Karaokevideoita serpentiinitiellä

Isänpäivän aamuna lähdimme paikallisbussilla nro 25 kohti Baisen itäistä bussiasemaa, jota ei löytynyt Applen Kartat-ohjelmasta. Asema löytyi kuitenkin kaupungin itälaidalta, mistä pitikin. Ostettuamme 2×55 yuanin, yhteensä vajaan 15 euron liput Leyen-kylään, kapusimme bussiin. Matkaa oli linnuntietä noin sata kilometriä, mutta kun matka-ajaksi veikkailtiin lähteestä riippuen kahdesta ja puolesta kolmeen tuntiin, saatoimme arvella, että vuoriston mutkittelevilla teillä matkaa tulee hiukka enempi.

Bussi kiipesi vuorten rinteille, kuoppaiselle ja halkeilleelle pikkutielle. Se pomppi ja kitisi ohitellessaan raskaita tiilirekkoja kovin paljon vastaantulevasta liikenteestä piittamatta. Taas oli korkeanpaikankammoinen joutunut karmeaan paikkaan, mutta täytyy myöntää, että 15 eurolla saimme nauttia aivan huippuhienoista vuoristomaisemista sekä sokerisista ja melodramaattisista kiinalaisista karaokevideoista – lopulta kokonaiset neljä tuntia.

Paikallisissa videoissa miehet ovat tosimachoja, kovia rokkaamaan tai bailaamaan – joskin joukossa on joku söötti siloposkikin. Naiset ovat yleensä eteerisiä ja sensuelleja. Vain yksi rokkimimmi mahtui joukkoon. Musavideot olivat siis hyvin samanlaisia kuin läntiset vastineet. Erona on se, että täällä paljasta pintaa on vähemmän. Johtuuko kulttuurierosta vai olisiko ylemmältä tasolta annettu ohje? Pakko vielä mainita yksi video, jossa mustahopea-käppänällä oli tlähes päärooli!

Tunnelin läpi, ja kylä vuorten keskellä

Leye on joka geologin unelmakohde. Keksimme Leye-Fengshan Global Geoparkin National Geographic -lehden artikkelista. Maailmanlaajuinen tiedeyhteisö on löytänyt sen vasta 1997 ja se avattiin yleisölle 2003. Se on uskomaton, häkellyttävä ja aivan käsittämätön paikka: silmänkantamattomiin sokeritoppavuoria ja maailman suurimpiin kuuluvia jättimäisiä doliineja (romahtaneita luolia), jotka on jopa maailmanlaajuisesti nimetty kiinankielisen nimityksen mukaisesti tiankengeiksi. Geopuisto on 930 neliökilometrin laajuinen ja siellä on maailman tihein esiintymä doliineja ja suuria luolakammioita. Lisäksi alueella on maanailaisia jokia, maailman suurimpita kalliosiltoja ja paljon muuta.

Lähdimme tutustumaan Leyen lähellä sijaitseviin tiankengeihin, Datuohon ja Dashiweihin, joista viimeksi mainittu on toiseksi suurin maailmassa (suurin on Kiinan Chongqingissa). Se on 600 metriä syvä ja yläosastaan 600×400 metrin kokoinen. Sen pohjalla virtaa maanalainen joki, joka on omituisten luolaotusten koti. Dashiweille pääsee paikallisbussilla, jos löytää bussiaseman. Meiltä se jäi tällä kertaa löytämättä. Ehkä tunnin etsiskelyn jälkeen annoimme periksi ja menimme taksilla.

Dashiwein opastuskeskuksesta jättikokoiselle doliinille pääsee pienen, avoseinäisen ”turistiauton” kyydillä. Mukava sattuma oli, että olimme Leyessä turistisesongin ulkopuolella ja saimme yksityiskyydin. Parinkymmenen minuutin pituisella matkalla kuulimme nauhoitetun, viehättävä-äänisen, kiinankielisen esittelyn kohteestamme. Matkan varrella Dashiweille pysähdyimme ihailemaan Datuota ja kävimme Dashiwein seinämään avautuvassa Mafengdongissa. Luola on huikea ja näkymät doliiniin olivat, kirjaimellisesti, huimaavan hienot. Ihaninta oli se, ettei ollut mitään ryysistä tai kiirettä, vaan saimme nauttia luolasta ja näkymistä aivan rauhassa.

Luolalta jatkettiin Dashiwein itäiselle vuoren huipulle, noin puolentoista kilometrin korkeuteen. Kiivettiin yhteensä ehkä kolmisentuhatta porrasta. mikä ei tuntunut enää miltään Emei-vuoren kymmenientuhansien portaiden jälkeen. Saimme kokea lisää ihokarvat nostattavia jyrkänteitä ja hienoja vuoristonäkymiä – huippuja huippujen perään, joka suuntaan, silmänkantamattomiin.

