Ciudad de Panamá

Panamasta kuulee: ”Se on tosi amerikkalainen!”, ”Se on täynnä amerikkalaisia turisteja!”, ”Siellä on kallista!” … Joo-o, Panama on täynnä amerikkalaisia turisteja muun muassa Kolumbiasta, Chilestä, Argentiinasta, Brasiliasta – ja Yhdysvalloista. Panaman kanava-alueen vuokra-aika on myös jättänyt maahan jälkensä: pakalliset pelaavat iltaisin frisbeetä ja baseballia, ja lippiksetkin ovat baseball-mallia. Muuten maa yllätti meidät myönteisesti. Se ei tuntunut ollenkaan niin ”amerikkalaiselta” kuin olimme pelänneet. Se on vahvasti Väli-Amerikkaa ja aito karibialaisuus näkyy. Valitettavasti Panamassa on kuitenkin kallista. Tosin ei kamalan kallista, jos vertaa Suomeen.

Hintatasoon vaikuttanee yksi vahva ”amerikkalaispiirre” – se, että Panaman valuutta, balboa, on sidottu Yhdysvaltain dollariin 1:1. Omia seteleitä ei ole, vaan käytössä ovat dollarit, kuten Equadorissakin. Omia balboakolikoita on liikenteessä jenkkikolikoiden ohella.

Panama sijaitsee Etelä- ja Pohjois-Amerikan sekä kahden meren välissä. Merten välisen kannaksen läpi kulkee kauppamerenkululle tärkeä kanava, joka yhdistää Atlantin ja Tyynenmeren. Maassa sijaitsee Amazonasin jälkeen läntisen pallonpuoliskon suurimmat sademetsät, joissa elää useita kotoperäisiä lajeja. Tyynenmeren rannikko on tavattoman tylsää ja matalaa, ja nousu- ja laskuveden vaihtelu on rajua, jopa yli seitsemän metriä. Karibianmeren puolella se jää vain muutamaan kymmeneen senttiin. Panaman alue on ollut asutettu jo ainakin 12000 vuotta, mutta espanjalaiset ovat tehokkaasti hävittäneet varhaisen asutuksen jäljet.

Keskityimme Panamassa kulttuurikohteisiin. Tulimme maahan Portobelon vanhan, varsin pienen satamakaupungin kautta kautta. Portobelon kolonialistiset linnoitukset kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin, ja satamaan liitetään useita merirosvotarinoita.

Pienestä Portobelosta jatkoimme Colonin kautta tasavallan suurimpaan kaupunkiin, Panama Cityyn, eli Ciudad de Panamáan. Varsinaisen kaupungin alueella asuu melkein 440000 asukasta ja, jos ympäröivät lähiseudut otetaan mukaan, asukasluku nousee tuplaksi. Koko kaupunki ei koskaan kuulunut Yhdysvaltain hallinnoimaan kanava-alueeseen. Yhdysvalloille kuului vain Balboan alue, josta kanavaa operoitiin.

Panama Citystä voi tehdä reissuja myös Tyynenmeren puolen Pearl-saarille, joilla on kuulemma kuvattu 4 Survivors-sarjan tuotantokautta. Laura ja Olsen purjehdusporukastamme eivät olleet vielä saaneet saarista tarpeeksi, vaan tv-sarjan faneina jatkoivat pääkaupungissa nukutun yön jälkeen sinne.

Asustimme kaupungin vanhassa 1673 perustetussa keskustassa, joka tunnetaan nimellä Casco Viejo, Casco Antiguo tai San Felipe. Vanhan kaupungin niemellä on useita hotelleiksi ja koko kaupungin parhaiksi ravintoloiksi kunnostettuja, upeita rakennuksia. Trendihotelleissamme Tantalossa ja Casa Nuratissa (vaihdoimme viimeksi mainittuun ja puolta halvempaan) aluksi mukava lattarimusa ja myöhemmin ikävä tekno soi perjantai- ja lauantai-öinä pikkutunneille saakka. Emme suosittele.

Olimme hämmästyneitä siitä, miten vähän vanhaa keskustaa oli ehditty entisöidä. Tukia ja rakennustelineitä oli tiuhassa, joskin myös puskaa punkevia rakennuksia. Vanha kaupunki toi vahvasti mieleen vanhan Havannan keskustan, jota sitäkin on kunnostettu vasta pieneltä osin. Casco Viejoa ei pidä sekoittaa 1519 perustettuun Panamá Viejoon. Tuosta kaupungin vanhimmasta osasta on jäljellä vain rauniot Henry Morganin ryöstettyä ja poltettua sen 1671.

