Kummallinen Kunming, kummalliset karstimetsät

Emeishanin juurelta Baoguocunista pääsee kahdella paikallisbussilla Emein kaupungin rautatieasemalle. Ostimme tullessamme hiljaiselta asemalta liput Kunmingiin. Oskari pyysi jo totuttuun maailman miehen tyyliin parhaat mahdolliset paikat 16 tunnin yöjunaan. Mies lasin takana katsoi meitä hölmistyneenä ja käänsi näyttöään meille päin. Kaikki liput olivat saman hintaisia, 128 yuania (n. 15-16 euroa).

Olimme asemalla jonottamassa portille hyvissä ajoin. Juna tulisi hiukan myöhässä, mutta pääsimme jo karjalaumana laiturille. Näytimme lippuja siellä päivystäneelle virkailijalle ja hän ohjasi meidät odottamaan vaunuamme sata metriä valokyltistä eteenpäin. Siinä ei odottanut kukaan muu(?!). Kun juna saapui, Oskari väitti huolestuneena havainnoineensa, että vaunussamme oli vain istumapaikkoja…

Kiskot vievät etelään!

Täpötäyteen ”karjavaunuun” änkesi vaunullisen verran lisää väkeä ja me hännän huippuna. Olimmehan odottaneet väärässä paikassa. Kapusin järkyttyneenä askelmat vaunun sisäänkäyntiin. Huikkasin Oskarille asemalaiturille: ”Nyt ei näytä hyvältä!” Vaunu oli lattiasta kattoon täynnä porukkaa ja matkatavaroita: kasseja, säkkejä, laatikoita, matkustajia, sikin sokin. Ihmisiä seisoi, istui ja makoili käytävien lattioilla, kamojen alla ja päällä ja nojaili limittäin seinustoilla! Vaunun ilma oli tyrmäävän tunkkaista, ja kuumaa kuin saunassa. En voinut kuvitella, miten mahtuisimme sekaan reppuinemme. Enkä mitenkään voinut ajatella matkustavani yön yli siinä kaaoksessa. Sen verran espoolaisrouvaa sitä ollaan!

Onneksi virkailijatyttö huomasi suurikokoisen länkkärin laiturilla ja tuntemamme ahdingon. Hän katseli lippujamme, pudisteli päätään ja tiedusteli, josko pieni up-gradeaus kiinnostaisi. Oskari innostui suorastaan tuputtamaan rahaa, jos se jotenkin auttaisi asiaa. 111 yuanilla (alta 15 eurolla) saisimme liput paikalliseen ykkösluokkaan, soft-sleeperiin. Juna lähti liikkeelle ja me ryhdyimme kärräämään reppujamme 14. vaunusta ensimmäiseen. Tie vei läpi suuren kakkosluokan, hard-sleeperin, sillä soft-sleepervaunuja oli junassa tasan se yksi. Hämärän peittoon jäi, miksei siihen voinut ostaa lippuja jo Emeistä. No – pääasia oli, että saimme liput vaihdettua.

Loosimme vieressä näytti olevan henkilökunnan loosi. Tarjoilijaneidit kävivät kaivamassa punkkiemme alta pahvilaatikoista tavaraa tarjoilukärryihinsä. Yksi heistä nouti pöydältämme vaaleanpunaiset Hello Kitty -termospullon ja -taskulaskimen, joita olimme jo hetken ihmetelleet. Saattoikin siis olla niin, että loosiamme ei yleensä myytykään asiakkaille vaan siinäkin bunkkasi henkilökuntaa…

Luksusta Kiinalaisen K-junan ykkösluokassa

Hard-sleeper- ja soft-sleeper-vaunut näyttävät suunnilleen samanlaisilta. Kummassakaan ei ole suljettuja hyttejä vaan avoimet loosit, joissa on kolme sänkyä päällekäin molemmin puolin. Alimmissa sängyissä pystyy istumaan, ylemmissä ei. Kaikkein ylimpään mahtui juuri ja juuri ryömimään. Meille oli järjestynyt alapedit ylempien täyttyessä paikallisista. Nimestä päätellen hard-sleeperissä on kovemmat pedit. Muuten luokissa ei vaikuttanut olevan oleellisia eroja. Molemmissa lienee myös samanlaiset, meikäläisiä pönttöjä hygieenisemmät, teräksiset kyykkyveskit.

Rata Emeistä Kunmingiin on melkein pelkkää tunnelia tai siltaa. Juna kulkee enemmän vuorien sisällä kuin taivasalla. Aivan alkumatkasta rata kulki kauniin joen reunaa, mutta pian aloimme kiivetä vuorelle. Junan oikealla puolella nousi jyrkkä rinne. Vasemmalla näkyi jo Emeishanilta tuttu valkea usva. Jäi kuvitelmien varaan, minkälainen rotko vieressämme oli, ja pian ne vähäisetkin näkymät häipyivät illan pimeyteen.

Olimme tottuneet Travelleri-elämään jo niin hyvin, että nukkuminen vaatteet päällä ilman iltapesuja ei tuottanut enää ongelmia. Ja olimme nähneet, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Yhä vain enemmän arvostamamme korvatulpat sijoilleen ja koisimaan.

