Kahden Kiinan Taipei

Ihanaa kulkea pitkästä aikaa (aasialaisittain) siistissä kaupungissa! Ihan Singaporen tasolle emme ole päässeet, mutta ilma ei ole paksuna ikivanhojen dieseleiden ja 2-tahtimoottoreiden pakokaasuista. Katujen laidoilla on ihan oikeat jalkakäytävät, joita ei ole tukittu mopoilla, kärryillä, kojuilla sun muilla. Ei tarvitse koko aikaa varoa, ettei astu viemäriin tai muuhun reikään tai telo jalkojaan törröttäviin betonilaattojen reunoihin, sojottaviin rautalankoihin tms. Yksikään kuja ei tunnu liian hämärältä tai pelottavalta.

Aasiasta toisenlaiseen Aasiaan

Lento Filippiinien Cebusta Taipeihin ei ollut pitkä, mutta muutos oli sitäkin suurempi. Lento lähti aikaisin, joten epäinhimillinen herätys pärähti soimaan klo 03.30. Aamukymmeneltä jonottelimme jo Taipein maahantulotarkastuksen jonossa 50–60 aasialaisen kanssa.

Lentokentältä pääsi MRT-junalla näppärästi suoraan kaupungin keskusasemalle. Lämpötila oli pudonnut toistakymmentä astetta. Paikalliset kävelivät toppatakeissa, mutta vielä pärjäsimme T-paidoissa ja varvastossuissa. Lämpötila oli sentään rapiat 40 °C lämpimämpää kuin kotiseutua parhaillaan kurittavissa ennätyspakkasissa.

Relax 3 -hotellista varaamamme huone ei tietenkään ollut valmis saapuessamme vastaanottoon. Jätimme kamat aulaan ja lähdimme järjestelemään meille vuokra-autoa. Molemminpuolinen kielimuuri aiheutti hieman haasteita, mutta periaatteessa saimme lopulta sen käsityksen, että meitä odottaisi keskusasemalla Hotain vuokraamon edullisin ja pienin auto parin päivän päästä aamukahdeksalta.

Seuraavaksi suuntasimme lounaalle asemaa vastapäätä sijaitsevaan, hyvin suosittuun Tim Ho Wan dimsum-paikkaan. Jouduimme jonottamaan ulkopalleilla, kunnes sisältä vapautui tilaa. Teimme odotellessamme tilauksen valmiiksi meille tarjoiltua kuumaa Oolong-teetä maistellen. Ihmekös tuo, että paikka oli niin suosittu. Sijainti oli loistava, ja dimsumit sekä dumblingit herkullisia, kuten kuulemma myös taiwanilaisolut.

Keskustaan tutustumisen päätteeksi pääsimme lepäämään siistin ja rennolla tavalla tyylikkään hotellimme pikkuruiseen 135° kulmahuoneeseen. Sen lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista oli hauska näkymä keskustan värikkäiden katujen vilinään.

Maan isä ja Vallankumouksen edelläkävijä

Aamulla satoi. Luvassa oli sadetta noin puoleen päivään ja oikein reipasta sadetta iltaneljään. Saimme hotellilta lainaksi suuren sateenvarjon, jonka alla suunnistimme taas keskusasemalle. Matkasimme MRT-junan sinisellä linjalla Sun Yat Senin asemalle ja mainitun herran 1972 valmistuneelle muistorkennukselle.

Yllättäen jykevä pytinki ei ollutkaan vain jurottava muistomerkki vaan elämää henkivä tapahtumakeskus! Nuorisoryhmät treenasivat street-tanssia salin katoksen alla sateen suojassa. Vanhemmat miehet harjottelivat jotain itsepuolustuslajia ja varttuneemmilla naisilla oli menossa treenien meditaatio-osuus.

Taipeissa vietettiin Japanin miehityksen loppumista juhlistavaa Rauhan muistopäivää 28.2.18, ja Sun Yat Senin saliin oli vapaa pääsy. Suureen muistorakennukseen oli pystytetty herran elämästä kertova näyttely, ja patsailta näyttävät sotilaat vartioivat kunnioitetun herran patsasta.

Sun Yat Sen (1866–1925) oli kiinalainen lääkäri, kirjailija ja poliitikko. Hän perusti Kuomintang-puolueen ja toimi paitsi vallankumousjohtajana myös Kiinan tasavallan esimmäisenä presidenttinä. Hän oli asunut Etelä-Kiinassa, Yhdysvaltain Havaijilla Honolulussa sekä Hongkongissa. Valistunut mies oli tyytymätön Qing-dynastian hallintoon ja alkoi suunnitella vallankaappausta. Ensimmäinen yritys 1895 epäonnistui, ja hän joutui viettämään sitä seuranneet 16 vuotta maanpaossa Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa.

