Lumoava Angkor

Mahtavat juuristot sulkivat valtavista kivipaaseista kootut porttikongit rusentavaan syleilyynsä. Puiden juuret yhtä aikaa sekä hajottivat että pitivät kasassa jäkälien peittämiä, halkeilleita järkäleitä. Mystisistä legendoista kertovin reliefein kirjaillut seinät olivat nähneet kymmenet sukupolvet hämärissä käytävissään ja pylvässaleissaan. Ihailimme huolella holvattuja kattoja, miljoonien askelten sileiksi hiomia kiveyksiä ja rapautuneita tai rikottuja patsaita. Tutkimme taidokkaita korkokuvia: tanssijoita, jumalattaria, apinasotureita ja seitsenpäisiä käärmeitä, tarinoita taivaista ja helveteistä. Kurkistelimme kulmien taakse, romahtaneiden kiviröykkiöiden ja luhistuneiden muurien varjoihin, minne pikkuruiset tarantulavauvat (aikuisia syödään täällä) olivat viritelleet valkeita verkkojaan.

Angkorin temppelirauniot, suuret vallihaudat ja vesialtaat olivat todella vaikuttavia. Jyhkeät mahtirakennukset oli rakennettu Angkorin valtakunnan saman nimisen pääkaupungin tuntumaan 800–1100. Khmerien valtakunta sijaitsi Välimeren ja Kiinan välisen kauppareitin varrella. Se sai vaikutteita intialaisista ja kiinalaisista kulttuureista ja uskonnoista. Kulloisenkin ajan hengellisestä suuntauksesta ja hallitsijan mieltymyksestä riippuen he rakennuttivat joko hindulais- tai buddhalaistyylisiä temppeleitä. Vakaumusten vaihtuessa vuosisatojen saatossa hindujumaluuksien kuvia oli muuteltu buddhiksi ja buddhan kuvia taas Shaivite lingoiksi ja Bodhisattvoiksi.

Kun Khmerien valtakunnan pääkaupunki 1400-luvun alussa muutettiin Phnom Penhiin, Angkor jäi ”unholaan” Khmerien ja Siamin valtioiden rajaseudulle. Suositun tarinan mukaan ranskalainen Henri Mouhot ”löysi” rauniokaupungin ollessaan perhosia pyydystämässä. Hänen kirjansa ”Matkat Siamissa, Kambodzhassa, Laosissa ja Annamissa” saivat aikaan Angkorin ensimmäisen turistibuumin jo 1800-luvun lopulla.

Katoava maailmanperintö

Siirtomaaisännän oikeudella Angkorin kivipaaseja ja patsaita on sijoitettu Euroopan museoihin. Niitä on tosin viety täältä paljon enemmän kuin museoissa on näytillä. Muinaismuistoja on ryöstetty ja salakuljetettu viranomaisten auliilla avustuksella Thaimaan antiikkikauppojen kautta ympäri maailmaa. Myös turistien mukaan on kadonnut lukuisia kivenmurikoita. Nykyään raunioille ei saa tuoda suuria kasseja tai reppuja, mutta aarrekauppa rehottaa yhä. Kauempana Siem Reapista sijaitsevat temppelit lienevät pahimman ryöstelypaineen alla. Poliisin tai vartijan palkka on pieni verrattuna tuhatvuotisen Angkorin palan arvoon. Tosin suurimmat voitot käärinevät eri välikädet matkan varrella.

Siem Reapin ympäristössä on kymmenittäin ellei sadoittain temppeleitä ja muita Khmerien valtakunnan aikaisia rakenteita. Yritimme tutkia niitä etukäteen opaslehtisestä, mutta menimme vain entistä enemmäin sekaisin. Nyt, jos koskaan, olisi opas paikallaan. Päätimme palkata oppaan ensimmäiseksi päiväksi, jotta näkisimme muutakin kuin ison kasan kiviä. Voisimme tutkia temppelialuetta lisää itseksemme. Oppaan lisäksi pitäisi palkata tuktuk-kuski. River Bay Villamme nuori iltarespa, Mr. Information, hoiti asian reippaalla tyylillään ja varsin hyvällä englanninkielentaidollaan.

Mr. Information kertoi olevansa kotoisin kelluvasta kylästä, köyhästä perheestä. Hän teki kahta työtä aamusta iltaan, jotta saisi elätettyä myös vanhempansa. Oli nyyhkytarina totta tai ei (miettivät skeptikkoreissaajat), hän suositteli meille hyväksi osoittautuneen ravintolan ja hoiti opasasian lisäksi meille liput sirkukseen ja Bangkokin bussiin sekä kävi vaihtamassa jäljelle jääneet Laosin kippimme dollareiksi. Reipas poika sai reippaan korvauksen vaivannäöstään.

