Buenos Días Buenos Aires

Kuljemme San Telmon mukulakivikatuja hyväilevän lämpimässä illassa, kun ravintolat ovat vasta avautumassa. Valitsemaamme liharuokapaikkaan pitääkin mennä ajoissa. Lähes kaikki sen pöydät ovat varattuja. Vain muutama pari mahtuu sekaan. Paikassa on viehättävä, mutkaton tunnelma. Tarjoilijat tuovat vakkariainekset pöytään: rapeakuorista leipää, muutama mausteinen kastike ja herkulliset marinoidut pavut. Niiden veloituksesta ilmoitetaan reilusti heti ruokalistan alussa.

Valitsemme pari liha-annosta: Ojo de Bifen ja Asado de Tiran, vihreän salaatin (Todo Verde) ja kysymme viinisuositusta. Nieton tilan viinejä myydään Suomessakin, mutten muista löytyykö juuri tätä varianttia, Senetiner Malbec 2015. Kokonaisuus on mielettömän hyvä. Tällaisia ruhon osia ei Suomessa saa – valitettavasti. Olisi mukavaa, jos kotipuolessakin voitaisiin hieman laajentaa lihasten repertoaaria.

Uruguaysta Argenttiinaan siirtyminen tuntui ensimmäiseltä ihan oikealta rajan ylitykseltä koko reissulla. Maahantulopaperit kirjoitettiin valmiiksi jo Uruguayn satamaterminaalissa, ja sen jälkeen jonotettiin nauhojen välissä kuin Helsinki–Vantaan lentokentän turvatarkastuksessa. Saimme Uruguaysta poistumisleimat ja Argentiinaan saapumisleimat näppärästi saman tiskin eri päissä. Sen jälkeen seilasimme Colonia-Expressin katamaraanilla lahden yli. ”Miniristeilymme” kesti vähän yli tunnin.

Monta kaupunkia yhdessä kaupungissa

Buenos Aires, jossa todellakin oli hyvät kelit, on kolmen miljoonan asukkaan kaupunki, jossa on 48 kaupunginosaa, barriota. Turisteja kiinnostavat useimmiten La Boca, San Telmo, Palermo, Recoleta ja Microcentro. La Boca on BA:n värikkäin ja kuvauksellisin, vai pitäisikö sanoa, kuvatuin barrio. Valitettavasti siellä ei suositella kulkemista öisin. San Telmo on vanha, kolonialaistyylinen alue kapeine mukulakivikatuineen, takorautalyhtyineen ja rosoisine kuppiloineen. Palermo on hipsteriasuinalue, puistokatuineen, ravintoloineen ja baareineen. Se jakautuu pienempiin ”alakaupunginosiin”, kuten Vanhaan osaan (Viejo), Sohoon ja Hollywoodiin. Recoleta on hieno ja kallis asuinalue, jossa on ranskalaistyylisiä asuntoja, suuria puistoja ja ykkösluokan ravintoloita. Microcentro on kaupungin hallinnollinen keskusta, missä on suurin osa ns. ”pakollisista nähtävyyksistä”, pääkadun Av. 9 de Julion varrella on paljon pankkeja ja Florida-nimisellä kävelykadulla katutaiteilijoita ja tuliaiskauppoja.

Olimme sattumalta ostaneet liput paattiin, joka tuli La Bocan ja San Telmon rajamaille mahdollisimman lähelle varaamaamme hotellia. Käveltyämme parisen kilometriä kirjauduimme Defensa-kadulla, valitettavasti remontin alla olevaa puistoa vastapäätä sijainneeseen Boutique Hotel San Telmhoon. Huoneessamme oli pieni kadulle ja puistoon antava parveke – suloinen, mutta meluisa. Siinä oli myös kaksi kerrosta. Alhaalla oli ”olohuone” sekä kylppäri ja tilavalla parvella makuuhuone. Hauska, mutta epäkäytännöllinen ratkaisu.