Walesläinen Henry eli Harri Morgan oli kaappari eli yksityinen henkilö tai laiva, jonka joku valtio valtuutti valtaamaan vihollismaan aluksia tai satamia. Kaappari ikään kuin antoi aluksensa sotilaalliseen käyttöön ja luovutti osuuden saaliistaan kaapparikirjan antaneelle valtiolle. Siinä ohessa hän saattoi kahmia itselleen ja miehistölleen mukavat tulot, mutta kaapparin ja merirosvon raja oli kovin hämärä.

Lyhyt vesireitti valtamerten välissä

Panamassa on ”pakko” käydä tutustumassa siihen kuuluisaan kanavaan. Mirafloresin suluille on pystytetty näyttävä opastuskeskus, jossa kerrotaan kanavan historiasta parinkymmenen minuutin elokuvan ja tyylikkäiden näyttelyiden avulla. Neljännen kerroksen terassilta on erinomaiset näkymät suluille ja kanavalle molempiin suuntiin. Laivojen lähestymisestä ilmoitettiin ajoissa kuulutuksilla espanjaksi ja englanniksi. Vastikään Etelä-Amerikassa viisi kuukautta viettäneenä ja mantereen eteläkärjessä käyneenä oli kiehtovaa nähdä, kuinka laivat saattoivat taittaa matkan Tyyneltämereltä Atlantille vain kahdeksasta kymmeneen tunnissa.

Kanavaa oli suunniteltu Panaman kannaksen läpi jo 1500-luvulla. Vuosina 1880–1889 ranskalainen kanavayhtiö käynnisti Ferdinand de Lessepsin johdolla tosissaan yrityksen rakentaa kanavaa. Ranskalaisten pahimmiksi vastustajiksi osoittautuivat trooppinen ilmasto sekä inhottavat sairaudet, kuten keltakuume ja malaria. Useat työntekijät sairastuivat ja kuolivat, ja yritys kaatui kanavayhtiön kohkurssiin.

Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt käynnisti kanavahankkeen uudestaan 1902. Maan hallitus katsoi kuitenkin Kolumbian asettamat ehdot liian koviksi, ja projektin vuoksi käynnistettiin suunnitelma irrottaa Panama Kolumbiasta. Panama itsenäistyi Yhdysvaltain tukemana 1903 ja luovutti kanavavyöhykkeen USA:n hallintaan.

Olennainen seikka kanavan rakennustöiden onnistumisessa oli yhdysvaltalaislääkärin William Gorgasin päätös taistella keltakuumetta ja malariaa levittäviä hyttysiä vastaan. Hänen metodeihinsa kuuluivat muun muassa Panaman ja Colonin katujen päällystäminen, kotien ”densinfiointi” eli savustus, hyttysverkkojen asentaminen oviin ja ikkunoihin, vesi- ja jätevesijärjestelmien rakentaminen, soiden ja seisovan veden lammikoiden kuivatus.

Kanavatyömaalle tuotiin työvoimaa laajalti Karibian alueelta ja jopa Kiinasta saakka, mikä johti odottamattomiin sosiaalisiin ongelmiin. Projektin lopputuloksena valmistui kahden vierekkäisen sulkujärjestelmän kanava valtamerten välille 1914. Se on merkittävä paitsi merenkululle myös Panaman taloudelle. Kanava mahdollistaa merirahdin kuljetukselle runsaan parin viikon ajan säästön. Useat laivat rakennetaan niin sanottuun Panamax-kokoon, jotta ne mahtuvat kanavaan.

2006 panamalaiset äänestivät uuden, suuremman ”kaistan” rakentamisen puolesta. Uusi, kolmas sulkujärjestelmä valmistui 2016. Sitä pitkin mahtuu kulkemaan entistä jopa 70 metriä pidemmät ja tuplasti nykyistä suuremman konttimäärän kuljettavat Neo-Panamax-luokan laivat.

