Ihan pöllyssä!

Tuuli työnsi sadepilvet pois lounaisilta merialueilta, ja saarelle iski helle. Maahan jäänyt kosteus haihtui metsän pohjalta pikavauhtia. Seisoimme saaren takana kallioilla ja katselimme pohjoiseen. Rosalan pääsaari häämötti paksun kellertävän usvan takana. Männyn siitepölyä oli ilma sakeanaan!

Siitepölly tunki joka paikkaan! Vastikään pesty ja putsattu huussi oli vaihtanut väriään sinisestä keltaiseksi. Vajan lattialla oli paksu kerros keltaista tomua, ja kaikki terassit olivat kuivan pölyn peitossa. Kulkureiteille jäi hauskoja jalanjälkiä, ja keltaiset jalanjäljet kulkivat sisälle saakka. Paksu siitepöly tarttui vaatteisiin ja ihoon – tietysti myös salaattipetiin. Siitepölyä siis hengitettiin, syötiin ja juotiin.

Yö laiturilla

Kesäkuun 17. oli paitsi Oskarin syntymäpäivä myös Luonnonkukkien sekä Luonnon päivä. Lisäksi Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi maamme 40. kansallispuiston Hossaan. Olimme retkeilleet siellä viimeksi runsaat pari vuosikymmentä takaperin. Luonnon päivää juhlistettiin Rakastu kesäyöhön -teemalla ympäri Suomen. Mekin päätimme liittyä melkein 130 000 ihmisen joukkoon ja viettää kesäyön ulkona.

Tuuli tyyntyi iltaa kohti, joten pystytimme seipäät laiturin nurkkiin ja ripustimme Laosista tuomamme lasten hyttysverkon niiden varaan. Kannoimme kunnon patjan laiturille ja petasimme sinne peitot ja suomalaisen saariston luontoteemaan sopivat Marimekon Jurmo-lakanat. Ei enää viitsi turhan päiten ohuilla solumuovipatjoilla kärvistellä!

Auringon laskettua tuuli virisi uudelleen. Hyttysverkko osoittautui turhaksi, mutta tungimme sen lepattavat helmat tiukasti patjan alle. Vedimme peiton korviin ja rupesimme nukkumaan aaltojen loiske tuutulaulunamme. Kun viimeisen kerran raottelin silmäluomia, joutsenpari souti ohitsemme aivan läheltä. Linnut tuntuivat ihmettelevän laiturille yllättäen noussutta, hulmuavaa rakennelmaa.

Aamukuuden tienoolle oli luvattu vesisadetta 30 % mahdollisuudella. Olimme laatineet sen varalle evakuointisuunnitelman ja tehtävänjaon valmiiksi, mutta sadetta ei onneksi tullut. Aamun edetessä päivän puolelle pilvet repesivät, ja aurinko alkoi lämmittää turhankin terävästi. Toteutimme evakuointisuunnitelman hallitusti ja rauhallisesti, ja leirimme oli purettu muutamassa minuutissa. Kesäyömme ulkosalla onnistui oivallisesti. Suosittelemme lämpimästi!

Päästäisepisodi

Iltaan mennessä tuuli taas rauhoittui. Katsellessani tuvan ikkunasta merelle huomasin hylkeen pään vain kevyesti lainehtivan veden pinnalla. Olisipa se tullut moikkaamaan meitä edellisiltana, kun köllimme laiturivuoteellamme! Olisi ollut hauska seurata ilmeikästä merinisäkästä lähempää. Tai – ehkä se olikin käynyt meitä moikkaamassa, kun olimme jo siirtyneet höyhensaarille…

Kun istuimme sohvalla suunnittelupuuhissa, Oskarin huomasi jotakin vilahtavan oikeassa silmäkulmassaan. Veikkasin, että se oli kädestäni syntynyt varjo, kun olin sipaissut nutturasta karanneen hiussuortuvan takaisin aloilleen. Pian äkkäsin itse vilahtajan vasemmassa silmäkulmassa. Joku otus se oli. Metsämyyrä? Niitä näkee vähän väliä. Mutta tämä oli paljon niitä pienempi – suloinen pikkupäästäinen.