Oppaamme esitteli meille ns. ”Pikkukierroksen”, jonka varrella näkee kaikkein tärkeimmät Angkorin kohteet. Aloitimme kuuluisimmasta temppelistä, suuresta Angkor Watista. Jatkoimme muinaiseen pääkaupunkiin, Angkor Thomiin ja mm. sen sisällä sijaitseviin Bayonin temppeliin, Baphuonille ja Kuninkaallisen palatsin alueelle. Sieltä suuntasimme Angelica Jolien ja Tomb Raider -elokuvan kuuluisaksi tehneeseen Ta Prohmiin. Lounastauon jälkeen tutustuimme vielä Banteay Kdein temppeliin sekä Prasat Kravaniin. Temppeleiden kiertäminen oli hikistä hommaa.

Jokainen temppeli on erilanen

Angkor Wat tekee vaikutuksen jo pelkästään valtavan kokonsa ja temppelin alueella kiertelevien jaavanmakakien ansiosta. Angkor Thomin parasta antia ovat upeat patsaskujat, portit ja terassit sekä erityisesti sen keskellä sijaitseva todella kaunis, upein kasvokuvin koristeltujen tornien Bayon-temppeli. Ta Prohm lumoaa salaperäisellä viidakkofiiliksellään ja puiden juurien peittämillä muureillaan. Kyllä Hollywood osaa lokationinsa valita. Viimeisiksi jääneet Banteay Kdei ja alueen vanhimpiin kuuluva tiilestä rakennettu ja kauniisti kuvioitu Prasat Kravan eivät enää tehneet edellisiä kummempaa vaikutusta. Tiili ei vaan tuntunut niin tyylikkäältä materiaalilta kuin kivi, vai olisiko kuumuus ja väsymys jo tehneet tehtävänsä?

Opas kertoi meille muun muassa temppelien tyyleistä, apsara-tanssijoista, kaiverruksissa kuvailluista legendoista, kuninkaista, jotka rakennuttivat ne, ja käsityöläisistä, jotka toteuttivat ne. Joku kuningas oli temppelinsä valmistuttua katkaisuttanut kaivertajien kädet, jotteivät he enää koskaan tekisi vastaavaa työtä eikä yksikään toinen kuningas saisi kauniimpaa temppeliä itselleen…

Temppeleitä on restauroitu useaan otteeseen. Ranskalaiset tekivät korjauksia ja rakensivat betonitukia niihin jo 1920-luvulla. Myöhemmin niitä ovat ranskalaisten lisäksi korjailleet ainakin kiinalaiset ja japanilaiset. Paksut puupalkit istuivat temppeleihin tyylikkäimmin, mutta niiden ongelmina ovat laho ja termiitit. Betonituet ovat rumia, ja betonista irtoaa sateissa mineraaleja, jotka lisäävät alkuperäisen kiviaineksen eroosiota. Ainakin kiinalaiset olivat paikanneet rakenteita oikeasta kivestä tehdyillä replikoilla, jotka tummuvat pikkuhiljaa alkuperäisiä vastaaviksi. Joku oli vielä viritellyt rumia vaijereita pitämään murenevia raunioitorneja koossa.

Lienee tarpeellista, että muutamia temppeleitä kunnostetaan tuleville sukupolville, ja kiinalaismenetelmä vaikuttaa parhaalta korjaustavalta. Vaijerit ja betonituet olivat ykskantaan rumia. Toivoisin kuitenkin, että joku temppeli saisi vanheta luonnollisesti. Sitä voisi hoitaa hellästi vain poistamalla varovasti kasvillisuutta. Luonnon armoilla, viidakon keskellä luhistuneissa temppeleissä oli aivan oma taianomainen tunnelmansa.

Todellisuutta ja taruja

Temppelistoorien lisäksi saimme oppaaltamme mielenkiintoisen luennon Kambodzhaa koettelevista ongelmista, kuten valtavista tuloeroista, luokkayhteiskunnasta ja maata jäytävästä korruptiosta. Poliitikot lupaavat taivaat ennen vaaleja, mutta vanha kaava toistuu taas vaalien jälkeen. (Eroaako jotenkin Suomesta?) Seuraavat Kambodzhan vaalit ovat 2018. Nähväksi jää, muuttuuko mikään.

Opas maksoi 35 taalaa päivältä ja kuski 15. Pääsyliput Unescon maailmanperintöalueelle Angkorin arkgeologiseen puistoon maksoivat 20 taalaa / päivä ja 40 / kolme päivää / persoona. Ostimme saman tien kolmen päivän liput, vaikka aioimmekin kuluttaa vain kaksi päivää temppelipuistossa. Oppaamme valitteli, että pääsylipputulot menevät suoraan valtaa pitävien taskuihin. Sille ei turistiressu oikein voi mitään. Hän ei tuntunut ymmärtävän, kun yritimme vihjailla, että Angkor-turismi tuo työtä ja toimeentuloa myös lukuisille oppaille, retkiyrittäjille, tuktuk-kuskeille, ravintolayrittäjille, matkamuistokauppiaille jne.

