Perheloma Koh Lipellä

Kuvankauniit, alati hiuksiaan kohentelevat tytöt ja sikspäkkinsä trimmanneet, tatuoidut urheilijanuorukaiset eivät malta olla esittelemättä erinomaisuuttaan illan pimetessä pienen matkailusta elävän saaren sydämessä. Pronssinruskeaksi paahtuneet pariskunnat kulkevat yhä pikkubikineissään ja lantiolla matalalla roikkuvissa uimahousuissaan.

Iltapäivän unisuus on kadonnut kävelykadun kuhinaan. Ruokalistoja arvioidaan, ja ravintolat esittelevät kilpaa tuoreita tarjoomuksiaan: erilaisia simpukoita, rapuja ja hummereita, kaloja napsijoista kuningasmakrilliin. Heräteostoksia tehdään pienissä hellehepeniä, varvastossuja, uikkareita ja ”hippikoruja” myyvissä puodeissa. Pikkuruiset matkatoimistot tarjoavat vene- ja snorklausreissuja likeisille Tarutaon kansallispuiston saarille. Laite- ja vapaasukellusta mainostetaan lukuisissa alan liikkeissä. Olemme Thaimaan etelässä, maan parhaiden riuttojen äärellä.

Vakavasti otettavien reppureissaajien ja travellerien kuuluu todeta, että Koh Lipe on menetetty turismille. Kuuluu valittaa, ettei sieltä enään löydy oikeaa Thaimaata. Saari kannattaa kiertää kaukaa, kun etsii koskemattomia rantoja ja aitoja elämyksiä. Mutta pelin henki on se, että sana leviää ja hienot matkakohteet kehittyvät suurempien joukkojen suosikeiksi – eikä pelkästään eurooppalaisten länsituristien suosikeiksi, vaan yhä enemmän venäläisten, kiinalaisten ja muiden aasialaisten suosikeiksi – ja heitä on paljon.

Lipellä tilanne on vielä suhteellisen hyvin hoidettu ja hallinnassa. Yhdelle piskuiselle katkaravun muotoiselle saarelle on rakennettu useita isoja ja pieniä resortteja, kalliimpia rannoille ja halvempia saaren keskiosiin. Vuoristoinen länsipään kukkula on yhä lähinnä metsän peittämä. Suuret kansallispuistosaaret Koh Adang ja Koh Rawi ja lukuisat pienemmät Koh Jabangista ja Koh Dongiin ovat saaneet jäädä rauhaan. Toki Koh Lipen läheisyys nostaa niidenkin kulutuspaineita. Koh Adangin rannalle on jopa ”salaa” rakennettu pieni resorttikin, alle kilometrin päähän kansallispuiston bungaloweista ja puistonvartijoiden päämajasta!

Iloinen jälleennäkeminen

Pikavene Pakbarasta saapui Tarutaolle täynnä aasialaisturisteja. He viipyivät saaressa kymmenen minuuttia. Sinä aikana he ehtivät ottaa pakolliset valokuvat rannalla ja palata paattiin. Pääsimme ainoina halukkaina matkatavaroiden kanssa veneen keulaan, avoimen taivaan alle.

Vene suuntasi Tarutaolta länsilounaaseen. Puolen tunnin päästä se pystähtyi iloiseksi yllätykseksemme Koh Khain saarelle. Aikaa annettiin taas kymmenen minuuttia. Kapusimme rantaan ja tarvoimme katsomaan Lover´s Gatea, jonka kyltissä lukee: “Curve Stone Door of Tarutao Satun The area where increases LOVE for the youth The place where starts and supports LOVE to live long For both of us to enter into the door for Eternal… LOVE”. Vau!

Päästyämme Koh Lipelle ja saaren rauhaisalla pohjoisrannalla sijaitsevaan resorttiimme lähdimme saman tien takaisin etelärannan Pattaya-biitsille odottamaan Malesian Langkawista tulevaa lauttaa. Suomesta Singaporen kautta matkanneiden Emilian ja Callen mukana saapui myös jälkijoulu! Saimme ”lapset” luoksemme ja tuliaisina muun muassa riihileipää, salmiakkia ja suomalaista suklaata!