Päästäinen oli tullut sisään raollaan olleesta ovesta ja vilahteli pikavauhtia takan ja kalusteiden taitse jalkalistojen taakse seinäpaneelien koloihin. Sen ruumis oli vain viitisen senttiä pitkä ja häntäkin vain tuuman mittainen. Yritimme hätyytellä sitä ovesta ulos, mutta se näytti kovasti tykästyneen tuvan mukavaan lämpöön ja keittiön lattialta löytämiinsä murusiin eikä millään halunnut poistua hyväksi havaitsemastaan kortteerista.

Mikä neuvoksi? Emme voineet virittää hiirenlossaa, sillä kaikki päästäiset ovat Suomessa rauhoitettuja. Kovia kokeneessa elävänä pyytävässä loukussamme on niin suuria rakosia, että epäilimme sen livahtavan ulos siitäkin. Pitkältä tuntuneen ajan päästä saimme sen viimein ahdisteltua ovelle, ja tungin jalkani paluureitin esteeksi. Se yritti vielä kaikin voimin kavuta jalkani yli takaisin sisään, mutta Oskari avusti sen käsipelillä ystävällisesti oikeaan suuntaan. Toivottavasti mukava asumus löytyy ulkoa.

Metsämyyrien lisäksi olemme ohjailleet ulos paitsi kaikenlaisia pörriäisiä, hämähäkkejä ja metsämyyriä myös jonkun rupikonnan ja rantakäärmeen. Eläimet ovat oikein tervetulleita pihapiiriin ja räystäiden ja talon alle, mutta kotikolon sisätiloja en niiden kanssa suostu jakamaan.

Keskikesän juhla

Kesäpäivä seisahti keskiviikkona 21.6. Yli 60-vuotiseen tapaan keskikesän juhlaa vietetään meillä Suomessa vasta kesäpäivänseisausta seuraavana lauantaina. Kirkko on nimittänyt ikivanhan säästä, sadosta ja ukkosesta vastanneen Ukko-ylijumalan sekä valon ja hedelmällisyyden juhlan Johannes Kastajan mukaan, mutta monet siihen liittyneet tulevaa satoa ja naimaonnea varmistavat uskomukset ja taiat ovat eläneet 2000-luvulle saakka.

Juhannusviikon valoisia päiviä on vanhastaan kutsuttu pesäpäiviksi. Aurinko on silloin korkeimmillaan – ”pesässä” maailmanpuun oksalla. Pesäpäivinä tapahtuva auringon reitin muutos on koettu taianomaiseksi, ja kummitusten ja pahojen henkien on uskottu tulevan esiin. Siksi juhannus sopii myös enteiden katsomiselle. Myös meluaminen ja juopuminen ovat kuuluneet jussin viettoon jo varhain. Niiden on uskottu karkottavan pahoja henkiä ja tuottavan onnea ja parempaa satoa.

Aloitimme mittumaarin juhlistamisen jo aatonaattona, kun rakkaat ystävämme Marko ja Tuuli matkasivat kanssamme saareen. Tupa oli juhannusperinteiden mukaisesti valmiiksi siivottu ja pesty. Aattona valmistimme puhdistavan, kuuman kylvyn. Sen jälkeen olimme valmiita ottamaan yöttömän yön vastaan. Karkotimme pahoja henkiä pientä juhannuskokkoa polttamalla yrittäen olla polttamatta siinä ohessa myös makkaroita. Juhannuspäivänä oli pitkän ja hartaan juhannussaunan vuoro.

Meluamisemme jäi lähinnä häämarssien, -valssien ja muun ”paremman” musiikin kuunteluun. Vastikään Oskarin lankomiehen avustuksella hankittu, kylpyvesiä merestä nostava tehopumppu (Kaiser Schöner Bumppe) ei sekään oikein auttanut metelöinnissä. Käytimme sitä aggregaatin sijasta aurinkovoimalla. Lienevätkö Ukko ja pahat henget nauraneet partaansa keski-ikäisen hillityille juopumisyrityksillemme, kun sunnuntaista eteenpäin luvattiin navakkaa tai kovaa tuulta ainakin pariksi viikoksi eteenpäin?