Jäähyväiset Aasialle

Maa on viilentynyt yön aikana, ja merituuli tyyntynyt. Nousuvesi tuo aaltoja kaukaa Intian valtamereltä saakka. Pitkät mainingit kohisevat korkealle hiekkarannalle, terassille avautuvien lasiovien edessä. Kuohujen pauhu rauhoittaa unia.

Keski- ja Etelä-Aasiassa yleinen, hieman kottaraista suurempi varpuslintu, pihamaina, laulaa terassin edessä valloittavasti. Värikkään sävelkulkunsa vuoksi sitä arvostetaan myös häkkilintuna. Se voi kuulemma oppia matkimaan jopa ihmispuhetta. Näimme niitä pyydystettynä, säälittävän pienissä häkeissä Laosissa ja myynnissä Kiinan lemmikkitoreilla.

Veneellä kohti kotia

Palasimme Ko Lantalle. Olimme valinneet kämpän meille uudelta rannalta, rauhaisalta Klong Niniltä, Klong Khonen eteläpuolelta. Hotellimme oli hieman nukkavieru Peace Paradise Beach Resort (Vitsi, mikä nimi!) likempänä biitsin eteläpäätä, missä hiekkaranta muuttuu kivikkoiseksi ja entistä kauniimmaksi.

Huoneemme sattui olemaan majoituslaitoksen paras. Se sijaitsi viimeisenä rakentamattoman tontin vieressä, vain muutaman metrin päässä rantamainingeista. Terassin eteen mahtuivat sopivasti aurinkotuolit, palmu ja päivänvarjo. Takaovesta pääsi suoraan uima-altaaseen. Kunnon siistimisellä hotellista olisi saanut suorastaan hulppean.

Meitä jäi järsimään vain resortin harjoittama lypsypolitiikka. Vaikka olimme varanneet huoneen booking.comista bahteissa, hotelli vaati saada maksun euroissa. Valuutan vaihto tehtiin heidän noin kymmenen prosenttia pankkia huonommalla kurssillaan. Ja vaikka varausehdoissa mainitaan, että he hyväksyvät luottokorttimaksun, heidän periaatteessa täysin laiton 3,7 prosentin lisäveloituksensa oli suunnilleen tuplasti luottoyhtiön veloittama provisio.

Kevään viimeinen trooppinen ranta

Viimeisten rantalomapäivien viihdykkeeksi Idalle riittivät aurinko, koulutehtävät ja rantaravintoloiden ihanat kalaruuat. Minä kulutin aikaa tekemällä reklamaatiot matkan varrella tarpeettoman paljon vanhentuneista Rip Curlin bikineistä ja Serengetin aurinkolaseista.

Koska bikinit olivat yli vuoden vanhat, Rip Curl ei kokenut olevansa velvollinen korvaamaan mitään. He eivät edes vaivautuneet vastaamaan kysymykseeni, johtuiko uikkarin mustista kuminauhoista ihoon tarttuva öljymäinen, vaikeasti puhdistettava töhnä niiden valmistuksessa käytetyistä kierrätysmateriaaleista.

Myös aurinkolasit olivat muutaman vuoden ikäiset, mutta Serengetejä markkinoiva Vista Outdoor kysyi heti, mihin osoitteeseen uudet aurinkolasit voi lähettää. Niiden kehyksistä sieltä täältä irronnut värikäsittely oli ilmeisesti tuttu valmistuvirhe. Toiminta oli joka tapauksessa tyylikästä.

Bangkokin asukkaista yli puolet on kiinalaista alkuperää

Yaowarat-kadun asfaltti hohkaa lämmintä. Aurinko on laskenut aikaa sitten, mutta lukuisat höyryävät kastanjanpaahtimet, hehkuvat grillit ja kaasupolttimoiden päällä liekehtivät wok-pannut antavat lisänsä kiinalaisen kaupunginosan kuumuuteen.

Viemäri persoonallisen Shanghai Mansion -hotellin Red Roses -baarin edessä on kaivettu auki. Kaivannosta törröttää raudoituksia ja muottilaudoituksia. Osan siitä peittää tuore sementtikansi, johon kissa on jättänyt tassuillaan puumerkkinsä. Osa kannesta on jo peitetty hiekalla, ja hiekkapainanteen yli on viritelty lankkusiltoja kadulta ravintoloihin ja pikkuliikkeisiin. ”Täältä saa pääskysenpesäsoppaa ja haineväkeittoa!”, huutavat neonvalot kiinalaisin kirjoitusmerkein, ja näyteikkunan suuret, kuivatut hain evät takaavat karmean lupauksen.

Kapealle jalkakäytävälle mahtuu hädin tuskin kävelemään. Sen ovat valloittaneet katukeittiöt ja myyntikojut. Savut, käryt ja eksoottisten ruokien tuoksut sekoittuvat työn alla olevan viemärin löyhkään. Parasta ennen -päivän ohittanut, kalju ladyboy nukkuaröhnöttää jalkakäytävällä polvet harallaan, punaisissa pikkuhousuissaan. Sivuun luisuneet rintaliivit paljastavat halvalla hankitut, muhkuraiset silikonit.

Enkelten kaupunki

Bangkokin thaikielinen nimi on Krung Thep. Se tarkoittaa enkelten kaupunkia ja on lyhenne pitkästä seremonianimestä: กรุงเทพมหานคร อมรรัตนโกสินทร์ มหินทรายุธยามหาดิลก ภพนพรัตน์ ราชธานีบุรีรมย์ อุดมราชนิเวศน์ มหาสถาน อมรพิมาน อวตารสถิต สักกะทัตติยะ วิษณุกรรมประสิทธิ์.