Yhdysvaltain hallintokaudella, 96 vuoden ajan kanavan tulojen piti peittää vain kanavan käyttö- ja ylläpitokulut. Panaman hallintokaudella vuoden 2000 alusta alkaen Panama on luonnollisesti halunnut hyötyä enemmän kanavastaan, ja siitä on tullut oleellinen valtion tulonlähde. Viime vuosina laivat ovat maksaneet kanavan läpi kulkemisesta noin puoli miljoonaa dollaria. Suurimmat uuden kanavan kautta kulkevat alukset maksavat jopa miljoonan. Yksittäinen purjevene joutuu maksamaan kanavamaksua noin 10000. Halvimmalla läpi on päässyt yhdysvaltalainen seikkailija Richard Halliburton, joka maksoi kanavan läpi uinnistaan 36 senttiä vuonna 1928. Panamassa vitsaillaankin, että ilmaiseksi läpi pääsevät vain krokotiilit.

Panaman strateginen sijainti heijastuu maan historiassa

Äveriäs harvainvalta hallitsi Panamaa 1903–1968, minkä jälkeen Omar Torrijosin johtama sotilasjuntta syrjäytti heidät. Torrijosin hallinto jatkui hänen kuolemaansa 1981 saakka. Torrijosin kaudella 1977 tehtiin sopimus, jossa Yhdysvallat lupasi luovuttaa kanava-alueen Panaman hallintaan 1900-luvun loppuun mennessä.

Torrijosin jälkeen sotilasdiktaattoriksi nousi poliittisten vastustajiensa ”katoamisia” järjestellyt Manuel Noriega. Hän oli pitkään Yhdysvaltain liittolainen ja sai rahaa CIA:lta. Välit viilenivät, kun Yhdysvaltain huumevirasto asetti hänet syytteeseen huumekaupasta. Yhdysvallat tukivat useita Panaman vallankaappausyrityksiä, ja lopulta maat ajautuivat lyhyeen sotaan. Yhdysvallat hyökkäsi  maahan 1989 lopussa. Sen jälkeen presidentiksi on valittu vuoron perään Torrijosia ja Noriegaa vastustaneen ja puolustaneen puolueen ehdokkaita.

Noriega tuomittiin useista rikoksista 40 vuoden vankilarangaistukseen, joka myöhemmin lyhennettiin 30 vuoteen. Hän istui tuomion Miamissa. Noriega luovutettiin Ranskaan 2010, jossa hänet tuomittiin 7 vuodeksi vankeuteen rahanpesusta ranskalaispankissa. 2011 Noriega luovutettiin takaisin Panamaan, missä häntä odotti 54 vuoden tuomio ihmisoikeusrikkomuksista.

Kuin monta kaupunkia yhdessä

Sunnuntaina kävelimme rantabulevardin laidalle väsätyn puiston laitaa kohti kaupungin kalasatamaa ja merenelävätoria, Mercado de Mariscosia. Oli hämmentävää, miten jyrkästi kaupungin eri osat erosivat toisistaan. Lahden koillisella vastarannalla seisoi moderni pilvenpiirtäjäkaupunginosa. Siellä lienee luksusasuntoja ja toimii useita kansainvälisiä yrityksiä sekä pankkeja. Seisoopa siellä pönäkkä Trump Ocean Club International Hotel and Towerkin…

Testattuamme yhtä torin laidan rantaravintoloista lähdimme kävelemään kiinalaisen korttelin kautta takaisin. Kaupunginosa alkoi vaikuttaa hieman epäilyttävältä, joten käännyimme kohti rantakatua. Osaan Panamán kaupunginosista ei suositella menemistä, ja taksit lukitsevat ovensa ajaessaan barrioiden läpi. Esimerkiksi Unescon maailmanperintökohteella, Panamá Viejon raunioilla kannattaa olla tarkkana ja kysyä työntekijöiltä, missä on turvallista kulkea. Sitä ympäröi jotkin vaarallisiksi luetuista kaupunginosista. Panamán kaupungilla olisi edellytykset vaikka mihin, jos siellä voisi kulkea vain normaalia varovaisuutta noudattaen.

Ciudad de Panamá sijaitsee strategisesti tärkeän kanavan Tyynenmeren päässä. Kaupunki on paitsi maan poliittinen ja hallinnollinen keskus myös kansainvälisen kaupan ja liikenteen solmukohta. Toivoa sopii, että kanavasta ja kasvavasta turismista hyötyvät jo panamalaisetkin entistä laajemmin, sillä neljännes panamalaisista eli vielä vuonna 2010 köyhyysrajan alapuolella. Turismin laajempaa hyödyntämistä vaikeuttaa vielä toistaiseksi heikko turvallisuustilanne erityisesti kaupunkien ulkopuolella ja Kolumbian rajaseudulla. Maan mahtavissa sademetsissä olisi  runsaasti tarjottavaa luonnosta kiinnostuneille matkailijoille.