Kalaonnea ja muuta onnea

Päästimme urhomme päiväksi toteuttamaan itseään ja unelmiaan. Kalareissu irtosi vaivaisella 3500 bahtilla – euroissa alta satasella! Ja perinteisen pitkähäntäveneen kippariksi lähti aito ja osaava Koh Lipen merimustalainen. Me tytöt vietimme sillä välin laatuaikaa keskenämme.

Aloitimme Mountain Resorttimme altaalta, josta on täydellinen paratiisinäkymä korallikasvustojen täplittämälle häikäisevän turkoosin- ja tummansiniselle salmelle sekä Koh Adangin metsäpeitteisille rinteille. Jatkoimme Walking Streetille ja kevyen lounaan jälkeen siirryimme ilmastoituun hemmottelupuotiin puolentoista tunnin selkä-, hartia- ja jalkahierontaan – siis kokovartalohoitoon. Ei tuntunut yhtään hassummalta.

Lipen etelärannalla, Pattaya-biitsillä pistäydyimme mangomehuilla. Sen jälkeen kahlailimme rannalla horisonttiin tähyillen kuin kaksi kalamiehen muijaa ainakin. Äijien piti saapua joskus neljän–viiden maissa, eikä heitä näkynyt vielä viiden jälkeenkään! Emilia kehitteli jo kaikenlaisia kauhukuvia siitä, mitä olisi voinut tapahtua…

Vihdoin saapui vene, jossa istui kaksi tutun oloista hahmoa, ja partaan yli pilkisti kalan pyrstö. Lipen rantaveteen kammettiin kaksi valtavan kokoista purjekalaa! Ne kannettiin kalareissun järjestäneen Family Song Bungalowin BBQ-tiskille. Miehet olivat väsyneitä, mutta erittäin onnellisia. Harvoin näkee niin leveitä hymyjä!

Muttei se vielä riittänyt… Yhtäkkiä Emilian nimettömässä kimmelsi sormus! Kalareissulla oli käyty vakava keskustelu miesten kesken, ja kannettuaan kalan ravintolaan Calle oli polvistunut Emilian eteen rantahiekalle sormusta tarjoten. Tyttö oli myöntynyt kosintaan pojan kaulaan kapsahtaen. Taisi onnenkyynel käväistä tulevan anopinkin silmäkulmassa.

Suihkuttelimme pikaisesti päivän hiet ja kalan hajut pois, ja Emilia hoitorasvasi Callen hiekkapaperinahkaisen purjekalan halailusta syntyneet hiertymät. Palasimme rantaan juhlistamaan kihlausta ja kalansaalista Family BBQ -ravintolaan, jossa omien miesten pyydystämästä kalasta (strategiset mitat: 207 cm mitattuna alaleuan kärjestä, 36 kg, välineet: Pennin-kela vm. 73, siima 0,8 monofil, teräsperuke, koukku 1/10 ja styrox-koho) valmistettiin iso lautasellinen sashimi-cevicheä, grillimedaljongit sekä Lipen merimustalaisten perinteistä currypataa. Tilaisuuteen sopiva valkoviini noudettiin kävelykadulta, lähimmästä saaristokaupasta – turistihintaan totta kai.

Sitten kuultiin hienot yksityiskohdat kalareissusta – useampaan kertaan: Pojat olivat kalastaneet ensin pikkubonitoja syöteiksi, ja sen jälkeen ”driftattiin” Adangin pohjoispuolisilla vesillä marlinien hyppyjä ihaillen. Niitä siis oli täällä! Suuren purjekalan väsytys perinteisen pitkähäntäpaatin epätasaisilla, heiluvilla turkkilaudoilla ilman ”kalastusvyötä”, hanskoja tai muita ”deep sea fishing” -välineitä kuulosti varsin reippaalta hommalta. Ensimmäisen kanssa meni puoli tuntia ja toinen ylös nostettu vei kolme varttia. On meillä aikamoiset kalamiehet!

