Kaikenkirjavia hyyryläisiä

Kylpyvesi on aivan liian kuumaa. Perunat, sipulit ja porkkanat vaan joukkoon, niin kannibaalitkin olisivat tyytyväisiä. Lämmitysvastaava on ollut kovin virkaintoinen. Ahkerasti tuo tuleva vävypoika kantaa merestä taas kylmää vettä paljuun, ja muutaman ämpärillisen jälkeen sitkeimmät kykenevät jo sekaan.

Juhlimme aivan erityislaatuista tilaisuutta lämmittämällä kylpytynnyrin lisäksi myös saunan. Se on aivan ylenpalttista! Polttopuun roudaaminen saariston perukoille on työlästä. Leikillämme vastaammekin kaikille, jotka kysyvät, mitä voisivat tuoda tuliaisiksi, että klapeja, kiitos.

Perskari-Spa oli valmisteltu kihlaparimme, siskon ja hänen miehensä lisäksi, ja erityisesti, Aasian-reissulta palanneelle siskonpojalle, sille samalle, jonka tapasimme pikaisesti Bangkokissa, sekä hänen loppumatkasta seuraan liittyneelle tyttöystävälleen. Makke oli halunnut tuoda mielitiettynsä tutustumaan Suomen saaristoon ja aitoon, suomalaiseen saunaan (Ei Iki-kiukaamme ihan vasta-avatun Hernesaaren Löylyn kiukaan kokoinen ole, mutta pikkusaunaamme varsin riittävä.).

Terminen kesä oli alkanut! Keli helli, ja lohifile kypsyi grillissä. Makke on sentään nähnyt Suomen kelejä kesähelteistä surkeisiin sadetalviin, mutta Sarah sai aivan liian hyvän kuvan kullanmurunsa toisesta kotimaasta. Kenties sillä oli tarkoitus. Ehkä pariskunta tulee jatkamaan opintojaan Suomeen. Niin täyttyisi siskoni harras toive.

Kuin Nooan arkissa

Olemme nauttineet uskomattoman hienosta toukokuusta. Kepeitä tuulia ja aurinkoa on riittänyt enemmän kuin olisimme uskaltaneet toivoa. Ei viileän meren äärellä aivan samanlaisiin lämpötiloihin ole päästy kuin, mitä mantereella on kuulunut olleen. Öidenkin lämmettyä salaatit ovat nousseet vauhdilla ja uskalsin siirtää basilikatkin ulos. Sisällä ne näyttivät jo kovin uupuneilta. Ihan kuin ne olisivat huutaneet: ”Mekin haluamme jo ulos, vapauteen!”

Eri merkkistä kasvia pukkaa kaikkialla. Ei ainoastaan Lapissa kaikki kuki nopeasti. Kukilla tuntuu todella olevan kiire. Maksaruohot punkevat meheviä versojaan kalliopainanteissa. Ruoholaukkojen pisaran muotoiset nuput ovat viittä vaille aukeamassa. Pikkusuolla kukkii raate, ja karpalo on nupullaan. Toisaalla kukkivat tupasvilla ja lakka. Metsän kenttäkerros on saanut vihreän katoksen, kun mustikat ovat puhjenneet lehteen. Ne ja juolukatkin ovat jo kukassa! Pölytyskelit eivät voisi olla paremmat.

Vaikka sukulaiset viipyivät vain viikonlopun, ei meiltä seuraa puutu. Pesiviä haahkoja on löytynyt viimeisimmissä laskennoissa kokonaiset kahdeksan. Vain pari jäi uupumaan viime vuoden vastaavan ajankohdan pääluvusta. Yksi mamma oli häipynyt poikasineen merelle jo 21.5! Tosin yksi munista oli jäänyt kuoriutumatta. Viisi päivää myöhemmin muna oli kadonnut, ja toisen mamman kyljessä pari vastakuoriutunutta untuvikkoa ihmettelivät maailmaa Russarön ammuntojen ryskeessä.

Oman rannan katajapuskassa on hyyryläisenä varsin kovahermoinen kimuli. Kävelin vahingossa pesän ohi puolen metrin päästä, kunnes huomasin piileskelijän. Kait se oli niin tottunut kulkemisiimme, eittei viitsinyt vähästä säikähtää. Joku takarannan emoista taas poistui takavasemmalle melkein kymmenen metrin etäisyydeltä. Enää pari viikkoa haahkan pesiä karttavia kiertoteitä…

On meillä muitakin hyyryläisiä. Tuvan alla asustaa kaikessa hiljaisuudessaan komea isokoskelorouva. Sen saattaa nähdä poistumassa salaisia reittejään pitkin joskus iltasella tai aamuvarhaisella. Välillä se seuraa epäluuloisena touhujamme kallion laelta Västäräkkipariskuntia on asettunut nurkkiimme parikin kappaletta. Yksi vakkarivuokralainen on laatinut pesänsä tutulle tasolle, tuvan nurkalle ja toinen saunan räystään alle. Ainakin yhteen pöntöistä on laatimassa asumustaan kirjosieppopari. Haarapääskyt sen sijaan eivät ole ryhtyneet pesimäpuuhiin, ainakaan toistaiseksi.

Viime vuoden parempiin suihin kadonneista salaateista viisastuneina viritimme salaattipedin nurkkaan hiirenloukun heti, kun siemenet olivat kylvetty. Yhden lihavan metsämyyrän jälkeen siihen ei ole haksahtanut ketään. Olemme nähneet jokusen myyryläisen tuvan ympäristössä. Ne eivät ole osoittaneet mitään kiinnostusta viljelyksiämme kohtaan, mutta vaikuttaa siltä, ettei saarella eletä myyrämaksimia. Kun joku vuosi sitten muualla Suomessa uutisoitiin myyräkantojen romahduksesta, täällä vilisi myyriä joka mättäällä. Saarella saa piirtää ihan omat myyräkäyrät.

Rantakatajan kyiden häitä pääsin tänä keväänä todistamaan, mutta harmiksemme missasimme rantakäärmeiden karkelot. Vakkarikaunottaret paistattelevat päivää kallioilla, mutta livahtavat piiloon vainuttuaan meidät. Toivottavasti mahdollisimman moni niistä munii taas tuttuhin kallionrakoihin. Oskari äkkäsi myös lyijykynän mittaisen tarhurivauvan rantakalliolla. Taisi olla viime vuoden poikasia. Tervetuloa saareen ja suureen maailmaan!