Etelään muuttajia liikkeellä

Sienistä oli jäljellä vain jalkoja! Saaliimme käsitti vain punkin (Oskarin housunlahkeesta) ja saaren kaikkien aikojen ensimmäisen hirvikärpäsen. Illan hämärtyessä näimme, miten valkohäntäkaurisemo ja vasa imuroivat sieniä tuvan ikkunan takana. Valkopilkkuinen bambi koikkelehti vain muutaman metrin etäisyydellä ikkunasta. Emme hennonneet hätyyttää peuraparia pois sienimailtamme. Löysimme niiden jäljiltä vain jonkun hassun tatin, joista yhtä oli haukattu. Mutta kyllä se kelpasi paistinpannulle.

Muuttavia haukkoja näkyi tuhkatiheään. Yksi tuulihaukka lensi pikkulinnun perässä tuvan ikkunaan. Ne räpiköivät ikkunanurkalla, mutta kummallekaan ei käynyt kuinkaan. Pikkutirpunenkin selvisi säikähdyksellä haukan kynsistä.

Syyskuun puolivälissä kuulimme ensimmäisen kurkiparven, kun komea aura kauhoi kohti etelää. Oli upea, kesäinen päivä! Söimme monen kovin tuulisen päivän jälkeen taas aamiaista kallion laella nauttien meitä hellivästä kelistä. Yksinäinen meloja lipui saaren ohi tyynellä merellä. Lämmitimme myös kylpytynnyrin hienon päivän kunniaksi – viimeisen, taivaallisen kerran tänä syksynä.

Sitä seuranneet päivät olivat taas samanlaisia kuin, mihin olimme saaneet kesän ja syksyn aikana tottua: tuulisia ja epävakaisia. Onneksi tuulen suunta oli meille edullinen.

Kylpylä ja Paviljonki tutuksi

Meidän piti järjestää auto Rosalaan, koska pian jättäisimme yhteysveneen kylään Martinin hoitoon. Muuttokuormamme piti roudata saaressa veneeseen ja Rosalassa veneestä autoon, jonka Aurora-lautta kuljettaisi mantereelle. Päätimme yhdistää auton noutoon Presidenttien veneet.

Lähdimme liikkeelle varhain aamulla tyrnimehujen voimalla. Kasnäsiin oli valmistunut kylpylä yli kymmenen vuotta sitten, muttemme olleet koskaan testanneet sitä. Nyt oli erinomainen ja rauhaisa aika tutustua siihen, kun syystarjouksena oli sopivan edullinen kylpylälounaspaketti.

Takapuoli oli jäätyä pukuhuoneen saunan kaakelilauteilla. Ne olivat varmasti hygieeniset, mutteivät erityisen miellyttävät. Allassalin puolella oli onneksi sekä höyry- että infrapunasaunat. Höyrysauna oli mukava ja lämmin. Melkein kärväytimme jalkamme penkkien alta sihisevässä polttavan kuumassa höyryssä.

Aloitimme kylpyläriemut lämpöisessä porekylvyssä. Poreet hieroivat mukavasti selkää, mutta tunnelmaltaan kylpy hävisi kotisaaren paljulle. Kylpylässä oli myös 25 metrin treeniallas, terapia- ja lasten altaat sekä kylmäallas, kaikki tyylikkäitä ja siistejä teräsaltaita. Yläkerrassa oli pari pientä liikuntasalia ja aulan takaa löytyi myös kuntosali.

Suunnilleen puolentoista tunnin kuluttua meidän ja ainokaisen toisen parin seuraan alkoi pikkuhiljaa liittyä iäkkäämpää paikallisväkeä. Joku vesiliikuntatunti lienee ollut alkamassa. Olikin jo aika siirtyä Paviljongin puolelle.

Kylpylälounaspakettiin kuului buffet-lounas tai Kasnäs Paviljongin pitsa. Pitsoja olimme maistaneet jo monena kesänä, joten halusimme kokeilla noutopöytän antimia. Paviljonki sijaitsee aivan Kasnäsin kalanjalostuslaitoksen naapurissa, ja odotimme tuoretta, paikallisesti kasvatettua kalaa.

