Kaupungit kuin yö ja päivä

Kuski sytyttää taksin sisävalot seistessämme passintarkastuskopin edessä. Matkatavarat kulkevat mukavasti takakontissa. Ei mitään maastapoistumis- tai maahantulokaavakkeita. Rajaviranomainen vain katsoo hiukan kummastellen vuoronperään Oskarin passia ja vieressäni istuvaa parrakasta herraa. Hymyilen ja nyökkään: ”Usko tai älä – kyllä se on sama mies.” Helpoin rajan ylitys koko matkalla!

Singaporen Woodlandsistä lähtevä causeway-silta kulkee Johorin salmen yli Malakan niemimaan eteläkärjessä sijaitsevaan, Malesian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Johor Bahruun. Taksi heitti meidät iltasella suoraan hulppealta vaikuttavan Thistle-hotellimme sisäänkäynnin katoksen alle. Rankan kaupunkilomailun jälkeen kaipaammekin lähinnä lepoa.

Ei Thistle ihan Swissôtellin tasoinen ole. Komeassa pytingissä on hivenen kasarihenkeä ja kulumisen merkkejä, mutta siirryttyämme salmen yli hotellihinnoista putosi satanen yöltä, ja muutenkin hintataso on huomattavasti Singaporea kohtuullisempi. Aamulla havaitsimme iloksemme, että ikkunasta oli merinäkymä puiston yli Johorin salmelle kohti Singaporea. Eihän täältä tarvitsisi lähteä minnekään!

Emme olleet edes keksineet, mitä haluaisimme tässä kaupungissa nähdä, kun Legolandkaan ei kiinnostanut. Tarvitsimme kuitenkin Malesian Ringgittejä, joten päätimme uhmata paitsi läkähdyttävää aurinkoa myös trooppisia sadekuuroja ja lähdimme etsimään ATM:ää. Jospa vaikka löytäisimme sopivan illallispaikankin.

Kadut kuuluvat autoille

Suuntasimme ohjeiden mukaisesti itään. Läheisen Sultan Aminah -sairaalan takana pitäisi olla valuutta-automaatti. Johor Bahrua, tuttavallisesti JB:tä, on nettitietojen perusteella viime vuosien kuluessa pyritty siistimään. Muun muassa avoviemäreitä on peitetty. Betonikansia myöten olikin helppo kävellä, mutta sadevesiritilöistä tupsahtelevat tanakat tuoksut paljastivat niiden alla kulkevien ainesten alkuperän.

Tässä kaupungissa ei kävele kukaan muu kuin pari hullua suomalaista. Infra on rakennettu pelkästään autoilua ajatellen. Liikenne sujuu leveillä teillä, silloilla ja liittymissä varsin jouhevasti, mutta jalankulkijoita ei juuri ole huomioitu. Ei ollut suojateitä. Kävelyteiden päällysteet eivät johtaneet liikennevaloille, joissa – ihme kyllä – oli nappula jalankulkijoita varten. Emme vain ymmärtäneet sen toimintaperiaatetta. Kun vihreä kävelijä syttyi, vasemmalle kääntyvät autot ajoivat jatkuvana jonona editsemme. Meidän piti lukea autoilijoiden valoja ja rynnistää kaistojen yli, kun se näytti mahdolliselta.

Kävelimme suuren sairaala-alueen lävitse ja löysimme raha-automaatin, jossa ei ollut minkäänlaisten tuttujen korttien kuvia. Emme uskaltaneet työntää korttejamme sen kitaan. Kiersimme yliopiston puiston ja tulimme parkkipaikalle, jossa seisoi muutama turistibussi. Komea Sultan Abu Bakarin moskeija kuuluikin JB:n Top 10 -kohteisiin. Moskeijan puistikon kierrettyämme tulimme Johor Bahrun eläintarhan portille, huippunähtävyyksiä sekin. Näimme portilta ja kadun vartta tarpoessamme riittävästi eläintarhaa varmistuaksemme siitä, ettemme halua pilata Singapore Zoon mukavaa kokemusta.

Seuraavaksi suuntasimme meren rannan ikävän valtaväylän laitaa takaisin kohti majapaikkaamme. Arabivaikutteisen, ostoskeskukseksi liian hiljaisen rakennuksen portilla kyselimme taas ATM:ää. Niillä main sen piti Google Mapin mukaan olla. Rakennus osoittautui jonkinlaiseksi islam-museoksi, mutta sieltä ei löytynut ATM:ää.

Tulimme taas sairaala-alueen laitaan. Jatkoimme ensiavun ja poliklinikan sisäänkäyntien ohi aulaan, josta Oskari kävi tiedustelemassa, josko jostain löytyisi ATM. Ja löytyihän se vihdoin! Sen näytöllä luki: ”Temporarily out of service.”

Aitoja elämyksiä

No tuli harrastettua hikiliikuntaa (mikä ei täällä paljon vaadi), tsekattua pari huippunähtävyyttä ja muutama ravintola. Ensimmäinen vaikutti hygieniatasoltaan jonkin verran epäilyttävältä. Toinen oli Kentucky Fried Chicken ja kolmas, neljäs ja viides olivat hotellimme ravintoloita.

KFC:ssä nautitun wasabimajoneesikanawrapillallisen jälkeen pohdin aitoja ruoka- ja kulttuurielämyksiä. Onko aito malesialainen ruoka ainoastaan perinteistä Mee Koerengiä tai Nasi Lemakia? KFC vaikuttaa olevan vahvasti osa tämän päivän malesialaiskulttuuria. Sellainen näyttäisi löytyvän joka kylästä ja kaupunginosasta, ja ne tuntuivat olevan hyvin suosittuja. Tuossakin eteläisen Johor Bahrun varsin täydessä KFC:ssä olimme ainoat farangit.

Niin kieli, ruoka, musiikki kuin arkkitehtuurikin ovat elävää kulttuuria. Ne ovat jatkuvassa muutostilassa. Ne imevät vaikutteita muista kulttuureista, tiedotusvälineistä, ympäröivästä elämästä. Ei pidä jämähtää pitämään vain perinteistä, museoitua ja matkailumainosten esittämää kulttuuria ja romanttisia kiiltokuvia aidompina ja alkuperäisempinä kuin tämän hetken jokapäiväinen arki kännyköineen ja pikaruokineen.