Kohti Koto-Suomea!

Matka Kodiakista Anchorageen on mielettömän kaunis! Olisi ollut upeaa, jos taivas olisi ollut pilvetön jo Kodiakinsaaren yllä, mutta aurinkoisten päivien jälkeen lähtöpäiväksemme sattui pilvinen ja tihkuinen keli. Olisimmepa nähneet saaren lintuperspektiivistä edes lähtiessä! Valitettavasti se peittyi pilvien taakse pian Ravn-yhtiön potkurikoneen ponnistettua ilmaan. Kesäisin vihreänä hohtava Kodiak tunnetaan Emerald Islandina eli smaragdisaarena, mutta huhtikuun puolivälissä saari olisi varmasti muistuttanut enemmän keväisen heinikon keltaista zirkonia.

Meren yllä pilvet alkoivat rakoilla, ja kurkin ikkunasta toivoen näkeväni valaita. Viikon alussa Anchoragessa käydessään Micky oli nähnyt lentokoneesta kolme sinivalasta. Ei ollut moinen onni mukanani, mutta lähestyessämme Kenai-niemeä pilvien läpi alkoi pistää lumisia vuorenhuippuja! Niemen ylle päästyämme pilvet haihtuivat, ja matalalle ennättnyt auringonvalo silasi maiseman! Lumen peittämässä vuoristossa erottui mahtavia jäätiköitä, kiemurtelevia jokia ja niiden järvien jääpeitteesiin tekemiä sulia.

Kaupunki willin luonnon keskellä

Anchorage tarkoittaa ankkuripaikkaa, ja kaupungissa onkin syväsatama. Alueen rantoja muokkaa vaihteluväliltään maailman suurimpiin kuuluva vuorovesi, ja ne ovat kuuluisia salakavalista mutatasangoistaan. Niiden ”mielenliikkeitä” tuntemattomia varoitetaan kulkemasta laskuveden paljastamilla, hienosta jäätikkölietteestä muodostuneilla liejurannoilla. Lietteeseen voi juuttua kiinni, eikä se ole hauskaa nopeasti nousevan veden aikaan. Lieterantojen kauniit ja mielenkiintoiset muodot näkyivät hienosti lentokoneen laskeutuessamme Ted Stevens Anchorage International -kentälle.

Anchorage sijaitsee 61. leveyspiirillä suunnilleen Tampereen korkeudella. Se on noin 300000 asukkaan kaupunki, eli liki puolet koko Alaskan pääluvusta on keskittynyt Anchorageen. Ihmisten lisäksi alueella elää paitsi susia, ilveksiä ja majavia myös noin 250 mustakarhua ja 60 harmaakarhua. Karhuja tavataan säännöllisesti kaupungissakin, ja suuret ”amerikanhirvet” ovat siellä jopa tavallinen näky. Kaupungin rantavesillä nähdään usein maitovalaita.

Uniset Seattlessa

Tapoimme neljä tuntia Anchoragen lentokentällä. Auringon laskettua lumivuorten taa asetuimme yläkerran odottelutilan penkeille torkkumaan. Kohta nukahdettuamme meidät herätettiin, sillä tila suljettaisiin yöksi. Lähdimme etsimään uutta paikkaa rauhallisesta yläkerrasta. Koska penkkejä ei ollut tarjolla enempää, teimme leirin tallatummilta reiteiltä sivuun jäävän nurkkauksen kokolattiamatolle. Uneksi ei ”leirissä” lepäilyä enää voinut kutsua.

Lämminhenkinen romanttinen komedia ”Sleeples in Seattle” tuli mieleen, kun viiden tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Seattlen kentälle. Olimme onnistuneet horrostamaan koneessa ehkä pari tuntia. Myös jenkkidraama nimeltä ”Terminaali” tuntui tilanteeseen sopivalta. Tosin yhdeksän kuukauden sijaan joutuisimme viettämään kentällä vain yhdeksän tuntia, ja toisin kuin elokuvan ”sankari”, saimme poistua kentältä.

Lentokentältä pääsi Link Light -junalla kolmen taalan kohtuulliseen hintaan kaupunkiin ja takaisin. Ikivihreiden puiden ympäröimän Seattlen virallinen lempinimi on Emerald City eli smaragdikaupunki, ja toista lempinimeä, Rain City, käytetään myös yleisesti. Onneksi kaupunki ei sinä päivänä ollut nimensä mittainen, mutta kylmä siellä oli!

