Nukkuva Eurooppa ja sen tärkein satama

Pimeydestä erottuu valonauhoja, ikkunoiden valonauhoja, autojen valonauhoja ja maantievalojen nauhoja. Katulampuista roikkuu sumuharsoja. Kotoinen Otava, Ison karhun tähtikuvio, valvoo matkaamme pohjoistaivaalla. Saksalainen Flixbus kuljettaa meidät yhteensä vajaalla kahdeksallakympillä Köpiksestä Hampurin kautta Rotterdamiin. Samalla säästetään yhden yöpymisen kustannus. Yöpymisen todellakin, sillä nukkumiseksi yön viettoa ei oikein voi kutsua, vaikka bussi on siisti ja sopivan lämpöinen, se ei juuri kolise eikä rämise, tiet ovat suoria ja sileitä ja maasto aakeeta, laakeeta.

Minkälaista porukkaa matkustaa Euroopan halki yöbussilla? Odotimme Köpiksen keskusaseman takana kadun laidalla lähinnä aasialaistaustaisen matkailijaporukan kanssa, kun joukkoon alkoi pikkuhiljaa liittyä nuorenpuoleista eurooppalaista reissaaiaa pakaaseineen.

Lähdimme Kööpenhaminasta varttia yli yhdeksän, ja viihdykettä riitti. Parikymppinen saksalaisneito höpötti kuin papupata apukuskin kanssa koko matkansa Hampuriin ja aamuneljään saakka. Epäilimme hänen olevan pireissä. Hän jakoi koko elämäntarinansa, maailmankatsomuksensa, ohjeensa ja neuvonsa mitä monituisimmista aiheista sekä nykyisen elämäntilanteensa sisarpuolista ajankohtaisiin kuukautisiin saakka. Korvatulpatkaan eivät auttaneet.

Ohitsemme lipui pimeyttä ja valosaastetta, eurooppalaisia laitakaupunkeja, rekkojen levähdyspaikkoja ja bensa-asemien 24 h -kauppoja. Ne eivät ihan vastaa sitä Keski-Eurooppakuvaa, mikä välittyy matkailumainosten kiiltokuvista.

Aamuseitsemältä alkoi olla valoisaa. Kuskikaksikkomme heitti hyvästinsä Mäkkärin pihalla ja saimme uuden ohjastajan. Hän veisi meidät Hollannin rajan yli, Amsterdamiin, Haagiin ja lopulta määränpäähämme Rotterdamiin. Söimme aamiaiseväämme auringon noustessa: pari omenaa ja kuivat, tanskalaiset näkkärit. Kostukkeeksi oli viinin jämiä, mikä rentoutti sen verran, että saatoimme melkein kuvitella matkan teon olevan mukavaa.

Alankomaiden loputtomilla pelloilla näkyi lehmien ja lampaiden lisäksi suuria töyhtöhyyppäparvia, muutamia harmaahaikaroita ja pienempiä valkoisia haikaroita. Myös petolintuja oli runsaasti. Pitkällä Ijsselmeerin padollakin, tuulivoimalarivien alla, laidunsi paitsi paljon erilaisia lintuja myös lammaslauma.

Ja perslihakset kiittää…

Saapuessamme Amsterdamiin noin puoli kahdeltatoista meidän oli hyväksyttävä se tosiasia, että bussi oli myöhässä. Aikataulun mukaan meidän olisi pitänyt olla jo Rotterdamissa. Silloin kuski ilahdutti meitä kertomalla, että hänen ajoaikansa oli täynnä, ja meidän pitäisi odottaa tihkuisella Amsterdamin laitakaupungin pysäkillä neljäkymmentäviisi minuuttia ennen kuin voisimme jatkaa matkaa.

Pääsimme Rotterdamin keskusasemalle lopulta klo 13.38, noin kaksi tuntia, neljäkymmentä minuuttia myöhässä. Matkaan oli kulunut luvatun vajaan viidentoista tunnin sijaan melkein kahdeksantoista tuntia. Lähdimme kävelemään kohti hotelliamme, mutta pian oli pysähdyttävä syömään. Euro Hotellimme löytyi sataman suunnalta epämääräisen nuhjuiselta kujalta, jolla elämää nähnyt, vanhempi herra tarjosi meille huumeita. Budjettiimme sopivasta, vajaat viisikymppiä yöltä maksavasta kortteerista ei uskaltanut paljon odottaa – eivätkä odotukset ylittyneet.

Ehdimme jo innostua paikallisesta Merimuseosta, kunnes ikäväksemme tajusimme, että oli maanantai, ja kaikki museot olivat kiinni. Laadimme ympäripyöreän päiväohjelman, ja lähdimme kävelemään kanavien laitoja Markthallin suuntaan. Kun Kööpenhaminan kanavissa vesi oli kirkasta Pohjanmeren vettä, Rotterdamissa vesi oli tavanomaista sameanvihreää jokisuistovettä.

