Fillarit alla taigalla

Ehkei tämä ollutkaan niin hyvä idea, kävi mielessämme, kun raahasimme maastopyöriä ylös pusikkoista ja periksiantavaa, pehmähiekkaista rantatöyrästä päästäksemme jyrkänteen päälle. Hiki puski pintaan, huohotus kuivasi kurkkua ja pumppu hakkasi sataa. Hyttyset vain puuttuivat. Musta kissa kiipesi kintereillämme niiden sijasta.

Ylös pääsy korvasi kaiken vaivan ruhtinaallisesti. Siellä odotti pyhä paikka ja uskomattoman hienot näkymät Burhanin niemelle saakka. Suuri mänty hallitsi hiekkatöyrään lakea ja sen lajitoveri, kelovanhus, rötkötti pitkin pituuttaan sen juurella. Kelon harmaaseen kylkeen oli piirretty shamanistisia viestejä jumalille. Männyn juurella oli uhripaikka täynnä vaaleita, pyöreiksi hioutuneita rantakiviä, joihin oli maalattu symboleita. Korpitkin olivat paikalla.

Vuokrasimme fillarit kylän päätien varrelta koko päiväksi tuhannella ruplalla pari (päivän kurssilla reilu 14 e). Lähdimme sotkemaan Khuszhirista pohjoiseen. Tiet täällä ovat käsittämättömän huonoja. Uskomatonta, että niitä edes onnistuu ajamaan autolla. Taigamaasto olisi muuten mukavaa pyöräiltävää, mutta maaperä Olkhon-saaren länsirannalla on lähinnä hiekkaa. Teillä on virtaavien vesien työstämiä uomia, roudan aiheuttamia kuoppia, miljardi nimismiehen kikkaraa ja juoksuhiekkaa muistuttavia upottavan pehmeitä kohtia.

Peppu hellänä & kipeitä lihaksia tiedossa.

Poljimme väljän mäntymetsän läpi polkuja ja mönkijäteitä. Fiilis oli kuin Suomen Hangossa moninkertaisessa mittakaavassa. Rantaan pääsimme pyöriä taluttaen. Rantaviivaa pitkin oli helpompi pyöräillä ja matkaa taittui pari kilometriä ihan huomaamatta. Sitten eteen tuli mainittu rantajyrkänne, jonka alla asusti varmaankin paikallinen erakkoshamaani. Rannassa oli pari venettä ja metsän reunassa piskuinen röttelö, jonka piipusta tuprusi savu. Mörskän takana oli hyyskä ja suunnilleen yhden hengen vetävä banja-sauna.

Jyrkänteen laelta jatkoimme fillarointia metsässä. Lopulta pääsimme puuttomalle osuudelle, joka kasvoi matalaa, hiekkaa sitovaa ruohikkoa. Sitä pitkin oli helppo polkea, eikä menoa hidastanut enää muu kuin pitkät ylämäet.

Pidimme evästauon korkean, pystysuoran rantajyrkänteen päällä. Siellä oli taas merkkejä luonnonuskontojen harjoittamisesta. Kivenheiton päässä häämötti valtavan kokoinen jatulintarha. Se sijaitsi aivan pientä saarta ja komeaa, valkoista, veden ympäröimää kiveä vastapäätä. Ei ollut vaikeaa arvata, mitä varten kivilabyrintti on kyhätty. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, ja ”rantaravintolamme” näköalat kerrassaan upeita. Sielu lepäsi.

Tauon jälkeen lähdimme tutustumaan pieneen Harancyn kylään, josta alkoi paluumatkamme saaren päätietä pitkin takaisin Khuzhiriin. Kuvittelimme ajavamme varsinaisen päätien viereen syntynyttä kapeampaa mönkijäreittiä pitkin, mutta ei. Kaikki vastaan tulevat autotkin ajoivat sitä pitkin. Meidän piti kavuta metsän puolelle pari, kolme autoa kohdatessamme. Ilmeisesti päätie on niin kelvottomassa kunnossa, ettei sitä halua käyttää kukaan.

Kyläkoiria ja kylälehmiä.

Loppuiltapäivän ajelimme vielä ristiin rastiin ”kotikylämme” raitteja, ihmettelimme pihoja ja rakennuksia, vierailimme kylän rähjäisessä satamassa ja tunnetuimmassa majapaikassa Nikita´s Homestedissa. Se on hauskasti rakennettu, ylitsepursuavin kaiverruksin ja maalauksin mauttomuuteen saakka koristeltu. Se löytyy TripAdvisorista ja sitä esiteltiin Ville Haapasalon ohjelmassakin. On meidän Sunny Guest Housella opeteltavaa markkinoinnissa. Mutta kiinalaislähteiden mukaan meillä on parempi ruoka! Muutamia esimerkkejä: aamiaisemme on parin desin kaura- tai riisipuuro, kolmeen osaan leikatut paahtoleipäviipaleet, joista oli jaettu suikale jokaiselle. Leipäsuikaleella oli kaksi puolikasta makkaraviipaletta ja lautasen reunalla pieni voinokare. Leipäsuikaleita sai hakea lisää (ilman makkaraa.) Lisäksi oli makea kakkupala tai pari lettua omenahillon kera. Illallisina on lihakeittoa tai paikallisesta kuivaomulista (siian sukuinen kala) tehty rulla, jota meidän kaloistaan tarkka Oskari ei kyennyt syömään. Palveluhenkisyydessäkin olisi hiukan petrattavaa, vaikka onhan hymyily ihan yliarvostettua. Vaan eipä reissun hintakaan päätä huimaa: neljä päivää, kolme yötä aamiaisineen ja illallisineen ja kuuden tunnin matkat edes takasin mukaan lukien, kahdelta yhteensä 8900 ruplaa (127 e).