Rainierin juurella

Lähialueineen yli kolmen miljoonan asukkaan Seattle sijaitsee Tyynenmeren ja Washington-järven välisellä kannaksella noin 160 km Kanadan rajasta etelään. Pohjoisen Tyynenmeren hyytävät ilmamassat tuntuivat tunkevan vaatteiden lävitse.

Seattlen historiaa ovat värittäneet voimakkaat nousu- ja laskukaudet. Ensimmäinen buumi rakentui puuteollisuuden ympärille, ja toinen, kaikkein dramaattisin nousubuumi syntyi Klondiken kultahuumasta. Nykytalouden selkärangan muodostavat lentokoneteollisuus ja ohjelmistoala. Kaupungin konttisatama on Pohjois-Amerikan neljänneksi suurin ja tärkeä portti Aasiaan.

Vietimme muutaman tunnin Seattlen keskustassa, vanhan kauppahallin, Pike Placen, liepeillä. Sattui olemaan sunnuntai, ja kaupat, kiskat ja kahvilat availivat oviaan myöhään. Kiertelimme hallin käytäviä ja kävimme lämmittelemässä viehättävässä kahvilassa kuumien kaakaomukillisten sekä maittavien aamiaisleipien seurassa. Viereisessä pöydässä keski-ikää lähestyvän pojan ja hänen äitinsä keskustelu kiinnitti huomiomme: ”Osaavat ja innovatiiviset ihmiset enää halua tulla Yhdysvaltoihin. He menevät Suomeen ja Norjaan…”

Paluumatkalla lentokentälle ihailimme junan ikkunasta horisontissa kohoavaa lumihuippuista Rainier-vuorta (kutsutaan myös Tahoma- tai Tacoma-vuoreksi). 4392-metrisenä se on Cascade-vuoriston ja Washingtonin osavaltion korkein vuori, ja sitä pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista tulivuorista.

Rainierin rinteitä peittävät paksut jäätiköt, joiden sulaminen saisi aikaan valtavia lahareita eli pyroklastisista materiaaleista, kivistä ja muista irtoaineksista sekä vedestä muodostuvia mutavyöryjä. Ne voisivat virrata kymmenien metrien sekuntivauhdilla Puyallup-jokilaaksoa pitkin Seattlen kaupunkiin saakka.

Tyyneltä mereltä Atlantin rantaan

Boston on Massachusettsin osavaltion suurin kaupunki. Englantilaiset puritaanisiirtolaiset perustivat sen jo 1630, ja se kuuluukin Yhdysvaltain vanhimpiin kaupunkeihin. Bostonin, Worcesterin ja Providencen muodostamalla laajalla metropolialueella elää noin kahdeksan miljoonaa asukasta.

Bostonin esikaupungissa Cambridgessä sijaitsevilla tunnetuilla opinahjoilla, Yhdysvaltojen vanhimmalla yliopistolla, Harvardilla, ja Massachusetts Institute of Technologylla eli MIT:llä on suuri merkitys Bostonin alueen taloudelle. Ne paitsi työllistävät kaupungin asukkaita myös houkuttelevat seudulle teknologiateollisuutta, kuten ohjelmisto-, laite- ja bioteknologiayrityksiä.

Bostonilla oli myös keskeinen rooli Yhdysvaltojen synnyssä. Bostonissa tai sen välittömässä läheisyydessä sattuivat monet vapaussodan ratkaisevista tapahtumista, kuten Bostonin verilöyly, nk. Bostonin teekutsut, Paul Reveren keskiyön ratsastus, Lexingtonin ja Concordin sekä Bunker Hillin taistelut sekä Bostonin piiritys. Sodan jälkeen Bostonin pitkät merenkäynnin perinteet osoittautuivat hyödyllisiksi, kun kaupungista leivottiin yksi maailman rikkaimmista kauppasatamista niin orjien, rommin, kalan, suolan kuin tupakankin avittamana.

Maratonmatka Bostoniin

Ponnistimme Seattlen pilvien ylle iltaneljän maissa, ja pomppaisimme viidessä tunnissa kolmen aikavyöhykkeen yli. Leffan jälkeen ennätimme yrittää horrostamista taas pari tuntia. Tunnilla myöhästyneestä lähdöstä huolimatta laskeuduimme Pohjois-Amerikan mantereen itärannalle kenraali Edward Lawrence Loganin kansainväliselle lentoasemalle aikataulun mukaisesti.

