Evakkojussi

Maksaruoho on nuiva nimi tyylikkäälle kalliosaarten kasville. Paitsi, että siitä saa kauniin ja herkullisen ruuan oman maan salaatinlehtien sekä ruoholaukan ja keto-orvokin kukkien kera, se maistuu myös isoapollon toukille. Toisella kotimaisella tuo kukka soveltuu romanttiselle juhannusillalliselle paljon paremmin: kärleksörtsallad kuulostaa korvaani huomattavasti maistuvammalta kuin maksaruohosalaatti. Jätimme toki riittävästi myös luodon perhosille.

Nuoriso-osasto oli varannut ajoissa kotisaaren mökin keskikesän juhlistamiseen. Kun vaan sää suosisi… Ja suosihan se. Nimeltä mainitsemattoman tuotemerkin tv-mainosta lainaten: ”Tänään sataa paljon vähemmän kuin eilen!” Jälkipolven versio kavereita avonaisella pikkuveneellä kaatosateessa noudettua meni jotenkin näin: ”Mä nautin just tollasesta!” Joka tapauksessa olimme joutuneet tekemään tilaa noin tusinalle nuorelle aikuiselle – ja saareltamme evakkoon.

Kun koko revohka oli kuskattu saareen, torstai-ilta oli jo pitkällä. Valoa toki riitti, mutta halusimme päästä pian mukavaan, rauhaisaan ja suojaisaan ankkuripaikkaan ja iltanaposteltavien ääreen. Matka lähisaareen ei ollut pitkä. Kunhan nyt niemen taakse pääsimme, ettei olisi ihan suoraa kiikarikontaktia kotirantaan. Jo viikinkiajalla hyväksi havaittu satamalahti oli yksin meidän.

Sataa ja paistaa – on siis kesä

Kun sade seuraavan päivän mittaan taukosi, päätimme vaihtaa ankkuripaikkaa. Reippaan itäkaakkoisen puhallellessa sivusta rantautuminen uuteen lahdelmaan ei ollut ihan helppoa, mutta se onnistui ilman havereita. Ennusteiden mukaan tuuli kääntyisi etelään ja länteen, joten matalien reunustaman autiosaaren poukaman pitäisi yön mittaan osoittautua täydelleen sopivaksi.

Pienen veneen pentterin, salongin ja makuuhytin yhdistelmä toimi taas loistavasti. Kaikki oli käden ulottuvilla. Mittumaarin juhlamenún Toast Skagenit rakentuivat rantapuodista hankituille Reissumiehille, ja niiden ohessa nautittiin villiyrittisalaatti. Alkukesän juhlista säästynyt espanjalaisskumppa toimi kyytipoikana. Vain kokko ja sauna puuttuivat!

Mökkirannassa olimme jo vuosia sitten siirtyneet jalalliseen, teräksiseen nuotioalustaan, koska emme halunneet rikkoa tuhatvuotisia rantakallioita. Toisaalta meitä ilahdutti nyt se, että paitsi notskiteline myös kylpytynnyri ja omin käsin rakentamamme sauna viihdyttivät jo seuraavaa sukupolvea.

Veneen punkassa kölliessä muistelimme, kuinka olimme vain muutaman vuoden vanhempia kuin nyt lapsemme hankkiessamme saaripaikan. Nuorena sitä tekee viisaita päätöksiä! Britanniankin tulevaisuus voisi olla toisen näköinen, jos vain nuoret olisivat saaneet äänestää.

Illan mittaan saimme saareen seuraa. Pari melojapoikaa rantautui häveliäästi niemen taakse toiseen lahdelmaan, omaan rauhaansa. Oli hämmästyttävän hiljaista. Ei minkäänlaisia juhlimisen kaikuja missään eikä edes veneitä liikkeellä. Vain Bengtskäriin matkalla ollut vuoropaatti, Sissel, oli jarrutellut kohdallamme ensimmäisenä evakkopäivänä.

Suloisen makeita uniamme eivät häirinneet mitkään ääneet. Ihan kuin olisimme nukkuneet äänitiiviissä umpiossa. Joskus aamuyhdeksän aikaan tiira kirräili veneen yli, ja rupesimme raottelemaan silmiämme.

Juhannuspäivän aamu vaaleni lämpimänä, täysin tyynenä ja paksussa, valkeassa sumussa. Oli täydellinen rauha aamu-uintiin! Sumun hälvettyä jäimme pilvikannen alle. Kun sekin muutaman tunnin kuluttua väistyi, aurinko täytti taivaan, ja iltapäivästä tuli helteinen. Tähän juhannukseen näköjään mahtui kaikenlaista keliä. Räntää tai rakeita ei sentään nähty.

Sunnuntaina purimme rantakallioille laajentuneen leirimme ja lähdimme kohti kotisaarta noutamaan iloista nuorisojoukkoa. Heidän valtavat ruokatuomisensa olivat vaihtuneet muutamaan roskasäkkiin. Takaisin vietävää oli selvästi vähemmän kuin saareen tuotavaa. Tyylikkäästi olivat nuoret hoitaneet osansa. Tupa oli siisti, ja ruokaa oli jäänyt meillekin. Hauskaa heillä oli kuulemma ollut!

Jätettyämme porukan autotien päähän painelimme takaisin saaren rauhaan. Retkielämän jälkeen osasimme taas arvostaa yksinkertaisia asioita, kuten pöytiä ja tuoleja. Ja pöydän takana avautuvia maisemia emme väsyisi katselemaan.