Tekisi kovasti mieli kehua ja suositella kesäkotiseutumme tarjoomuksia, mutta se ei valitettavasti luonnistu. Valitsimme lautaselle graavi-, kylmäsavu- ja savulohta, päivän kalana tarjottua siikaa (toinen vaihtoehto oli pyttipannu) sekä kukkakaali-parsakaaligratiinia. Kalat maistuivat pakasteilta. Siikafileet olivat niin suuria, että veikkaisin niiden alkuperäksi Kanadaa. Tekokermavihanneksista olivat unohtuneet suolan lisäksi kaikki muutkin mausteet.

Kultarantoja

Olen asunut Turussa muutamat lapsuusvuodet. Oskarin suvulla oli ollut kesäpaikka Kakskerrassa. Tulemme kumpikin Turkuun yhä vähän kuin kotikaupunkiin. Ajoimme suoraan sataman tuntumaan ”merellisen tiedon ja toiminnan keskukseen”, Forum Marinumiin.

Forum Marinum mainitaan merenkulun valtakunnalliseksi erikoismuseoksi. Se on rakennettu komeaan, vanhaan satamamakasiiniin historiallisten satamanostureiden juurelle. Aurajoen laitaan on kiinnitetty museoaluksia ja alueella on pitkä laivanrakennushistoria. Ravintola Göranissa voi tutustua maailman meriä kolunneeseen, entisöityyn Göran Schildtin purjeveneeseen.

Aloitimme museokierroksen Presidenttien veneistä. Ensimmäinen noin seitsenmetrinen Kultaranta oli rakennettu Turussa vuonna 1921. Se oli huutokaupattu 1954 Uudenkaupungin pormestarille, minkä jälkeen se meni Velkuaan. Siellä entisellä presidentin paatilla oli hoidettu mm. koululaiskuljetuksia. Velkuassa se oli myös katettu ja lasikuidutettu. Nykyinen omistaja oli ostanut veneen 2011 ja 1000 työtunnin jälkeen vene oli taas loistavassa kunnossa.

Edeltäjäänsä pari metriä pidempi Kultaranta II oli rakennettu Porvoossa 1929. Teräskaarinen mahonkivene oli ollut presidentin käytössä 1959 saakka. Vene oli päätynyt yksityiskäsien kautta Sanoma Oy:lle, joka oli lahjoittanut sen Suomen merimuseolle. Paatti oli normaalisti nähtävillä Kotkassa, merikeskus Vellamossa. Tänä syksynä Kultaranta I, II ja VII olivat nähtävillä Forum Marinumissa.

Näyttelyssä kerrottiin myös muiden Kultaranta-veneiden vaiheista. Kultaranta III ja IV olivat palaneet venevajassaan 1972. Ne oli korvattu Kultaranta V:lla, joka oli kuitenkin pian myyty yksityishenkilölle. Mainittujen Finmar Admiral -mallien ongelmana oli pidetty sen bensiinimoottorien suurta kulutusta ja palovaaraa…

Forum Marinumissa vierähti tunti poikineen. Olisi siellä viihtynyt pidempäänkin. Suomalaisen kauppamerenkulun, risteilyalusten, merivoimien, -vartioston, ja -pelastuksen sekä tullin historia oli varsin mielenkiintoista. Löysin museon uumenista myös tarinan siitä, miten Helsingin kauppatorin sisempi satama-allas oli saanut ikävältä kalskahtavan nimensä. Kaiken alku oli ollut sumppu Igratjin reissu Nauvon Gullkronasta Helsingin kauppatorille syyskuussa 1893. Kovaonninen kippari Johannes Mickelsson oli laituripaikkaa odotellessaan hakenut eväitä koleraepidemiasta kärsivästä kaupungista. Hän oli sairastunut, ja torpparintytär oli heittänyt potilaan ulosteet nykyisin Kolera-altaana tunnettuun satama-altaaseen…

Kurjet lähtevät – ja kurjat painuvat linnan raunioille

Syyskuun viimeinen viikko käynnistyi kauniina ja aurinkoisena. Kurjet nostivat korkeutta syysauringon lämmittämien Perniön peltojen yllä. Niillä oli pitkä lentomatka edessään, kuten meilläkin. Syksyn viimeinen viikko Suomen kamaralla täyttyi ystävien tapaamisista, pyykin pesusta, auton huollosta ja liikenteestä poistosta, influenssarokotuksista, Tallinnapäivästä sekä reppujen pakkaamisesta runsaan puolen vuoden matkarupeamaa varten.