1911 Kiinan Wuchangista alkoi kansannousu, josta vuosituhansien keisarivallan kaatuminen lähti liikkeelle. Luettuaan synnyinmaansa tapahtumista Sun palasi Kiinaan, missä hänet kunnioitettuna herrana ja sopivana kompromissiratkaisuna valittiin Kiinan tasavallan presidentiksi.

Alku aina hankala…

Vastaperustettu Kiinan tasavallan Kansalliskongressi ja sen julistama virkaatekevä hallitus oli vielä heikko, sillä pohjoisen Kiinan provinssit eivät eteläisten tapaan olleet vielä julistautuneet itsenäisiksi. Koska virkaatekevällä hallituksella ei myöskään ollut armeijaa, se halusi saada pohjoisen Kiinan tärkeintä armeijaa johtavan Yuan Shikain puolelleen ja lupasi hänelle uuden tasavallan presidentin viran.

Suunnitelma eteni, mutta päättyi hiukan poskelleen. Yuan liittyi kyllä vallankumouksellisiin, ja keisari syöstiin vallasta, mutta Yuan julistautuikin saman tien diktaattoriksi. Seuraavaksi Sun johtikin kapinaa Yuania vastaan. Senkin epäonnistuttua Sun pakeni taas Japaniin, missä hän kokosi Kuomintangin uudelleen.

1917 hän palasi Kiinaan ja nousi 1921 Kantonissa perustetun separatistihallituksen presidentiksi. Vuonna 1923 hän piti puheen, jossa hän julisti uuden poliittisen järjestelmän perustan. Sun oli vakuuttunut siitä, että Kiina pystyttäisiin yhdistämään ainoastaan 3-portaisella etenemismallilla: alkuun tarvittaisiin sotilashallinto, sen jälkeen seuraisi poliittinen keskusohjaus ja lopulta siirryttäisiin demokratiaan.

Ensimmäistä porrasta varten hän oli jo avannut sotilasakatemian, jonka johtoon hän oli nimittänyt Chiang Kai Shekin. Jatko jäi kuitenkin seuraajien käsiin, sillä hänen terveytensä heikkeni kovaa vauhtia, ja hän kuoli syöpään jo 58-vuotiaana.

Sunin muistorakennuksen yhteen saliin oli koottu myös 1. Fu Chuan Fu -maalaus ja kalligrafiayhdistyksen vanhalla kiinalaisella maalaustekniikkalla toteutettujen töiden näyttely. Yhdistyksen jäsenet olivat kuvanneet perinteisten aiheiden lisäksi myös modernimpia teemoja. Voimavirtapylväitä ja farkkushortsisia tyttöjä kuvaavat teokset olivat ripustettu samanalaisiin rullattaviin silkkikankaisiin kuin sumuisisia vuoria, meren tyrskyjä ja kirsikan kukkia esittävät työt. Näyttely oli upea!

Kiitolaukkaa nykyaikaan

Taipein kaupungin ovat perustaneet mantereelta 1700-luvun alussa tulleet han-kiinalaiset siirtolaiset. Vielä Qing-dynastian aikana 1800-luvun lopulla Taipein ympärille rakennettiin tyypillinen kiinalainen kaupunginmuurikin. Se jäi kuitenkin lyhytikäiseksi, sillä sen kivet käytettiin kaupungin kehittämiseen japanilaishallinnon aikana (1895–1945). Vanhat kaupunginportit sentään säilytettiin.

Viimeisestä perinteiseen kiinalaiseen tapaan kosmologiaan perustuvasta kaupungista tuli ensimmäinen Kiinan kaupunki, joka nykyaikaistettiin. Japanilaismiehityksen aikana Taipeihin saapuivat paitsi katuvalaistus, myös suorat kadut, kaupparakennukset ja ensimmäiset teollisuuslaitokset. Asuntojen ja jätehuollon tarjoaminen vähensi kapinoinnin riskiä. Toisen maailmansodan ja Japanin vallan päättyessä Taipei kuuluikin Kiinan nykyaikaisimpiin kaupunkeihin.

Sun Yat Senin Kuomintangin paettua saarelle Kiinan sisällissodan jälkeen 1949 Taipeistä tuli Taiwanin pääkaupunki, missä asuu nykyään lähes 3 ja koko pääkaupunkiseudulla yli 7 miljoonaa ihmistä. Myös valtaosa maan tekstiilitehtaista sijatsee siellä. Muita tärkeitä teollisuuden aloja ovat elektroniikka, ruoka- ja juomasektori sekä veneiden ja laivojen rakennus.