Olin aamusella ehtinyt tutustua pikaisesti Rotterdamin historiaan. Kaupunki oli alkanut kasvaa pienestä kalastajakylästä kaupungin mittoihin 1270-luvulla, kun Rotte jokeen oli tehty pato. Siitä nimi Rotter-dam! Luftwaffe oli pommittanut vanhan keskiaikaisen keskustan tuusannuuskaksi toisen maailmansodan aikana. Nykyinenkin kaupunki on rakennettu patojen taakse, ja se on suurelta osin jopa viisi metriä merenpinnan alapuolella.

Iloa silmälle – ravintoa sielulle!

Kun suuri osa kaupungin historiaa oli tuhoutunut, jälleenrakennuksesta haluttiin ilmeisesti tehdä historiaa. Taitaville arkkitehdeille on annettu reippaasti liikkumatilaa. Nyky-Rotterdamissa onkin säväyttäviä, ilahduttavia ja vaikuttavia rakennuksia. Mainittu Markthal on yksi niistä. Se on paitsi riemastuttavan hauska myös tyylikäs jättiläiskaari, jossa asunnot kattavat valtavan kauppahallin. Katutasossa myydään tuoreita herkkuja lihasta ja meren elävistä vihanneksiin, kasviksiin, viineihin ja keittiövälineisiin. Muutamien myyntitiskien päällä on kyseisistä raaka-aineista tehtyjä ruokia tarjoavia ravintoloita. Hallin katossa on 11000 neliömetrin kokoinen, värikäs taideteos, ja pari vuotta sitten auennutta hallia onkin jo ehditty kutsua Rotterdamin Sikstiiniläiskappeliksi. Jotain sen tapaista ehdottelimme taannoin kotiseutumme visiointityöryhmissä Finnoon tulevalle metroasemalle!

Kauppahallia vastapäätä, torin toisella laidalla on kirjasto. Valtavat, kirkkaankeltaiset ilmastointiputket oli rakennettu kekseliäästi seinien ulkopuolelle. Ne saivat aikaan hullunkurisen tehtaan vaikutelman. Siinä tehtaassa valmistuukin fiksuja ihmisiä! Tosin kokonaisuus paranisi, jos ulkopinnan tylsänvalkoiset laatat vaihtaisi kiinnostavampiin.

Kun torilta lähtee Reinin sivuhaaralle, Nieuwe Maas -joelle päin, voi tien ylittää hulvattomien, kärjelleen käännettyjen kuutiotalojen ali. Kuuluisat kuutiotalot on suunnitellut arkkitehti Piet Blom, ja ne kuuluvat kaupungin kiinnostavimpiin nähtävyyksiin. Toivottavasti Länsimetron varrelle rakennettavilla uusilla asuinalueilla ymmärretään tehdä jotain yhtä elämyksellistä ja innostavaa!

1400 ja 1500-lukujen vaihteessa elänyt renesanssifilosofi Erasmus Rotterdamilainen oli kova jätkä. Hän hyökkäsi katolisen kirkon käytäntöjä ja yleisiä taikauskoja vastaan ja kirjoitti muun muassa teoksen nimeltä Tyhmyyden ylistys. Hän myös ehdotti hallitsijoille – kansan palvelijoille – että näillä pitäisi olla hyvä koulutus, jotta he osaisivat hallita oikeudenmukaisesti ja hyvänsuovasti. (Ovatkohan Trump ja Clinton jo lukeneet sen?) Hän oli suunnattoman suosittu, hänen teoksistaan tehtiin useita painoksia ja ne käännettiin monelle kielelle. Rotterdamin yliopisto on nimetty herran mukaan, ja hänelle on rakennettu myös todella komea 800 metriä pitkä nimikkosilta.

Meillä oli vain yksi kunnollinen päivä aikaa tutustua Rotterdamiin, mutta kanavien, nostosiltojen, pommituksesta selvinneiden Delfshavenin talojen, uudenkarheiden pilvenpiirtäjien ja leikittelevän arkkitehtuurin Rotterdam yllätti meidät positiivisesti. Tosin iltaviiden jälkeen huoneestamme yllätetty siivoojaksi esittäytynyt, säikähtäneen näköinen nainen ja äkkiseltään palovarottimen ujellukseen keskeytyneet aamuvenyttelyt (väärä hälytys) jättivät paikasta hieman nuivan kuvan, jota kaupunki sinänsä ei ansaitse. Koska hauskasta rakennustaiteesta olennaisin osa on jo nähty, tänne ei tarvitse varta vasten enää tulla. Merimuseo ja eräs täyteen buukattu ravintola jäivät kyllä kaivelemaan…