Juhlien aika

Fanfaari raikuu kimaltavien kristallikruunujen alla pylväiden koristamassa salissa. Näyttämökorokkeella, pöydän takana istuu rivissä arvokkaan oloisia herroja ja rouva. He tarkastelevat nelikulmaisten tupsulakkiensa alta täyttä permantoa ja lehtereitä. Ilmassa on sopivasti ”pölyisen” akateemisen juhlan tuntua. Reilusti toistasataa promovoitavaa istuu samanlaisissa mustissa hatuissa ja kaavuissa salin etuosan penkeillä silmät säihkyen ilosta ja helpotuksesta. Työ ja tuska on takana!

Kesäkuu käynnistyi juhlien. Koulujen loppuminen toi saareenkin kutsuja ylioppilasjuhliin. Irrotimme köydet aikaisin aamulla ja suuntasimme mantereelle. Kurvasimme taas Bilteman, Bauhausin, Prisman, Cittarin sekä nappikaupan ja kukkakaupan kautta. Tiukka aikataulu piti, ja olimme Oskarin serkun, Jounin, pihalla ensimmäisten joukossa.

Oli hauska nähdä sukulaisia! Itse ylioppilas oli venähtänyt puolisen metriä viime näkemästä. Liki parimetrinen pojankloppi oli jo isäänsäkin päätä pidempi. Nuoren miehen tulevaisuuden suunnitelmat olivat kirkkaat: armeija ja Kauppakorkea.

Ryysimme notkuvaan ruokapöytään ja lastasimme herkkuja lautasille. Jälkiruokiakin oli monta sorttia. Upea suklaakakku ja lempiherkkuihini kuuluva porkkanakakku jäivät päällimmäisinä mieleen.

Pian Googlemaps ohjasi meitä pikkuteitä Pohjois-Espoosta Pusulantien varteen Ikkalaan, missä osallistuimme serkkuni Hannun pojan ylioppilaaksi pääsyn kunniaksi järjestettyyn juhlaan. Tuttu kaava toistui. Jutustelimme sukulaisten kanssa kukkuroilleen täytettyjen lautasten yli. Hauskana yllätyksenä ylioppilaan valkolakki vaihtui verekseltään Helsinki-Vantaan kautta Ranskasta saapuneeseen jalkapallon EM-kisalippikseen.

Se on niin väärin, että kaikki valmistujaisjuhlat ovat samana päivänä! Kaikki eivät pääse mukaan, ainakaan samaan aikaan. Olisimme viihtyneet juttua iskemässä pidempäänkin! Illan suussa ohjasimme  Karjalohjan klapipinojen kautta Kasnäsiin. Saareen ehätimme keskiyön tuntumassa. Keli oli mitä mainioin, ja valoa riitti pikkutunneille asti.

Etelänmatka ja syntymäpäiviä

Seuraavan viikon lopulla Emilia-tyttäremme valmistui BBA:ksi. Matkustimme sitä varten etelänaapuriin komeaan promootiotilaisuuteen. Virallisen osuuden jälkeen kävimme syömässä, ja käytimme tilaisuuden hyväksi osallistumalla samalla suomalaiskansalliseen Tallinnan viinaralliin. Noin kotimaista kolmanneksen halvemmalla lastilla pitäisi pärjätä syksyyn saakka.

Miksipä syntymäpäiviä ei voisi viettää myös synttärivuoden viimeisenä päivänä! Hyvän ystävämme Paulan perheellä oli vuosi sitten kesällä niin monta juhlan aihetta, että hän päätti siirtää omien pyöreiden kymmeniensä juhlistamista vuodella eteenpäin. Niin juhlavuosi sai arvoisensa päätöksen sukulaisten ja ystävien kanssa.

Samaan putkeen vietimme viikon päästä vielä omatkin synttärit lähimpien sukulaisten ja ystävien parissa, iloisissa kuusikymmenluvun tunnelmissa. Juhannus vielä, ja jokohan sitten olisi juhlat juhlittu joksikin aikaa!

Edellä mainittujen juhlien lisäksi olemme saaneet viettää monenmoisia muitakin syntymäpäiviä. Joutsenemot toivat vastakuoriutuneet, suloiset harmaanuttunsa pikkulahdelmaamme einestämään. Soimme perheelle ruokarauhan, ja he viihtyivätkin rannassamme kokonaisen päivän ja seuraavan yön. Aamulla perhe jatkoi matkaa seuraavaan tyyneen, matalaan lahdelmaan.

Joidenkin ”lintupuristien” mielestä kyhmyjoutsenia ei saisi ihailla. Ne ovat väärää lajia, edustavat tarha- ja puistokarkulaisia ja kilpailevat elintilasta aidon, kotimaisen laulujoutsenemme kanssa. Mutta en millään voi katsella pieniä joutsenen alkuja niitä ihastelematta.

Syntymän ihmeitä – onnea ja epäonnea

Asukkaat ovat lähteneet myös kaikista polun varrelta laskemistamme haahkan pesistä. Ensimmäisen ja viimeisen todistamamme kuoriutumisen välissä hurahti yli kolme viikkoa. Kahdeksasta pesästä ainakin kuudesta poikaset vaikuttivat kuoriutuneen onnellisesti. Niiden jäljiltä on jäänyt siisti untuvapatja ja joku pieni munankuoren pala. Yhden pesän tarkka sijainti oli jäänyt meiltä pimentoon, joten siitä emme pysty raportoimaan veden pitävästi. Viimeisessä, hiukan häiriölle alttiissa paikassa pesineelle aralle emolle oletamme käyneen huonommin. Pesä oli tyhjentynyt liian aikaisin, ja rantapolun varrelta löytyi tukuttain haahkan höyheniä.

Haahkanaaraiden parvet tummine, pörröisiä korkkikohoja muistuttavine palleroineen ilahduttivat meitä rannan tuntumassa. Toivotamme onnea pienille haahkan aluille! Toisaalta ihmettelin pesimättömien naaraiden määrää. Niitä tuntui olevan paljon suhteessa pesineisiin emoihin, vaikka haudontakelit olivat olleet mitä mainioimmat.

Kuun vaihteesta alkaen haahkarouvien kavaljeereista oli tullut henkipattoja. Vielä muutama päivä aikaisemmin nuo komeat uroot olivat pullistelleet rintojaan ja keikaroineet tyttöjen edessä. Yhtäkkiä poikaporukat olivat siirtyneet ulkomeren tuntumaan odottelemaan sulkimista ja rentoutumaan kevään rasitusten jäljiltä. Niitä on saanut metsästää kesäkuun ensimmäisestä alkaen. Aika karskilta kuulosti pyssyn pauke ulkoluodoilla vastasyntyneiden poikueiden uiskennellessa rantavesillä.