Olimme seuranneet Bostonin hotellitarjontaa jo pitkään ja ihmetelleet korkeita hintoja. Selvisi, että kaupungissa järjestettäisiin paitsi baseballin ja NHL:n pudotuspelit, (jossa Boston Bruins hävisi 2–4 vaikka Suomen Tuukka Rask teki maalissa parhaansa) myös kuuluisa Bostonin maraton. Kaupungissa vierailisi parisataatuhatta urheilun ystävää kanssamme samaan aikaan!

Emme olleet uskaltaneet varata yösijaa kovin aikaisin etukäteen, sillä Kodiakin lennot olivat pahamaineisia peruuntumisistaan. Halvat paluulentomme Bostonista Helsinkiin näyttivät käyvän kalliiksi, kun välietapin majoituslaitosten hinnat hipoivat pilviä. Olimme odottaneet epätoivoisesti viimehetken tarjouksia.

Paras tarjous tupsahti Amerikansukulaisilta, joita meidän oli alun perin tarkoitus nähdä vain päiväseltään. Pikkupikkuserkku vaimoineen olivat päättäneet pelastaa meidät pulasta. He noutivat meidät lentokentältä. Sen jälkeen David suuntasi Hondansa keulan länteen ja kuskasi meidät kotiinsa – keskellä yötä ja flunssasta huolimatta…!

Olimmeko jo Koto-Suomessa?

Phillipston on pieni, runsaan puolentoista tuhannen asukkaan kylä Massachusettsin Worcesterin piirikunnassa, noin tunnin matkan päässä Bostonista. Auringon noustessa makuuhuoneemme avoimista ikkunoista kantautui Queen Laken laineiden liplatus. Silmut pullottivat jo, mutta lehti ei ollut vielä puhjennut järven rantapuihin. Vastarannalla pilkotti rantasauna. Idyllinen näkymä oli kuin suoraan Suomesta!

Vietimme lämpimän kevätpäivän tutustuen sukulaisten suloiseen järvenrantataloon, pikkukylän kuoppaisiin hiekkateihin, keväisiin metsäpolkuihin ja villikalkkunoiden kevätlauluun. Kathie kertoi, että seudulla voi joskus tavata hirven tai karhunkin. Illalliseksi loihdimme hänen johdollaan kurpitsapuretta ja ruusukaalisienihöystettä Davidin keskittyessä valtavien välikyljysten täydelliseen medium minus -grillaukseen. Flunssakin vaikutti jääneen alakynteen.

Viimeisenä päivänämme Amerikkojen mantereilla kävimme vierailulla Phillipstonin naapurikylässä Templetonissa sijaitsevissa Huhtala Oil & Propanen toimitiloissa. Tapasimme Davidin veljen Paulin sekä Allin, yhden Davidin ja Kathien kaksoistyttäristä. Hekin työskentelevät perheyrityksessä.

Meren rannalla Bostonissa oli selvästi vilpoisempaa kuin Davidin ja Kathien kotikonnuilla. Marssimme ensin vanhaan keskustaan ja 1980-luvulla pyörineestä televisiosarjasta kuuluisaksi tulleeseen Cheers-baariin. Istuimme lasillisilla seuraillen koitoksestaan hengissä mutta ontuen selviytyneitä maratoonareita.

Cheersistä siirryimme viidentoista vuoden aikana uudistettuun rantakaupunginosaan ja Legal Harborside -ravintolaan. Ennen kuin ehdimme edes listaa silmäillä, isäntäpariskunta oli tilannut pöydän täyteen paikallisherkkuja: vadillisen ostereita sekä suurimmat ikinä syömäni hummerit!

Mahtikiitos David & Kathie!

Kun kapusimme Norwegianin uudenkarheaan Boeing 787 Dreamlineriin, olimme niin täynnä, ettei etukäteen ostamamme kuivat kana-ateriat oikein maistuneet. Pikkuruinen miniatyyrikokoinen key-lime-piiras oli silti ”pakko” ahtaa alas.

Kuuden tunnin lähes unettoman lennon jälkeen laskeuduimme Köpikseen. Nelisen tuntia sujahtivat nopeasti Kööpenhaminan viihtyisällä kentällä kotiinpaluun valmistelutehtävissä. Viimeinen legi säteilevän aurinkoiseen Helsinkiin kesti vain puolitoista tuntia. Olimme rättiväsyneitä mutta onnellisia. Aikavyöhykkeet olivat sikin sokin päässä, mutta oli ihanaa olla taas kotimaan kamaralla melkein seitsemän kuukauden tien päällä olon jälkeen!