Oma tupa, oma lupa

Tuoreet paksoit, laiheliinipavut, sipulit ja sienet valahtavat kaasuhellalla odottavalle vokkipannulle valkosipulilla ja chilillä maustetun kuuman öljyn sekaan. Niiden päälle lorahtaa valoissa kimaltelevaa osterikastiketta. Herkullinen tuoksu nousee höyryävältä pannulta. Tuuletin hurisee. Se pitää työtilan juuri ja juuri riittävän viileänä. Tuore mahi-mahi, kultamakrilli odottaa tarjoilulautasillaan valmiiksi viipaloituna, yhdellä pinnaltaan kevyesti paistettuna ja sesaminsiemenillä maustettuna, ja toisella vain limellä raakakypsennettynä carpacciona. Iloinen porukkamme istuutuu illalliselle, jonka huuhtelemme alas pehmeällä, ranskalaisella viinillä.

Olimme netistä huomanneet, että Tiinan ja Rayn lento lähti Hong Kongista tunnin myöhässä. Kone laskeutui tullessamme kuskimme kanssa heitä vastaan Denpasarin lentokentälle. Toinen tunti meni maahantulomuodollisuuksiin, joiden jälkeen pääsimme halaamaan matkasta väsyneitä, iloisia sukulaisiamme.

Saimme mahtavat tuliaiset: suomalaista, maailman parasta suklaata, ruisleipää, salmiakkia sekä Lontoosta ja Hong Kongista mukaan tarttuneita alkoholijuomia. Ne ovat Balilla varsin tyyriitä – jopa kalliimpia kuin Suomessa. Koska kentällä isommat matkatavarat läpivalaistaan, oli viisi pullon muotoista esinettä herättänyt maahantuloviranomaisten huomion. Balille saa tuoda vain litran etyylialkoholia nenää kohden. Tiina ja Ray kuitenkin vakuuttivat viranomaiset hyvistä aikomuksistaan ylimääräisten parin litran osalta. Nehän olivat pelkästään viiniä – eivät ollenkaan etyylialkoholia!

Bali alkaa päästä ihon alle

Balin saari sijaitsee vajaat kymmenen astetta päiväntasaajan alapuolella. Sen trooppisessa ilmastossa ja hedelmällisessä maassa, pientiloilla kasvaa riisin, kahvin ja maissin lisäksi mahtavia vihanneksia ja hedelmiä. Myös karjanhoito on merkittävä elinkeino. Saarta ympäröivissä merissä on kalaa, kalmareita ja rapuja. Niitä oli tarjolla paitsi Sanurin Hardy´s-marketissa myös aamuvarhain avoinna olevalla Sindu-torilla. Ja meillä oli ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen keittiö!

Kahdeksan päivää ”omassa” villassa kuluivat rennosti ja nopeasti. Päivien ohjelmaan kuului aamu-uinti ”omassa” altaassa ja rauhaisa aamiainen herkkuleipineen, puuroineen tai mysleineen sekä hedelmineen. Urheiluponnistuksia edustivat kävelyt rannalla ja kauppaan. Lounasta saatoimme nauttia vaikkapa jossakin monista rantaravintoloista. Päivän hiet huuhdeltiin ulkosuihkussa, ja altaassa nautittiin Brittien Kuningatar Elisabethin pitkän iän salaisuudet – ei pelkät teet vaan raikkaat geeteet. Iltaisin valmistimme herkullisen aterian saaren upeista, tuoreista materiaaleista Master Chef Oskarin johdolla.

Päivittäisistä siivouksista, petauksista, pyykin pesuista, pyyhkeiden vaihdoista ja tiskauksista huolehti villamme Kultainen Kadek. Tällaiseen palveluun voisi tottua! Lisäksi Kadek opetti meille balin kieltä, toi meille rambutaaneja sekä kertoi saaren ainutlaatuisesta kulttuurista ja uskomuksista. Kadek oli suloinen. ”Hati-hati” hän sanoi, kun lähdimme kävelylle, ”Olkaa varovaisia!”

Kadekin lisäksi henkilökuntaan kuuluivat uima-allaskaveri, joka kävi putsaamassa altaat joka toinen päivä, sekä puutarhuri, joka pistäytyi hoitamassa velvollisuutensa pari kertaa viikossa. Villan puutarha oli kaunis ja vehreä, vaikkakin kovin pieni.

Jukungilla kalaan

Yhtenä aamuna Oskari ja Ray lähtivät kalaan, intopinkeinä jo puoli viiden aikaan. Me tytöt jäimme nauttimaan unistamme pehmoisissa pylvässängyissämme. Aamiaisen jälkeen juoksimme rankkasadekuuron läpi nauttimaan hyvin edullisista balilaisesta hieronnasta ja kasvohoidosta. Kun palasimme takaisin villaan, miehillä oli jo kalatarinoita kerrottavanaan – eikä vain tarinoita. Jääkaapissa oli pari komeaa eksemplaaria saaliistakin.

Miehet olivat menneet Lombokin salmen vesille vetouistelemaan. Darman poika kipparoi perinteisen, sivuponttoonillisen Jukung-veneen otollisille kala-apajille, ja saaliiksi oli suotu kuusi pientä bonito-tonnikalaa sekä yksi (ei kovin jättimäinen) jättipiikkimakrilli eli giant travelly. Villalle he toivat kolme kalaa, joista yksi lahjoitettiin Kadekille. Loput neljä jäivät Darman perheelle.

Kukoista ei ollut häiriöksi asti

Iltaisin henkilökunnan lähdettyä villan jakoivat kanssamme muun muassa kyyhkyset, lepakot ja gekot. Kaunis hiekan värinen kyyhky kukerteli naapurivillojen katoilla aamusta iltaan, rakenteli pesää puutarhamme bambukasvustoon ja tepasteli aivan muina lintuina avoimen olohuoneemme läpi. Lepakot pyydystivät siellä ötököitä, ja kerran yksi oli viettänyt yönsäkin ruokasalimme katossa. Aamiaispöydältä löytyi todistusaineistona tuoreet kikkarat.

Eteläisessä Aasiassa tuikitavallisten kotigekkojen lisäksi olohuoneen taulujen takana asusteli huomattavasti isompia, kolmekymmensenttisiä ja varsin kovaäänisiä tokeegekkoja. Liskojen touhuja, takaa-ajoja ja hyönteisten metsästystä oli mukavaa seurata. Ja sateisina iltoina saimme nauttia myös moniäänisen sammakkokuoron esityksistä. Rauhaisa balilainen villaelämä oli mukavaa vaihtelua hotelleille, hostelleille, bungaloweille ja muille jo tutuksi käyneille majoituslaitoksille.