Kirottu huippusesonki

Hiki virtaa selkäruotoa pitkin. Sitä suorastaan pursuaa joka huokosesta. Kasvot, käsivarret ja jalat ovat hiestä ja aurinkorasvasta niljakkaat. Rannan hiekka hohkaa kuumaa, ja tarvomme rantaa eteenpäin – taas seuraaville bungaloweille: ”Sabaideeee! How can I help youuuu?”, ”We´re looking for a room from tomorrow, for four nights…”, ”Soriiii. Fully Booook.”

Kata-beachillä nautitun hedelmäkojun ja Seven-Elevenin valikoimista koostetun aamiaisen jälkeen palasimme hotellin respaan odottamaan Phi Phi Cruisersin noutajaa. Aikataulu osui kerrankin nappiin! Meidän piti kirjautua ulos puoliltapäivin, ja hakijan piti saapuman viimeistään varttia yli.

In your dreams! Tunnin odoteltuamme kuljetusyhtiön minibussi saapui. Epäilyksemme aikatauluista alkoivat heti käydä toteen. Seuraavaksi jonotimme maksukuittimme kanssa sen muuttamista varsinaisiksi matkalipuiksi. Viereisessä jonossa porukka oli vasta hankkimassa lippuja. Sitten kaikki sullottiin samaan laivaan. Sen takakannelle kasattiin matkatavarat suureen kasaan, jonka ohi mahtui vaivoin kulkemaan. Matkustajat varasivat sijansa, kuka mistäkin kerkisi. Kaksi matkustamokerrosta ja yläkansi olivat tupaten täynnä. Me olimme – kuinkas muuten – viimeisten joukossa ja tungimme yläkannen lattialla istuskelevien sekaan.

No vaikkei lippujen hankkimisesta etukäteen ollut laivaan mahtumisen kannalta mitään hyötyä, niin ehkä hintanäkökulmasta kuitenkin. Listahinta Rassada Pierillä näytti olevan tuhat bahtia, ja olimme maksaneet reissusta venähtäneine noutoineen seitsemänsataa.

Same, same but different

Olimme taittaneet samaa merimatkaa lasten kanssa parikymmentä vuotta aikaisemmin. Paatti oli paljon pienempi, ehkä neljäs–viidesosa tästä aluksesta, eikä se ollut edes täynnä. Ei silloinkaan ihan kommelluksitta selvitty. Vene pysähtyi yhtäkkiä ajelehtimaan keskelle Phang Nga -lahtea. Sen potkuriin oli sotkeutunyt köysi, ja yksi miehistön jäsenistä hyppäsi uikkarit ja maski päällään ja veitsi kädessään sitä irrottamaan.

Phi Phi -saaret olivat eristynyt saariryhmä kaukana kaikesta. Vene kaartoi hätkähdyttävän komeiden, korkeiden karstikallioiden ympäri vuorten välissä lepäävälle hiekkakannakselle. Rannalle oli vedetty pitkähäntäisiä kalapaatteja muutamien kelluessa rantavedessä. Kapealla kannaksella seisoi yksi vähän isompi, muutaman kerroksen korkuinen hotelli. Muuten majapaikat olivat lähinnä eri tasoisia bungaloweja. Phi Phillä oli vain hiekkateitä ja joitakin betonilaatoista kyhättyjä polkuja. Rannoilla oli pikkuravintoloita, joiden pöydissä istuttiin varpaat hiekassa.

Majoituimme tyttöjen kanssa kannaksen länsipään halpoihin palmunlehvämajoihin aivan jylhien vuorenrinteiden juureen. Vietimme Koh Phi Phi Donilla ja sen pienemmillä lähisaarilla pari ikimuistoista päivää uiden, snorklaillen ja rantojen hiekassa leikkien. (Siellä myös se legendaarinen, suuri ”punamulkku puli” Pikku-Idaa.)

Tapaninpäivä 2004 muutti kaiken. Intian valtamerenalaisen maanjäristyksen aiheuttamat kolmi- ja yli viisimetriset tsunamiaallot löivät koko parimetrisen hiekkakannaksen yli päivälleen 11 vuotta sitten. Lähes koko saaren infrastruktuuri tuhoutui, ja uhriluku nousi pitkälti toiselle tuhannelle. Palmunlehvämajoistamme ei jäänyt tikkua ristiin.

Phi Phi Donin läntinen karstivuori on yhä lumoava näky. Laivamatkustajat nousivat huokaillen ihmettelemään korkeita, pystysuoria kallioita. Mutta vuoren takana kaikki oli muuttunut. Pienellä lahdella pörräsi hirveä määrä kaiken kokoisia veneitä ja laivoja. Valtava kaksihaarainen laituri pisti pitkälle rannasta, joka oli pengerretty ja rakennettu täyteen hotelleja, ravintoloita ja exclusiivisia resortteja lahden itäisiä kalliorantoja myöten. Phi Phistä oli tullut bileparatiisi.