Dashiweilta palattuamme lähdimme katsomaan Leyen kylästä alkavaa Luomein ”lootusluolaa”. Oli suuri yllätys, että niin hieno geologinen kohde oli ihan kylässämme. Luolan suulle on rakennettu temppelimäinen portti, mikä ei antanut odottaa liikoja. Mutta itse luola oli todella upea. Hiljaista kun oli, pääsimme luolaretkellekin oppaan kanssa kolmisin. Luolan stalagmiitit ja stalagtiitit, kiviverhot, -terassit ja -lootukset, joista se on nimensä saanutkin, ovat komeasti valaistu ja reitti pääosin tyylikkäästi toteutettu. Tosin suureen luolaan sijoitettu hetken valaissut kuunsirppi oli kyllä korniuden huippu, ja vieläkin harmittaa, etten tajunnut kuvata sitä ajoissa. Kävelimme luolassa noin kilometrin verran kokonaisen vuoren läpi ja tulimme ulos Leyeen johtavan tien varteen, mistä maanalainen joki jatkoi matkaansa seuraavien vuorten uumeniin. Meidät sen sijaan noudettiin takaisin Leyeen.

Karmeita kammokokemuksia tiellä

Seuraava päivä valkeni tihkuisena ja harmaana. Tarkoituksemme oli lähteä Buliuhe-joelle katsomaan sen yli kurottavaa kuuluisaa, valtavan kokoista, luonnonmuovaamaa kalliosiltaa. Keli, jonka ennustettiin vain huonontuvan parin seuraavan vuorokauden aikana, sekä vähintään parin tunnin bussimatka, parilla bussilla suuntaansa lässäyttivat vielä aamutuimaan orastaneen innostuksen. Päätimme karistaa karstivuorten geopölyt jaloistamme ja lähteä Nanningiin.

Leye-Fengshan Geopark on huikean hieno paikka! Thaimaan hyvin markkinoidut karstikalliot kalpenevat näiden rinnalla. Alueen valtava koko, vuorten korkeus ja geologisten kohteiden tiheys ovat todella uskomattomia. Matkailupalvelut ovat vielä hiukan lasten kengissä, englantia ei osaa juuri kukaan ja kulkuyhteydet ovat kehnonlaiset mutta, kunhan rakenteilla oleva moottoritie Leyeen valmistuu, kaikki muuttuu. Siitä tulee vielä maailman luokan turistikohde, joka kilpailee Xianin Terrakotta-armeijan ja Guilinin riisiterassien kanssa ja se nivotaan joka Kiinan kiertomatkaan. Jos tännepäin tie vie, niin kannattaa ehkä (hyvin varovaisesti) harkita (neliveto)auton vuokrausta.

Hytkyimme pian taas bussissa komeiden karstimaisemien keskellä vuorten rinteitä halaavilla pikkuteillä kohti Baisea. Hyvin alkuun päässyt, hauska Chucky Chan -dvd ei kestänyt bussin pomppimista, vaan leffa lopahti kesken kaiken. Kohta hidasteltiin jonossa, kun tien laidassa oli poliisiauto selvittämässä pickupin kolaria. Auton nokka oli rutussa. Se ei yllätä, kun seuraa tätä villiä Chicken-peliä. Se häviää, joka väistää…

Seuraavaksi osuimme oikein kunnon ruuhkaan. Liikenne seisoi totaalisesti. Seurasi kiinankielistä, kovaäänistä keskustelua, kyselyjä ja tiedonantoa. Kaksi länkkäriä ihmetteli, mitä oli tapahtunut? Uusi kolari? Iso kivi tiellä? Maanvyöry? Jonkun aikaa odoteltuamme, lähdin katsomaan, mistä oli kysymys. Kävelin kilometrin verran, ja autojono vain jatkui. Käännyin takaisin bussille ja näin puskien välistä, että vuoren rinteellä, ison mutkan takana autoja jonotti keulat meille päin.

Noin puolentoista tunnin kuluttua bussimme ohitti nosturiauto ja autojonoja alettiin pikkuhiljaa purkaa. Pääsimme taas jatkamaan matkaa ja ohitimme jo toisen kolaripaikan. Tämä näytti pahalta: pienen rekan koko ohjaamo oli täysin littanana ja tiellä sekä tien laidassa oli lasin- ja muovinsirua ja -roinaa… Käsitykseksemme jäi, että rekka oli kenties väistänyt vastaan tulevaa, ohittavaa autoa ja osunut vuoren rinteeseen. Sitä auton vuokrausta kannattaa todellakin harkita tarkkaan.