä. Matkalaisia ohjailtiin viranomaisvoimin metallinpaljastinten ja tavaroiden läpivalaisuhihnojen kautta lähtöauliin porteilleen. Virrat veivät meidät reppuinemme sekä lämpimine aamiaisdumplingeinemme ja -leipäsinemme yhteen Nanningin junan jonoista. Matkaisimme sillä runsaat yhdeksän tuntia Baiseen, josta olimme taas booking.comin kautta varanneet seuraavan kortteerin, Jingxi Seattle -jokirantahotellin.

Vaunussa 9 oli varsin mukava tunnelma. Hard-sleeper sopii oikein hyvin päivämatkailuun. Alapunkissa on mukava istuskella tai kölliskellä ja puuhastella omiaan. Minä kirjoittelin edellisten päivien tapahtumia ja Oskari pelasi Angry Birdsiä. Kunmingin majapaikan olemattoman wifin vuoksi hän ei ollut saanut ladattua Espoon kaupungin Helmet-sähkökirjastosta uusia kirjoja ja edelliset oli jo luettu.

Päiväjuna vai yöjuna?

Juna kulki edellispäivänä visiteeraamamme Stone Forest -alueen vieritse ja näkymät olivat maailmanluokkaa: upeita kivimetsiä ja pikkuruisia maissipeltoja kivipaasien väliköissä. Sinne ei kovin suuret korjuukoneet mahtuisi. Kivimetsäseudun läpi mentyämme karstikalliot kasvoivat valtavien vuorten mittoihin. Juna kulki kilometrien pituisten tunneleiden läpi, äkkijyrkkien kallioseinämien vieritse ja huimaavan korkealle rakennettujen siltojen yli. Alhaalla laaksoissa näkyi kyliä, joiden talot näyttivät legopalikoilta. Leikkiautoja ajoi kyläteillä ja muovisten lelulehmien kokoiset elukat kuljeskelivat piskuisilla peltotilkuilla. Jokia kiemurteli laaksojen pohjilla kuin folionauhoja pienoisdioraamoissa. Eri vihreän ja ruskean sävyiset pellot oli tasoitettu vuorten alarinteille. Alimmilla terasseilla viljeltiin riisiä ja ylemmillä erilaisia vihanneksia, kaikkein ylimmillä teetä. Ihmiset työskentelivät pelloilla matkailumainoksista tutut, perinteiset, punotut kartiohatut päässään.

Junalla on hauska matkustaa päiväsaikaan juuri sen vuoksi, että maisemista ja ikkunan takaisista tapahtumista voi nauttia kuin elokuvissa konsanaan, ja yöksi pääsee nukkumaan hyvin – pehmoiseen, hiljaiseen ja paikallaan pysyvään sänkyyn. Toisaalta päivä tuhraantuu pitkälti makoiluun. Yöjunassa maisemista ei pääse nauttimaan, mutta aamulla herää taas valoisaan aikaan, uusin voimin, uudessa paikassa, johon pääsee tutustumaan saman tien. Puolensa kummassakin.

Välillä vuoristo- ja maalaismaiseman rikkoivat hylätynoloiset, puoliluhistuneet, likaiset ja ruosteiset teollisuuslaitokset ja tummaa savua puskevat piiput. Tuskinpa niissä kaikki eurooppalaiset ympäritökriteerit täyttävät suodattimet ovat kunnossa. Kivihiilikasoja oli niin pienten varastojen pihoilla kuin suurtenkin. Musta pöly peitti kadut, naapurien aidat ja seinät.

”Missä palmupuut on puita vain…”

Illan pimettyä lähestyimme Baisea ja olimme valmiina hyppäämään kyydistä. Täällä ei siinä hommassa saa hidastella. Juna jatkaa pian matkaa. Katselimme hidastavassa junassa kaupungin valoja: katuja, puoteja, ravintoloita, hotelleja. Yhden kohdalla Oskari tuhahti: ”Hyvä, ettei toi oo meidän hotelli.”

Junasta kavuttuamme havaitsimme tulleemme alas vuoristosta suoraan tropiikkiin (Wikipedia väittää sitä subtropiikiksi, mutta tropiikilta se suomalaisnahkaan tuntui). Lämpöä oli iltapimeälläkin lähemmäs kotomaisia hellelukemia, ja puskista kuului kaskaiden siritys. Jätimme kyytiläisiä hamuavat pirssiyrittäjät kylmästi huomiotta ja painelimme valtaisan remontin vuoksi hiekkaiselta ja kuoppaiselta asemalta lähimmälle bussipysäkille.

Menimme bussilla muutamat pitkähköt pysäkin välit. Täällä ei pysäkkien nimiä ollutkaan kirjoitettu latinalaisin aakkosin, mikä aiheutti hiukan enempi päänvaivaa. Poistuimme kuudennella pysäkillä ja lähdimme etsimään hotellia. Kohta puoliin epäilimme, että olimme kävelleet ohi. Palasimme jonkin matkaa muutamien joenvarsirakennusten ryppään kohdalle. Tässä jossain hotellin piti olla. Jäin tien varteen matkatavaroidemme tykö, kun Oskari meni booking.comin varausvahvistuksen kanssa kysymään kohdalle sattuneen Liebao Mitsubishi Automobile Repair and Parts Firmin porukalta, mistä hotelli löytyisi. Tovin porukalla asiaa ihmeteltyään, he tulivat siihen tulokseen, että olimme tulleet ihan oikeaan booking.comin kartan näyttämään paikaan, mutta hotelli sijaitsee siitä noin 125 km etelään…

City Comfort Inn – I love City… ja loput kiinaksi

Pakko myöntää, että siinä kohtaa pimeässä, vieraassa kaupungissa, yhdeksän aikoihin illalla rupesi hitusen harmittamaan. Mutta olimme tulleet Baiseen – ilmeisesti Kiinan ystävällisimpään kaupunkiin. Em. verstaan kaveri tarjosi meille kyydin lähimpään hotelliin, joka tietysti sattui olemaan juuri se, josta Oskari oli junassa jotain tuhahtanut. Pitäisi varoa, mitä suustaan päästelee.

Hotelli, muuten, osoittautui erinomaiseksi. Suloiset respan tytöt puhuivat parasta englantia sitten Pekingin (mikä ei kuitenkaan ole kovin paljon). Hotelli oli siisti ja siellä oli pehmeät sängyt, sähäkkä wifi, paras sitten Irkutskin, itsepalvelupesula, jos oikein kurkki, niin ikkunasta oli näkymä joelle, ja hintaan sisältyi aamiainen. Varasimme sieltä saman tien toisenkin yön, jolloin voimme käyttää päivän pyykkäykseen, tavalliseen kiinalaiskaupunkiin tutustumiseen ja reitin selvittelemiseen seuraavaan kohteeseemme. Kyllä huomasi, että kun välillä ottaa vähän hintavamman hotellin, niin taso on jotain aivan muuta. Köyhdyimmekin hotellissa kolmisenkymppiä (euroa) yöltä.