Nysse lähti

Valot tuikkivat talojen ikkunoissa, lahdella kelluvissa laivoissa ja katujen varsilla. On ihmeellisen lämmintä. Farkut ja T-paita riittävät hyvin laivan kannella. Hämärä väistyy tyvenen Tegelvik-lahden yltä. Auringon ensisäteet sytyttävät kalliorinteiden puiden lämpimän punertavat ja kellertävät sävyt loistamaan. Syksyinen Tukholma on kaunis.

Viimeinen viikko ennen matkaan lähtöä oli kovin kiireinen. Saavuimme pääkaupunkiseudulle tiistaina, ja joka päivälle oli pyykin pesua ja joka illalle sovittu menoa. Oli vaarin synttärijuhlat sekä lasten, muiden sukulaisten ja ystävien tapaamisia. Päivät hurahtivat pikavauhtia.

Rokotussoppa ja jäähyväisillalliset

Iloni siitä, että keltakuumerokotuksemme ovat WHO:n mukaan voimassa eliniän, oli ennenaikainen. Rahtilaivayhtiö Hamburg Süd ilmoitti vajaa viikko ennen matkalle lähtöä, ettei se voi hyväksyä kaksitoista vuotta vanhoja rokotuksiamme. Syyksi kerrottiin, etteivät Brasilian satamaviranomaiset ole yhtä mieltä Maailman terveysjärjestön, Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen taikka muiden Etelä-Amerikan maiden terveysviranomaisten kanssa. He inttävät yhä, että rokotteiden pitää olla pistetty alle kymmenen vuotta sitten. Meille jäi pari arkipäivää aikaa järjestää reseptit ja piikitys.

Vietimme siskoni kanssa hemmottelupäivän Helsingissä. Kävin samalla Yliopiston Apteekissa tiedustelemassa, joko influenssarokotteita olisi saatavilla. Olihan niitä – tuhansia – muttei e-reseptissämme mainittua merkkiä. Sitä ei ollut koko Suomessa. Meidän piti hankkia uudet reseptit toisen merkkiselle rokotteelle. Opimme tästä, että lääkäriltä pitää pyytää resepti muodossa: ”Kausi-influenssarokote 2016”. Silloin apteekki voi myydä sitä rokotetta, jota heidän hyllyssään sattuu olemaan. Saimme keltakuumereseptit edellä mainittuun Mannerheimintien Yliopiston Apteekkiin vielä keskiviikkoillaksi, mutta influenssarokotteet keikkuivat yhä puutelistalla. Ja torstaiaamuksi oli sovittu rokotus…

Olimme etukäteen järjestäneet itsellemme puolivuossataisterveystarkastukset, ja ystävällinen terveydenhoitaja lupasi rokottaa meidät samalla keikalla. Lisäksi Oskarin vanha kännykkä huusi uutta akkua, tulostimeni värikasettia, ja meidän pitäisi noutaa matkaa varten tilaamamme dollarit.

Seurasi hektinen torstai. Olimme viimein saaneet uudet influenssarokotereseptit Yliopiston Apteekkiin. Hurruuttelimme aamuruuhkassa Helsingin keskustaan niitä hakemaan. Sieltä painelimme tukkoisen liikenteen seassa terveysasemalle. Puolentoista tunnin kuluttua lähdimme takaisin Helsinkiin. Sillä kertaa Arabiaan. Sieltä löytyi ainoa puoti, josta saimme kaivatun puhelimen akun. Giganttiin sitä ei ollut ilmaantunut yli luvatussa kolmessa viikossa. Lukuisten nettietsintöjen ja puhelinsoittojen jälkeen Krunikasta löytyi oikean mallinen värikasetti. Dollarit noudimme Tapiolasta ja paluumatkalla poikkesimme Ison Omenan Prismaan hoitamaan viimeiset hankinnat matkaa varten. Pesimme ties kuinka monennen koneellinen pyykkiä, ja kiiruhdimme kavereiden terassille lohisopalle. Kuuma keitto sopi viilenevään iltaan loistavasti!

Perjantaiaamuna kello 6.30 ajoimme taas Ison Omenan parkkihalliin. Halusimme päästä mahdollisimman lyhyellä jonottamisella Hus Labiin verikokeisiin. Saimmekin jonotusnumerot yksi ja kaksi. Sen jälkeen seurasi taas pyykinpesua, matkan järjestelyä ja alustavaa pakkaamista. Ilta venähti pitkäksi hyvässä seurassa Hannusjärvellä. Kävelimme pimeän metsän läpi, Länsiväylä ylittävälle sillalle ja vielä muutaman kilometrin mummilan väliaikaismajoitukseemme joskus yhden–kahden välillä. Helsingissä tyttärien kanssa viettämäni päivän jälkeen taisin lauantai-iltana olla jo hiukka väsynyttä seuraa siskon ja hänen miehensä järjestämällä grilli-illallisella…

Paluujälkiämme länttä kohti

Samainen sisko, siskon siippa ja Friidu kyyditsivät meidät matkamme ensimmäiseen etappiin, Espoon Lommilaan. He olivat poimineet meidät samasta paikasta melkein puoli vuotta sitten.

Halasimme hyvästit ja kiipesimme Onnibussin kyytiin, ja tuntui kuin olisimme kurvanneet Aurakadulle alta aikayksikön! Vedimme reppujamme pitkin joen rantaa ja Turun linnan ohi kohti Viking-terminaalia ja kaijassa odottavaa Grace-laivaa. Aasiasta palatessamme matkustimme samaa reittiä päinvastaiseen suuntaan autokansien alla ankkurikannella. Nyt hyttimme sijaitsi hulppeasti kahdeksannella kannella. Oskari oli saanut hyvän tarjouksen. Edestakainen risteily maksoi parikymppiä. Tosin aikaa ei olisi Tukholmassa vierailuun. Meille olisi riittänytkin pelkkä meno, mutta sepä olisi maksanut kuutisen kymppiä.

Tutkimme ravintolan ruokalistaa ja päätimme aloittaa puolen vuoden reissumme tyylikkäästi Oscar à la Cartessa kuohujuomaa, porocarpacciota, katkarapuja, ehkä sinisimpukoitakin nautiskellen. Istuimme maistelemaan proseccoa ja teimme tilauksen. Katkaravut olivat loppu – kuten myös sinisimpukat. Poro oli vaihtunut naudaksi. Siispä tilasimme kaksi härkäcarpacciota ja niiden kyytipojaksi punaviiniä. Carpaccio sentään osoittautui erinomaiseksi.

Slussenin tietyömaiden vuoksi bussi Stockiksen Cityterminaleniin kiersi Hammarby Sjöstadin kautta. Tavallisesti vartin kestävä matka venyi yli puoli tuntiseksi. Myöhästyimme Nynäshamnin bussista viidellä minuutilla. Jouduimme odottamaan seuraavaa bussia pari tuntia. Olipa ainakin aikaa nauttia aamiaista rauhassa!

Pyörimme pakaaseinemme tutkiskellen aseman kaffeloita. Sitten suuntasimme ulos ja bongasimme 7-Elevenin. Niistä olimme ostaneet monituiset aamupalat Aasian matkalla. Istahdimme wrappeinemme kaupan terassille nousevan auringon paisteeseen. Parvi varpusia pölähti seuraamaan einehtimistämme erittäin tarkkaavaisina. Yhtäkkiä pensasaidan juuressa vilahti laikkulehmän värinen rotta! Se oli kaivanut puskien juureen aikamoisen tunneliverkoston. En olisi arvannut, että matkamme luontoelämykset alkavat jo Tukholman keskustassa.