Nǐ hǎo Chongqing

TripAdvisorissa joku Yhdysvaltain kansalainen marisi, että Victoria Cruisen sänky on kova. Hän ei ilmeisesti ole koskaan nukkunut Chongqing Sunrise Mingqing International Hostellissa. Chongqing on Yangzen San Fransisko. Täällä on ihan mahdottomasti mäkiä, portaita, kaapelivaunuja ja serpentiinikatuja. Satamasta hostelliimme pääsy ei ollut yksinkertaisimmasta päästä vaikka matka ei ollut pitkä. Lopulta se löytyi kolmea alkuasukasta jututtamalla juuri sieltä ”Public Toilet” -viitan osoittamalta kujalta, jota ounastelimmekin. Piti vain jatkaa vielä parit kapeat portaat ylös vessan ohi.

Aiemmin Sichuanin provinssiin kuulunut kaupunki kohotettiin Pekingin, Shanghain ja Tianjinin oheen keskushallinnon alaiseksi erityistalousalueeksi 1997. Tämä 33 miljoonan asukkaan koti on yötäpäivää elävä teollisuuskaupunki. Sinne on sijoitettu muun muassa paljon Kolmen rotkon patoaltaan kylien porukkaa. Ilmanlaatu ei ole paras mahdollinen, ainakaan kun helle kohoaa yli neljänkymmenen. Juuri nyt, suomalaisessa kesäkelissä 22 asteen lämpötilassa ilma on ok, jollei nyt kaikkein pahimpaan ruuhka-aikaan kaikkein liikennöidyimpien katujen laitaa kulje.

Vuoristoisella talousalueella on runsaat hiili- ja maakaasuesiintymät sekä erittäin monipuoliset maamineraalivarat. Kaupungissa on paljon muun muassa metalli-, auto- ja moottoripyöräteollisuutta. Elektroniikka ja tietotekniikka ovat kovassa kasvussa. Kuulemma kahdeksan kymmenestä maailman tietokoneista on tehty Chongquingissä! Täällä valmistetaan niin Hoopeet, Lenovot, Dellit kuin Appletkin. (Tosin Oskari luki tuoreeltaan, että tekniikkateollisuus on siirtymässä Intiaan, koska Kiinalainen työvoima alkaa olla liian kallista.) Lähdimmekin etsimään Yangzen ja sen sivuhaaran Jialingin väliin jäävältä niemeltä massamuistia. Kuvien saati videomatskun siirto pilveen oli osoittautunut mahdottomaksi. Tarvitsimme back-up-levyn. Parin teran robusti LaCie löytyi valtavan kokoisessa, pyöreässä ”lasitemppelissä” hohtavan Apple-logon alta, vartioidun sisäänkäynnin osoittamasta maanalaisesta putiikista, jonne johti hulppeat lasiset kierreportaat. Liike oli ihan keskustassa, siinä Rolexien, Omegoiden, Vuittonien ja Cartierien vieressä.

Parin korttelin päässä merkkiliikkeistä ja valotauluista alkoi perinteisempi Kiina kuhisevine, likaisine pikkukujineen ja katuruokakärryineen. Kivijalkapuodin edessä pikkupoika pissi komealla kaarella. Kujat kulkevat uskomattomista paikoista ränsistyneiden ja alunperinkin huonosti rakennettujen kerrostalojen ohi. Ikkunan paksun, mustan, rasvaisen pölyn peittämä ”installaatio” näytti siltä, ettei sitä ole siivottu viiteenkymmeneen vuoteen. Näissä taloissa tuskin oli edes omia vessoja. Yhteinen wc oli noin metrin levyisen kujan toisella puolella. Kävellessämme lemmikkien myyntikujan vieritse puiston läpi menevät lukemattomat portaat alas kohti kortteeriamme törmäsimme kerrostalojen kellarikerroksiin perustettuihin nuhjuisiin ruokatoreihin. Toreilla myytiin taas kaikkea mahdollista ruuaksi kelpaavaa lihasta vihanneksiin ja vesielukoista maustekastikkeisiin. Näillä kujilla ja torien käytävillä kuljeskelussa oli ekskursiota kerrakseen!

Teollisuuden lisäksi Chongqing on tunnettu sichuanilaisista tulisista ruuistaan. Kuljimme Food Streetiä etsiskellen illallisravintolaa. Kadun varrella oli monia ruokakiskoja, joista sai mitä mielikuvituksellisempia syötäviä. Toki myös länsihapatuksen ikonit KFC, Pizza Hut ja Mäkkäri olivat edustettuina. Kaupungin ruokaerikoisuus numero yksi on hotpot. Koska olemme harrastaneet hotpottia siitä lähtien, kun Paula-täti toi kummipojalleen synttärilahjaksi aidon padan Kiinanreissultaan himpun vaille kymmenen vuotta sitten, meidän täytyi tietysti tutustua aiheeseen näin pelipaikoilla.

Had Sichuan Hotpot – and survived!

Löysimme keskustan alle rakennetun ruokataivaan vähän Food Streetiltä poikettuamme. Valitsimme sieltä hotpot-paikan, joka oli täynnä paikallisia. Meidät ohjattiin pöytään, ja ryhdyimme tilaamaan pataa. Nuori tarjoilijapoika osasi himpun verran englantia ja saimme kerrottua hänelle, ettemme ole ennen syöneet hotpotia (emmehän olleet syöneet aitoa sichuanilaista versiota) ja haluaisimme nyt kokeilla. (Piirtämilleni neljän, kolmen, kahden ja yhden chilin kuville, joista ympyröin viimeksi mainitun, vähän naureskeltiin… Liemipohja oli sama kaikille.)