Saasteongelmistakin kuuluisa kaupunki on sittemmin pyrkinyt parantamaan tapojaan. Wikipedia kertoo, että Ympäristönsuojeluhallinto on 1998 perustanut ohjelman, jossa yhteisöjen ja ns. kierrätysrahaston sekä kierrätysyritysten ja jätteiden kerääjien päämäärät ovat pyritty yhdistämään. Kierrätettävien tuotteiden valmistajat, maahantuojat ja myyjät maksavat rahastoon maksuja, joilla tuetaan kierrätystä. 10 vuodessa kierrätys oli lisääntynyt 6:sta 32 %:iin. Mikä lie tilanne viimeisten 10 vuoden aikana?

Tavallisen turistin nenään Taipein ilma ei tuntunut erityisen pahalta moneen muuhun Aasian miljoonakaupunkiin verrattuna, eikä kaupunki vaikuttanut edes kovin roskaiselta. Toisaalta muovipusseja, kertakäyttöisiä ruoka-astioita, pillejä ja purkkeja ja täysin turhia pakkauksia tyrkytettiin jopa enemmän kuin Euroopassa. Paitsi meidän, myös taiwanilaisten kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota turhan tavaran ja jätteen vähentämiseen ja vasta sen jälkeen kierrättämiseen.

Kiinojen kiistanalaiset katsantokannat

Taipein taustat auttavat ymmärtämään Taiwanin käsittämätöntä nykytilannetta. Koska Kuomintangin perustama Kiinan tasavallan hallitus pakeni Taiwanin saarelle, Taiwanin eli Kiinan tasavallan näkökulmasta on yhä olemassa vain yksi Kiina, jonka laillinen hallitus on Taiwanilla. Taiwanilaiset kiinalaiset olivat myös vuosikymmeniä mantereella asuvia maanmiehiään paremmassa asemassa.

Suuri opettaja, Suuri johtaja, Suuri ylikomentaja ja Suuri ruorimies Mao Zedong julisti Kiinan kansantasavallan syntyneeksi Manner-Kiinaan 1949. Maa sulki rajansa, ja kommunistien suuri harppaus tappoi paitsi opettajat ja muut koulutetut myös 14–43 miljoonaa tavallista kiinalaista. Taiwan hoiti Kiinan pestiä YK:ssa ja sen turvallisuusneuvostossa 1949–1971.

1978 Kiinan kansantasavallassa sallittiin kapitalismi aluksi 5:ssä kommunistisen puolueen tarkkailemassa koekaupungissa. Koulut aloittivat taas toiminnan, ja maa alkoi avautua. 2000-luvulla Kiinan kansantasavallan nousu kävi selväksi ympäri maailmaa. Tulot ovat jatkaneet maailman nopeinta nousua, ja 2015 loppui 1 lapsen politiikka. Kiinan kansantasavallan näkökulmastakin on olemassa vain yksi Kiina, mutta sitä hallitaan Pekingistä, ja Taiwan on vain yksi Kiinan lääneistä.

Kiinan tasavallan eli Taiwanin itsenäisyys on kiistanalainen. Suurimmalla osalla maailman valtioista, kuten Suomella, ei ole diplomaattisuhteita Taiwanin kanssa, eikä se voi olla YK:n jäsen. Silti Taiwanilla, Kiinan tasavallalla, on oma lippu ja oma rahayksikkö, eikä Kiinan kansantasavaltaa häiritse se, että muilla valtioilla on kauppasuhteita Kiinan tasavallan kanssa vaikkapa nimellä Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillistullialue.

Kiinan kansantasavallan puolueen China Daily -lehden mukaan Taiwania ei pidä kohdella valtiona, koska silloin lähestytään itsenäisen kaltaista asemaa ja Kiinan silmissä pistettä, jossa ”helvetti on irti”. Yhdysvalloilla taas on Taiwanin suhteen ihan oma laki, jossa se sitoutuu tarvittaessa puolustamaan Taiwania. Lisäksi senaatti on vastikään hyväksynyt lakiesityksen, joka lähentäisi Washingtonin ja Taipein suhteita ja mahdollistaisi Yhdysvaltain ja Taiwanin väliset viralliset vierailut myös korkeimmilla tasoilla. Laki on vain presidentti Trumpin allekirjoitusta vaille valmis.

Villi ja veikeä pääkaupunki

Taipein historia näkyy myös kaupungin kirjavassa rakennuskannassa. Perinteisten kiinalaismallisten temppelien ja mainittujen kaupunginporttien lisäksi katukuvassa näkyy esimerkiksi japanilaisten länsimaista kopioitua renesanssityyliä, bunkkerimaista neuvostotyyliä sekä rohkeita moderneja rakennuksia.

1999–2004 rakennettu Taipei 101 oli valmistuessaan maailman korkein rakennus. Sen antenni raaputtelee pilviä yli puolen kilometrin korkeudessa. Maan päällä on 101 kerrosta ja maan alla 5. Vaaleanvihreä maamerkki on saanut innoituksensa bambusta ja sen hissit ovat toiseksi nopeimmat maailmassa. Niissä on suomalaisen Koneen koneisto. (Nopeimmat Otisin hissit ovat 2010 valmistuneessa maailman korkeimmassa rakennuksessa, Dubain Burj Khalifassa.)