Sekava Yunnanin pääkaupunki

Kunmingin Sevendaysinniin ei päässyt kuin mannerkiinalaiset. Meidän piti ”tyytyä” Sevendaysinn Premiumiin. Siellä saivat majoittua myös muukalaiset. Respassa huomautettiin, että huoneemme on kuulemma ”too small” ja ”no window”. Jutustelun päätteeksi meille järjestyikin isompi ikkunallinen huone samaan hintaan. Se oli kivaa, sillä hotellissa (ilmeisesti koko keskustassa) ei ollut sähköjä ennen iltakuutta. Emme pääsisi lataamaan laitteidemme tyhjiä akkuja tai käyttämään wifiä, joita kovasti jo kaipasimme. Edes avainkorttimme ei toiminut ilman sähköjä. Onneksi suihkusta tuli vielä kuumaa vettä.

Vahingosta viisastuneena menimme ostamaan liput seuraavalle etapille Baiseen heti hotelliin asetuttuamme. Se olisi noin yhdeksän tunnin päiväjuna, johon saimme hard-sleeper-paikat. Seuraavaksi lähdimme selvittämään, miten pääsisimme kaupungin Itäiselle bussiasemalle, josta voisimme jatkaa Shilinin karstimetsäalueelle.

Wikitravelissä varoiteltiin huijareista, jotka myyvät Stone Forestina tunnettuun turistikohteeseen bussireissuja jopa samaan hintaan kuin paikallisbussit, mutta matkan varrella joutuu loputtomiin matkamuistomyymälöihin. Huijareita oli paljon. Niitä parveili rautatieaseman ja Kunmingin keskustan bussiaseman ympäristössä kauppaamassa matkapakettejaan. Heillä oli hienot bussiyhtiön nimikyltit ja esitteet, enkä yhtään ihmettele, että turistit menevät halpaan, sillä varsinainen bussiasema on harvinaisen hankala löytää. Wikitravelin vinkin mukaan kiersimme rautatieaseman itäpuolella korttelin jos toisenkin bussiasemaa etsiskellessämme. Lopulta löysimme jonkinlaisen bussiasemaa muistuttavan varikon, mutta missään ei ollut mitään tietoja (länsikielillä) siitä, mikä bussi menisi minnekin, mihin hintaan, mihin aikaan ja mistä voisi ostaa lippuja. Yleensä ne ovat olleet varsin hyvin merkittyjä.

Varikon takaa löytyi kuitenkin Turist Information Center. Jututimme keskuksen tyttöjä, minkä kielitaidotoinna kykenimme. Tytöt selvittivät meille, että bussi C71 veisi meidät toivomallemme asemalle, niitä lähtee aamuseitsemän jälkeen noin kymmenen minuutin välein ja liput voisi ostaa suoraan bussista. Hienoa! Sitten vaan syömään ja hotelliin lataamaan akkuja (omia ja laitteiden).

Vaan hotellissapa ei ollut sähköjä vielä tullessammekaan, seitsemän maissa. Nyt luvattiin sähköä vasta yhdeksän aikaan. Ei muuta kuin Emei-vuoren jäljiltä yhä kipeillä kintuilla taas viidenteen kerrokseen. Pilkkopimeä hotelli oli aavemainen. Onneksi huoneessa oli se ikkuna! Kaupungin vilkkuvat mainosledit, himmeät katuvalot ja vastapäisen talon porraskäytävän hätävalot antoivat edes hiukan kajoa huoneeseemme. Ja olihan meillä fikkarit. Syy kaupungin sähköjen toimimattomuuteen jäi hämärän peittoon.

Uskomaton kivimetsä!

Aamuseitsemältä lähtenyt bussi C71 vei meidät Kunmingin – Eteläiselle – bussiasemalle. Turisti-infon tytöt olivat ilmeisesti antaneet meille väärän bussin numeron… Huoh! Tällä kertaa nappasimme taksin, sillä halusimme päästä eteenpäin ajoissa – ja vessakin olisi pian toivelistalla. Itäisellä bussiasemalla lukikin sitten kissan kokoisilla kirjaimilla suunnilleen: Stone Forest Bus Station. Olimme menossa viiden A:n Scenic Areaan, Unescon maailmanperintökohteeseen ja Unescon Geoparkiin. Vieläkin ihmettelemme, miten tuonne alueen tunnetuimpaan nähtävyyteen voi olla niin vaikeaa löytää kaupungin keskustasta. Onpahan huijareiden markkinat!

Stone Forest on häkellyttävä paikka. Korkeita kivitolppia, komeita kallioita, kapeita käytäviä ja portaita niiden rakosissa, pikkulampia kivipaasien juurilla. Vain pieneen osaan alueen karstikivimetsästä on rakennettu kulkureittejä matkailijoille, ja onneksi vielä pienempi osa on hoidettu suorastaan puistomaiseksi nurmikenttineen, pensaineen ja paviljonkeineen. Alueen ympäri kulkee sähköbussilenkki. Reitin varrella voi halutessaan hypätä kyydistä katselemaan maisemia ja taas takaisin kyytiin. Karstikivimetsää jatkuu silmän kantamattomiin myös alueen ulkopuolella. Bussilenkin rajaama alue on kuitenkin erityisen komeaa ja tiheää kivimetsikköä ja varsin sopivan kokoinen jalkaisin kierreltäväksi. Paikka on hieno päiväretkikohde Kunmingista.

Ps. Bussimatka takaisin keskustan – huom! toiselle, rautatieaseman luoteispuolella sijaitsevalle – bussiasemalle sujui helposti ja nopeasti bussilla C73.