Pöytämme suuri kaasupoltin sytytettiin ja sen päälle tuotiin valtavan kokoinen wokpannu täynnä tummaa, kiehuvaa maustelientä, jossa uiskenteli chilejä ynnä muita mausteita vähintään parin viikon tarpeiksi. Vahvat chilihöyryt salpasivat hengityksen ja tukeutuivat keuhkorakkuloihin asti. Seuraavaksi pöytä täytettiin ihanilla ainekseksilla, ja meille näytettiin kädestä pitäen, kuinka ”miniatyyrikaljatölkkeihin” pakattu öljy käytetään dippipohjana ja valkosipuli-kevätsipuli-korianterisilppu sekoitetaan siihen. Sitten vaan kypsentelemään filettä, paperinohutta possusiivua, suikaloitua ankan suolta ja lehmän pötsiä, kiinankaalia sekä viitisentoista senttiä pitkiä, laihoja pikkusieniä, joiden sentin levyiset lakit jäivät hauskasti liemen pinnan tuntumaan kellumaan. (En olisi ankan suolta tai vaaleaa, ohutta kalmaria muistuttavaa pötsiä tunnistanut, mutta Oskarille oli tarjottu niitä jo edellisellä Chongqinginreissulla.) Ateria oli herkullinen – ja erittäin tulinen. Perästä kuuluu.

Kuten olen jo maininnut, Kiinassa rakennetaan – joka kaupungissa, koko ajan, ja paljon. Chongqingissä homma on lähtenyt ihan lapasesta. Rakennustyömaita on joka toisessa korttelissa ja rakennusmökä voittaa jopa liikenteen kohinan. Hostellimme toimii perinteisessä kiinalaistyylisessä talossa, aivan vanhan Huguang Guild -alueen vieressä. Näiden naapurista, vierestä ja takaa, on purettu parin korttelin verran, toivottavasti rumia ja huonorakenteisia 50-luvun taloja. Kuvittelimme, millaista hostellissa on ollut asustaa, kun naapurirakennuksia purettiin… tai millaisia on taas sitten, kun uusia pilvenpiirtäjiä ruvetaan todella rakentamaan. Nyt erinomaisilla jokinäkymätonteilla puuhastelee silloin tällöin vain yksinäinen kaivinkone.

Siltojen ja sumun kaupunki

Yksi Chongqingin nähtävyyksistä, Yangzen ylittävä köysirata kulkee melkein hostellimme yli. Voimme makuuhuoneen ikkunasta seurata ohi viilettäviä vaunuja, joten pakko kai sekin oli kokea. Köysirata on kuulemma suosittu erityisesti auringon nousun tai laskun aikaan. No sellaista ihmettä emme olleet onnistuneet koko Yangzella ollessamme näkemään, joten sumuinen kaupunkinäkymä sai riittää. Kipusimme mäen kohti keskustaa ja ostimme kymmenen yuanin liput kumpainenkin. Lähtötasanteelle lipuva vaunu oli pullollaan ihmisiä, ja ajatuskin köysiratamatkasta kylmäsi. Onneksi vaunu ei vuorollamme tullut niin täyteen. Keskityttyäni kuvauspuuhiin selvisin siitäkin hengissä. En erityisemmin pidä korkeista paikoista.

Toispuol jokkee kapusimme ylös joen ylittävälle, melkein kilometrin pituiselle, kaksikerroksiselle Dongshumen-sillalle. Joen ylitys siltaa myötenkin oli huimaava kokemus. Ylätasolla kulkivat autot ja kävelijät ja alapuolella meni metrojuna hirmuisen kuminan ja tärinän saattelemana. Kuvauskulmat toki olivat hienot sielläkin. Oli hauska katsella hostellimme aluetta ylhäältä käsin.

Lopulta päätimme mennä tutustumaan myös tuohon historialliseen Huguang Huiguang -killan kompleksiin majapaikkamme naapurissa. Rakennus kuuluu Chongqingin vanhoihin alueisiin. Sitä on rakennettu 1700-luvun puolivälistä alkaen. Silloisen Qing-dynastian aikana sinne tulivat sadat siirtolaiset tapaamaan toisiaan, käymään kauppaa ja viettämään juhlia yhdessä. Tämä kerrottiin paikan siirtolaismuseossa. Alueen sydän on valaistuneelle Yu Wang -nimiselle herralle pyhitetty temppeli. Upeita vihertäväksi hapettuneesta messingistä ja hohtavasta hopeasta tai eri värisestä jadesta tehtyjä alle satavuotiaita patsaita ja ruukkuja myytiin yläkerran museomyymälässä. Niiden mukana saa oikein valtion leimalla varustetut aitoussertifikaatit ja lähetyskin kuuluu hintaan. Yksi kaunis iloinen heppa (kiinalaisen horoskooppimme eläin) melkein lähti mukaamme. Vajaan parin tuhannen euron hinta kuitenkin hillitsi himomme. Lisäksi hieman arvelutti, josko se leimoista huolimatta olisi peräisin sieltä edellisessä artikkelissa mainitusta ”antiikkitehtaasta”.