Kansallispuistoa pintaa syvemmältä

Kun laiskottelu, herkuttelu ja auringon palvonta alkoivat pitkästyttää buukkasimme itsemme snorklausretkelle. Calle tarjosi paatin kippareineen 1800 bahtilla (vajaalla 50 e:llä). Halusimme päästä lähtemään ennen isompia ryhmiä, joten pitkähäntä nouti meidät omalta rannaltamme varhain varsin tuulisena valjenneena aamuna.

Saavuimme ensimmäiselle snorklauspaikalle Koh Jabangin edustalle ennen ainuttakaan muuta venettä. Pulahdimme mereen suoraan hienoimmalle ikinä näkemällemme pehmeiden korallien peittämälle veden alaiselle nyppylälle. Kauniin punaiset, violetit ja vihreät korallit huojuvat aaltojen tahtiin värikkäiden kalojen uiskellessa ympärillämme. Jossain syvemmällä lymysi myös siipisimppu, jota minä en onnistunut löytämään. Viimeksi muistan nähneeni niitä pohjoisempana Surin-saarilla muutama vuosi takaperin.

Sitten snorklasimme mukavan tyynen kakkoskohteen erittäin kirkkaissa ja luoteen vallitessa varsin matalissa vesissä. Tutkiskelimme korallien yksityiskohtia ja riutan salaperäisiä sokkeloita. Seuraavaksi käväisimme pikaisesti riutan läheisen mustien ja sileiden ”hot stone” -kivien rannalla. Sen jälkeen sukelsimme kierroksemme kolmannen snorklauskohteen, Koh Yangin edustan tuulensuojaisiin vesiin.

Heti veteen päästyämme pullaruokintaan tottuneiden raitakalojen parvi ympäröi meidät. Ne tulivat suunnilleen maskeihin kiinni kurkkimaan, keitä olemme ja josko meillä olisi tuomisia. Ei ollut.

Riutta oli todella komea ja varsin suuri. Sen salaisuuksia ihmetellessä vierähti reilumpi tovi. Lopulta tuli vilu trooppisen lämpimistä vesistä huolimatta. Olimme jo palailemassa veneelle, kun Oskari äkkäsi raidallisen merikäärmeen. Kymmenen kertaa kobraa myrkyllisempi, lempeä käärmekaunotar luikerteli vedessä kevyesti kuin ballerina. Se tunki siron päänsä riutan koloihin, uiskenteli korallien kylkiä alas ja umpikujan kohdatessaan taas ylös. Välillä se tuli suoraan meitä kohti, mutta kääntyi riutan salliessa taas takavasempaan. Saimme seurata sen touhuja hyvän aikaa. Upea kokemus!

Tyhjennettyämme resoltiltamme mukaan ottamamme lounasboksit Koh Rawin etelärannalla jatkoimme kohti Koh Adangia. Se olisi viimeinen snorklauskohteemme. Ranta oli tuulelta hyvin suojassa, mutta siellä vallitsi varsin voimakas virtaus. Nautimme taas hienosta riutasta ja pidimme hauskaa merivirran kanssa. Emilia sai eliksiä piikkikruunusta ja pallokalasta, ja kaikki tropiikin luonnon vedenalaiset ihmeet livenä olivat uutta Callelle.

Retken lopuksi seurasimme veneellä Adangin kaunista rantaa kohti kansallispuiston bungaloweja ja puistonvartijoiden majaa. Halusimme tiedustella, josko voisimme varata sieltä majoituksen pariksi yöksi. Valitettavasti puiston bungalowit olisivat korjaustöiden vuoksi suljettuna vielä melkein pari viikkoa. Harmin paikka! Olisi ollut hienoa viettää pari yötä luonnon helmassa… Emme halunneet kannattaa laitonta resorttiakaan, joten tyydyimme vain tutustumaan opastuskeskuksen ympäristöön ja käppäilemään autiolla hiekkarannalla. Lähipäivien suunnitelmat olisi pantava uusiksi.