Seuraavaksi siirryimme sateenvarjon suojassa Core Pacific Cityyn, joka tunnetaan myös nimellä Living Mall (Elävä kauppakeskus). Kahdesta muodosta koostuva rakennus on valmistunut 2001. L:n muotoisessa osassa on erikoisliikkeitä, ja sen läpi puskevassa pallossa on Mira-tavaratalo. 12 kerrosta on maan päällä ja 7 maan alla. 11-kerroksinen pallo on päällystetty suomalaisella punagraniitilla!

Itse rakennelma oli huikea, ja löysimme mahtavan nuudelikeittoravintolan kauppakeskuksen ravintola-kerroksista. Sopivasti tulinen rustosoppa oli todella makoisa. Muuten kauppakeskus vaikutti hiukan nuutuneelta. Myymälöiden sijasta toiminta oli keskittynyt lasten viihdyttämisen ja elokuvateatterin ympärille. Kulutimme siellä aikaa pahimpien rankkasateiden ajan.

Paluumatkan varrelta löysimme kiinnostavan vanhaan ”jenkkitavaraan” keskittyneen liikkeen – oikean aarreaitan. Vanhojen gramofonien, kirjoitus- ja kassakoneiden lisäksi puodista löytyi historiallinen elokuvaprojektori, valonheittimiä, vanhoja tuulettimia ja todella komeita II maailmansodan aikaisia puisia lentokoneiden propelleja!

Temppeleitä, käsityötä ja raakaa kalaa

Illalla menimme erinoimaiseen Sushi Expressiin Hoyii-kauppakeskuksen alakertaan. Liukuhihnalla pyörivät sushilautaset olivat kaikki saman hintaisia, eikä illallisesta kertynyt lasku päätä huimannut. Parempaa hinta-laatusuhdetta saa hakea.

Seuraavana Taipei-päivänä matkasimme MRT-junan punaisella linjalla pohjoiseen. Kävimme katsastamassa pari erilaista temppeliä. Ensimmäinen oli hillitympi, kiinan Shandongin provinssissa Qufussa olevan temppelin mallin mukaan 1879 rakennettu rauhaa huokuva kungfutselaispyhättö. Se oli tuhottu Japanin miehityksen aikana, mutta rakennettu uudestaan 1930.

Toisena oli vuorossa jopa hupaisan koristeellinen Dalongdong Baoan temppeli vuodelta 1804. Sitä puolestaan oli korjailtu ja laajennettu useampaan kertaan japanilaiskauden aikana. Vuosien laiminlyönnin jälkeen, sitä ryhdyttiin jälleen entistämään 1995.

Temppeleiltä suuntasimme Keelung-joelle, missä törmäsimme rumaan, korkeaan muuriin. Pääsimme tulvamuurien taakse kiipeämällä joen ylittävälle sillalle ja sieltä portaita alas joen rantaan. Jokivesi oli talven sateiden jäljiltä varsin korkealla. Se lainehti aivan kävelytien laitaa hipoen ja jopa rantaraitilla saakka.

Sinänsä viehättävä jokiranta olisi voinut olla paljon viihtyisämpi. Jossain oli tyypillinen kiinalaispuisto urheilutelineineen ja penkkeineen, muutamia harvoja jokiajeluitakin tarjottiin, mutta suurimmaksi osaksi ranta oli tavattoman tylsä ja ruma – suorastaan luotaan työntävä. Seurasimme rannan betonireunuksen koloissa asustavan rotan edesottamuksia hetken. Se kiipesi pohjan kautta valtavan, teräksisen evakuointiportin parkkipaikalle pysäköidyn auton sisälle, mistä se jatkoi parinkymmenen metrin pikataipaleen parakkivessojen alle…

Lopulta olimme tulleet jo keskustan ja hotellimme hoodeille. Kävimme vielä tutustumassa kaupungin vanhaan Länsiporttiin ja ”Red Houseen”. 1908 rakennettu länsimaistyylinen punatiilinen rakennus muodostui kahdeksankulmaisesta päädystä ja ristin muotoisesta osiosta. Elävästi Hietalahden hallin mieleen tuova entinen torihalli oli nykyään pyhitetty käsityöpajoille ja persoonallisille pikkupuodeille.

Illalla etsimme Sushi Expressiä taas tutusta paikasta Hoyii-kauppakeskuksesta, mutta sen kohdalla olikin vain seinä! Onneksi löysimme ketjuravintolan toisen pisteen suunnilleen puolentoista kilometrin kävelymatkan päästä. Illallinen hoitui taas herkullisissa mutta edullisissa merkeissä, mutta Taipei tuntui muuttuvan todella nopeassa tahdissa!