Tupsahdimme Don Muangin lentokentälle huhtikuun kahdeksantena, kuten sattumalta myös siskonpoika, kummipoikani Makke. Hän oli vaellellut kaverinsa Jacksonin kanssa Uuden-Seelannin ja vähän Australiankin polkuja alkuvuodesta lähtien.

Pojat saapuivat meitä halaamaan yltä päältä hiessä, puoli tuntia myöhässä, kuten hitaalle hämäläiselle sopii. Painelimme saman tien MRT:llä ja BTS:llä MBK:hon ja Siam Paragoniin. Ida olisi vain pari päivää Bangkokissa, ja hiukan shoppailuakin pitäisi harrastaa. Onneksi Ida on ammattilainen (työn kuvaan kuuluvat muun muassa kuvausjärjestelyt), eikä siinä kauaa nokka tuhissut. Äimistelimme Vuittoneiden, Chanelien, Diorien ja Cartierien ikkunoita, mutta hoidimme ostokset hiukan hillitymmissä puodeissa.

Ruokimme tyytyväisiltä vaikuttavat pojat ensin sushilla, ja illan suussa suuntasimme ”kotinurkille”, China townin hämärille ruokakujille. Nuorukaiset kulkivat silmät loistaen höyryävien kojujen ja katukeittiöiden keskellä, ja näyttivät varsin onnellisilta kala-, mustekala- ja rapuruokien saapuessa – kirjaimellisesti – notkuvaan retkipöytäämme. Aasia näyttäytyi aivan erilaisena heidän koluamiensa länsimaiden jälkeen.

Seuraavana aamuna Makke ja Jackson suuntasivat pohjoiseen, Chiang Maihin viettämään thaimaalaista uutta vuotta, Songkran-festivaalia, kevään sekä sadekauden alkamisen juhlaa rankkoine vesisotineen. Me jäimme Bangkokiin vielä pariksi päiväksi, mutta lähtisimme juuri ennen Songkrania. Oma, kiinalainen ja balilainen uusi vuosi saivat riittää.

Kuusi ja puoli kuukautta tiellä

Lähdimme tiehemme Moskovan-junassa. Kuljimme maitse tai vesitse Venäjän, Mongolian, Kiinan, Vietnamin, Laosin, Kambodzhan ja Thaimaan läpi Malesiaan. Siellä turvauduimme ilmatiehen. Indonesiassa lentokone on paikallinen bussi, ja laajassa saarivaltiossa on todella hankalaa matkustaa lentämättä. Edes Borneon pohjoisosista saaren eteläosiin oli mahdotonta kulkea maitse tai vesitse.

Meiltä on kysytty, mikä on ollut parasta tiellä, ja mitä matkakohdetta suosittelisimme. Parasta tiellä on ollut se, ettei ole ollut kiire minnekään, mutta muuten kysymykseen on mahdotonta vastata. Se riippuu täysin siitä, mitä on hakemassa: rentoutumista ja aurinkoa, jännitystä ja seikkailuja vai elukoita tai ihmisiä kameran eteen.

Baikalin seutu ja Olkhonin saari ovat upeita. Kiina on outo ja mielenkiintoinen maa, jossa riittää hämmästeltävää ja kummasteltavaa. Laosin luonto on kaunista, mutta vuoristoisena ja tiestöltään kehittymättömänä siellä on varsin työlästä ja hidasta matkustaa. Teiden osalta sama pätee Kambodzhaan, mutta Angkorin temppelit ovat todellakin näkemisen arvoiset.

Thaimaa on tuttu ja helppo matkailumaa, mutta siellä, täällä on havaittavissa väsymystä turisteihin. Joskus tuntui siltä, että matkailijat otetaan itsestään selvyytenä. Monessa muussa maassa hymyt tuntuivat aidommilta. Sekä Malesian että Indonesian Borneon luontoelämykset ja onrankien kohtaamiset olivat lumoavia. Indonesia kaiken kaikkiaan oli hyvin kiinnostava ja monipuolinen matkailumaa, johon jäi nähtävää seuraavillekin reissuille. Myanmarissa ehdimme vain käväistä, mutta se vaikutti hyvin kiinnostavalta.

Parasta ruokaa saimme Kiinassa ja Thaimaassa. Ihanat dimsumit, Wansanin possu ja, aivan huippu, Pekingin ankka jäivät erityisesti mieleen. Thaimaan karreissa ja Tom yumeissa löytyy upeita makukerroksia ja höyrytetyt kalat sekä grillatut mustekalat olivat omassa luokassaan. Laosin cevicheä muistuttavat laapit olivat erinomaisia. Mutta ehdimme kyllästyä rasvaisiin riisiruokiin, uppopaistettuihin sapuskoihin, valkoiseen leipään ja sokeriin. Maitotuotteita, juustoa ja jogurttia tuli ikävä, vaikka jogurttia saimme sentään Thaimaan ja Balin kaupoista. Ruisleipää saimme pari kertaa tuliaisina, mutta tiedän, mitä korista löytyy, kunhan pääsemme Koto-Suomeen ja kauppaan.

Ida lähti kotiin yhdennentoista päivän aamuna, ja me seurasimme perässä kahdentenatoista. Runsas puoli vuotta on kulunut hurjan nopeasti. Olemme kokeneet paljon, saaneet uskomattoman upeita elämyksiä – ja olemme havainneet, että tämä pallo, jolla elämme, on kovin, kovin pieni.

Sa-wat dii khaa Aasia, ja khob khun ka!