Meidän oli vaihdettava laivaa, mikä osoittautui täysin hallitsemattomaksi, kaoottiseksi projektiksi. Ostaessamme lippuja meille kerrottiin, että olisi tunti aikaa vierailla Phi Phillä, mutta saavuimme sinne noin kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun jatkoyhteyspaatin olisi pitänyt lähteä. Koh Lantalle jatkavia hoputettiin hirveällä tohinalla kiiruhtamaan laiturin toisessa haarassa odottavaan alukseen. Tosiasiassa Phi Phin laivasta purkautui iloisena sekamelskana niin Phi Phille jäävää porukkaa kuin Lantalle jatkavaakin. Matkatavarat heiteltiin laiturille, mistä omiaan piti metsästää miten, kuten kykeni. Ruuhka purkautui hitaasti saareen ja toiseen laivaan. Sen katolla pääsimme jatkamaan matkaa huomattavasti väljemmissä ja mukavammissa tunnelmissa ”runsaan” ja ylihintaisen perunalastupussukka- ja jääteelounaan kera.

Saarihyppelystä bungalowloikaksi

Koh Lantalla on aivan eri tunnelma kuin Phuketissa tai Phi Phillä. Kaiken läpitunkevan turismivouhotuksen sijasta saaren yllä leijuu rento ja rauhallinen fiilis. Saladan-sataman rantojen hiekkasärkät kurottivat pitkälle merelle saapuessamme sinne laskuveden aikaan. Rantarakennukset seisoivat korkeilla puujaloilla. Tuktuk-kuskit pyydystivät asiakkaansa tottuneesti, ja mekin pääsimme kimppakyydillä Lantan Long Beachinäkin tunnetulle Pra Ae Beachille.

Olimme jälleen varanneet majoituksemme Booking.comista ja lähettäneet majapaikkaamme sähköpostia saapumisemme yksityiskohdista ohjeiden mukaisesti. Olimme myös tiedustelleet noutoa satamasta, muttemme olleet saaneet vastausta. Pahat aavistuksemme osoittautuivat oikeiksi. Leaf Housen vanha emäntä otti meidät vastaan voivotellen, ettei hänellä ollut huonetta vapaana. Hän oli kuulemma lähettänyt Booking.comillekin siitä viestiä. Veikkasimme klassista tuplabuukkausta.

Koska Booking.comin vahvistus varauksestamme oli voimassa, emmekä olleet saaneet muuta tietoa, mummeli lupasi järjetää meille huoneen naapurimajoittajilta. Hän esitteli meille vihoviimeisen rotankolon diskoteekin naapurista, johon sanoimme: ”Ei käy.” Seuraavaksi hän esitteli meille ihan siistin kämpän, mutta se maksaisi tuhan bahtia enemmäin kuin varaamamme. Sanoimme siihenkin: ”Ei käy.” Hänen olisi järjestettävä saman tasoinen majoitus (mikä ei ollut kovin kummoinen) samaan hintaan, kuin olimme häneltä varanneet. Tuplabuukkaus taisi tulla mummelille kalliiksi. (Kun vihdoin, myöhään illalla saimme Bookingin kautta sähköpostia, että varauksemme oli peruutettu, syyksi oli ilmoitettu, ettemme olleet tulleet sovitusti paikalle!)

Suunnitelmamme oli ollut viettää pari viikkoa hyppelemällä saarelta toiselle ja olimme selvitelleet majoituksia Koh Ngailta, Koh Mookilta, Koh Libongilta, Koh Bulon Lehltä, Koh Adangilta ja Koh Tarutaolta sekä lähetelleet erikseen tiedusteluja Mookiin, Bulon Lehlle ja Tarutaolle. Ngai ja sen naapurisaari Koh Kradan osoittautuivat aivan liian kalliiksi ainakin näin huippusesongin aikaan. Seuraavasta saaresta, Mookista, ei ollut tullut vastausta kolmisen päivää aiemmin lähettämiimme sähköposteihin, joten päätimme vaihtaa strategiaa. Viettäisimme joulun ja uuden vuoden välipäivät Koh Lantalla, jossa oli enemmän vaihtoehtoja, ja toivoimme, että ehtisimme saada vastauksia seuraavista saarista muutaman päivän sisällä.

Siispä ravasimme hikisen päivän Long Beachin, Klong Khong Beachin ja niiden väliin jäävän pikkubiitsin majoituslaitoksesta toiseen. (Kaikenlaiset majakokoelmat tuntuvat kantavan hienolta kalskahtavaa Resort-nimeä.) Välipäivät olivat Thaimaan-matkailun superhuippusesonkia, ja majoittujia riitti. Harvat vapaat kämpät olivat joko älyttömän kalliita (tasoonsa nähden aivan ylihintaisia) tai onnettomia, likaisia ja kuumia majoja, joissa oli koinsyömät, littanat patjat. Jostain sopivamman hintaisesta, siististä bungalowista olisi saanut yön sieltä, toisen täältä, mutta majapaikan vaihtaminen joka yö ei oikein innostanut.

Löysimme lopulta Klong Khong -rannan Lanta Riviera Resortista heidän respan vieressä sijaitsevan, tuulettimella varustetun hätävara-apukämppänsä neljäksi yöksi. Se irtosi siedettävään kolmenkymmenen euron hintaan. Seuraaviksi neljäksi yöksi panostaisimme hiukan enemmän viehättävään ilmastoituun Eco Lanta Hideaway Beach Resorttiin ”pitkällä biitsillä”. Koska olimme onnistuneet säästämään asumisessa tähän asti, aloittaisimme vuoden 2016 vähän paremassa, oikein ilmastoidussa bungalowissa.

Kun majoitusasiat oli sovittu, saimmekin pian viestejä Koh Mookista ja Bulon Lehstä. Mookin yöt oli jo sovittu toisaalle, ja Lantalta harppaisimme seuraavaksi Koh Bulon Lehlle.