Päätimme katkaista ajomatkan pääkaupunkiseudulle Raaseporin linnan rauniolla. Edellisvisiitistä oli vierähtänyt (liian) pitkä tovi.

Erään tarinan mukaan Raaseporin linna olisi perustettu jonkinlaisena jatkona saksalaisten Baltian ristiretkille. Sen olisi perustanut muuan Riian piispa Hermann von Buxhövden miekkaritareineen. Raaseporin nimen kerrotaan siten tulleen saksalaisen Lyypekin tienoolla sijaitsevan Ratzeburgin hiippakunnan nimestä.

Suurmies Bo Joninpoika Grip oli kuitenkin rakennuttanut linnan ensimmäiset muurit Raaseporinjokena tunnetun joen saarelle 1360–1370-luvuilla. Linnaa oli rakennettu noin sata vuotta, ja loiston aikoja siellä oli eletty 1400-luvulla.

Vuossatojen kuluessa linnasta oli maankohoamisen myötä tullut kuivan maan linna. Meren ranta oli kaikonnut kauas ja entinen joki oli huvennut vain jokipahaseksi. Helsingin perustamisen jälkeen Raaseporin merkitys oli vähentynyt. Linnaa olivat koetelleet paitsi tulipalot, lopulta myös keskiajalla tärkeän elintarvikkeen varaston, olutkellarin, romahtaminen. Se oli ollut viimeinen niitti. Raaseporin linna oli hylätty 1558. Kasvillisuus oli vallannut linnan, joka oli kestänyt lukuisat 1400- ja 1500-luvun taistelut. Se oli seissyt autiona yli 300 vuotta. Linnan rauniot olivat kuitenkin alkaneet kiinnostaa matkailijoita 1800-luvun alusta alkaen. Restaurointityöt oli aloitettu 1880-luvulla, ja niitä on jatkettu useaan otteeseen. Raaseporin linnaan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!

Pillereiden perässä etelänaapuriin

Australian yli on vyörynyt pahin influenssa-aalto 10 vuoteen. Matkailulääkäri oli aikanaan neuvonut meitä ottamaan influenssarokotteen aina ennen usean kuukauden matkaa. Niinpä kävimme taas piikillä. Toivottavasti siitä on apua. Homma ainakin hoitui helposti, eikä se ollut edes kallista. (Osa kiitoksesta kuuluu henkilääkärillemme, Makelle.)

Matka-apteekkimme oli päällisin puolin kunnossa, mutta malarianestolääkitystä tarvitsimme lisää. Ikävä puoli siinä oli se, että ainoa malarialääke, joka ei aiheuta kamalasti hallusinaatioita ym. inhottavia sivuoireita, on pirun kallis. 12 pilleriä maksaa liki 60 euroa! Tuolla määrällä voisi yksi matkailija reissata 3–4 päivää malaria-alueella, sillä sitä pitää syödä 1–2 päivää ennen malariariskialueelle menoa ja 7 päivää sieltä poistuttua.

Tovin internettiä konsultoituamme meille selvisi, että Tallinnasta (esimerkiksi suomalaisen Yliopiston Apteekin filiaalista) pakkauksen samaista Malaronea saa himpun yli 23 eurolla! Äimisteltyämme valtavaa hintaeroa saimme lääkettä varten paperisen EU-reseptin ja varasimme halvan päiväristeilyn eteläiseen naapurikaupunkiin.

Yllätyimme kovasti, kun 2017 Miss Suomi -finalistit esittelivät itseään Viking XPRS:n tanssisalissa. 10 nättiä ja kovin nuorta neitoa kertoivat taustoistaan, tekemisistään ja toiveistaan, maailmanrauhaakaan unohtamatta. Kolme tytöistä pääsee edustamaan maatamme kansainvälisiin mittelöihin. Ei olisi hassumpaa, jos saisimme menestystä tuollakin saralla 100-vuotisen itsenäisyytemme juhlavuonna.

Malariatablettien hinta ei enää yllättänyt, mutta ihmetystä se aiheutti yhä. Säästömme oli yli 180 euroa! Vaikka laskimme laivalippujen ja nautittujen aterioiden hinnat yhteen, jäimme yhä selvästi saamapuolelle. Mukava mereinen lomapäivä ja iki-ihana Tallinnan keskiaikainen kaupunki tulivat bonuksena päälle.