Omatoiminen rauniopäivämme alkoi aamutuimaan fillaroimalla Villamme ilmaisilla, kuluneilla ja rämisevillä polkupyörillä kohti uusia ihmeitä. Ohitimme Angkor Watin vallihaudat ja jatkoimme Angkor Thomin kaupungin läpi kohti ns. Suuren kierroksen ensimmäistä varteen otettavaa temppeliä Preah Khania.

Preah Khan muistutti tunnelmaltaan edellispäivänä nähtyä Ta Phromia. Viidakon varjoissa lymyävä, sieltä täätä puiden juurten, sammalten ja jäkälien peittämä temppeli yllätti meidät koollaan. Odotimme jotain pienempää. Sen pitkillä käytävillä, romahtaneilla muureilla ja viidakon hämyssä olo oli kuin Indiana Jonesilla. Temppelin romahtaneita kiviä oli koottu sikin sokin ikkuna-aukkojen taakse ja aukioiden laidoille. Siellä oli aamusella varsin rauhallista kierrellä. Edellispäivän veroisia turistilaumoja ei vielä näkynyt.

Kulttuuria kaikille aisteille

Angkorissa riittäisi kuvattavaa useiksi päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi. Aamun ja illan pehmeät valot antavat parhaiten oikeutta kivimuurien ja reliefien muodoille. Toivoinkin pilvistä päivää (niin itseni kuin kuvien tähden), ja mietin, josko sadekausi olisi sopivin kuvausajankohta. Kuvittelin, miten kosteat kivet, sammalet ja jäkälät hehkuisivat ja varjot olisivat pehmeän hämyisiä.

Suuri kierros oli runsaan kolmenkymmenen kilometrin pituinen. Neljän temppelivierailun ohessa pojimme puiden varjostamilla pikkuteillä metsäpuiston keskellä. Vanhan, lähes kuivan tekoaltaan kohdalla tien vierustoilla oli vehreitä riisiviljelmiä, lapsia uimasillaan ja laiduntavia vesipuhveleita. Pyöräretken viimeiset kymmenisen kilometriä kulkivat uudempaa, nuorten puiden reunustamaa, varsin tylsää, mutta onneksi vähemmän liikennöityä tietä kohti Villamme viileää uima-allasta.

Oppaan kanssa oli valaisevaa kiertää temppeleissä ja oppia asioita, joita emme ikinä olisi älynneet itseksemme. Omassa rauhassa Suuren kierroksen vähemmän vierailtuja temppeleitä kierrellessä taas sai kokea löytämisen iloa ja mystisten temppeliraunioiden omalaatuista, hiljaista ja hämyisää tunnelmaa aivan eri tavalla. Olimme päässeet jyvälle Angkorin aintkertaisesta kulttuurista.

Siem Reap on kulttuurimatkailijan mekka monessa mielessä. Ikiaikaisen Khmerien valtakunnan rakennuskulttuurin lisäksi siellä voi kokeaa runsaasti elävää, tämän päivän kulttuuria. Tarjolla on kuvataidetta, valokuvataidetta, musiikkia moneen makuun, tyylikästä ja persoonallista muotia, museoita, Apsara-tanssia, varjonukketeatteria, korutaidetta, sirkusta, ruokakulttuuria (ja juomakulttuuria mm. Pub Steetillä) ja kokkauskursseja joitakin mainitakseni. Kaupungissa oli parhaillaan käynnissä 11. Angkor Photo Festival and Workshops. Lisäksi siellä on pysyvästi Angkor-kuvistaan tunnetuksi tulleen John McDermottin kolme galleriaa. Kuriositeettina kaupungista löytyy myös Mens (The Only Men Exlusive Resort in Cambodia).

Valitsimme kultturitarjonnasta parin, hassun ruokaesimerkin lisäksi paikallisen Phare-sirkuksen. Phare tarjoaa alueen köyhille lapsille mahdollisuuden opiskella kuva-, näyttämö-, musiikki- ja sirkustaiteita Battambangissa, jopa ammatiksi asti. Paraikaa yhteensä 1 700 nuorta opiskelee jossain Pharen ylläpitämistä kouluista.

Sirkuksen esitys edusti modernia sirkuista, joka yhdistää sirkustaidetta ja musiikkia näytelmän keinoihin samaan tyyliin kuin esimerkiksi kanadalainen Cirque de Soleil. Olimme paikalla ajoissa ja pääsimme areenan laidalle, C-katsomon eturiviin. Pienessä sirkusteltassa esitys tuli suoraan iholle. Nuorten taiteilijoiden ilo ja energia pursui näyttämöltä katsomoon, ja hiki virtasi paitsi esiintyjillä myös katsojilla meille lainaksi jaetuista viuhkoista huolimatta. Tunnelma kuumeni koulupoikaraukkojen yrittäessä päästä selville muistoistamme kumpuavista kummituksista ja siitä miten ne saisi katoamaan. Phare tarjosi ikimuistoisen esityksen viimeisen Siem Reap -iltamme iloksi!