Satamasta syntynyt

Aamulla suuntasimme kohti San Telmon pohjoislaitaa ja kanavia. Aluetta kutsutaan Puerto Maderoksi 1800-luvun lopulla valmistuneen sataman suunnittelijan mukaan. Kaupungin kehittyessä satama oli pikkuhiljaa rappioitunut, ja uusi satama, Puerto Nuevo, oli valmistunut 1930 mennessä. Puerto Madero ja sen maamerkin aseman saaneet, suuret punatiiliset satamamakasiinit oli hylätty yli viideksi vuosikymmeneksi. 1989 oli hallitus päättänyt pelastaa vanhan satama-alueen ja liittää sen osaksi elävää kaupunkia.

Vanhat satamamakasiinit oli kunnostettu tyylikkäästi. Niissä oli nyt yksi Buenos Airesin korkeakouluista, useita toimistoja, kalliinpuoleisia liikkeitä sekä hienoja ravintoloita ja tasokkaita asuinhuoneistoja. Vanhoja satamanostureita oli jätetty kanavien laidoille muistuttamaan alueen historiasta.

Kapusimme kanavassa kelluvan museolaiva ARA Presidente Sarmienton kannelle. Armada Republica Argentinan ”höyryfregatti” oli Argentiinan laivaston vanha koululaiva vuoteen 1961 saakka. Se oli tehnyt yhteensä 37 koulupurjehdusta ympäri maapalloa. 33:lla purjehduksellaan vuonna 1935 se oli vieraillut Helsingissäkin. Tutustuimme 1897 valmistuneessa, rautarunkoisessa laivavanhuksessa menneiden aikojen merimiesten elämään valokuvien, tarinoiden ja monien säilyneiden esineiden kautta. Täytyyhän satamakaupungissa perehtyä myös merihistoriaan.

Ihmisen kokoinen keskusta

Seuraavaksi kävelimme kohti keskustaa, Microcentroa. Plaza de Mayon aukion laidalla, hyvin vartioidussa, vaaleanpunaisessa Casa Rosadassa työskentelee Argentiinan hallitus. Vaaleanpunaisen värin ja talon nimen kerrotaan johtuvan vanhasta rakennusmenetelmästä, jossa käytettiin limeä ja (ilmeisesti veristä) härän rasvaa.

Rakennusta kiersi rivistö kiinteitä mellakka-aitoja. Aitojen portit olivat auki päiväseltään, mutta arvelimme, että ne suljetaan öisin ja ehkä mielenosoitusten ajaksi. Plaza de Mayolla ovat 1977 alkaen kokoontuneet muun muassa sotilasvallan aikana kadonneiden lasten äidit. He vaativat yhä tietoja siitä, mitä heidän lapsilleen on tapahtunut. Heitä jopa nimitetään aukion mukaan Madres de Plaza de Mayoksi.

Muutenkin poliisi oli vahvasti läsnä BA:n katukuvassa. Paripartiot kävelivät puistoissa ja ajelivat korttelirallia pimeään aikaan. Ehkä siksi varoittelut Buenos Airesin vaarallisuudesta tuntuivat kovasti liioitelluilta. Tilanne on ehkä muuttunut rauhallisempaan suuntaan. Ainakaan San Telmon kaduilla kävely ei iltapimeässäkään tuntunut millään lailla uhkaavalta.

Keskustan läpi kulkiessamme etsimme pankkiautomaattia, virallista valuutanvaihtopistettä, 12 voltin röökinsytytinmallista usb-laturia ja sukkia. Muutamat Uruguayn pesot piti vaihtaa argentiinalaisiksi ja nostaa käteistä. Laturia voisimme tarvita myöhemmin vuokra-autoissa ja sukkatilanne oli yleisesti ottaen huono. Noita etsiskellessä törmäsimme samalla myös kauniisiin puistikoihin, kuuluisiin aukioihin ja mukaviin katuihin, vähän niinkuin vahingossa.

Sopivan rosoinen, sopivan kotoinen

San Telmo oli kuitenkin ”kotibarriomme”. Siellä vierähti lyhyestä Buenos Airesin visiitistämme enin aika. San Telmossa on jo 43 vuotta järjestetty sunnuntaisin ja kansallisina pyhäpäivinä todella kuuluisa kirpputori Feria de San Telmo. Valitettavasti emme olleet siellä sunnuntaina, mutta kaupungin vanhin, yhä toimiva kauppahalli San Telmo Market korttelin päässä hotellistamme oli avoinna joka päivä. Siellä on myyty tuoreita vihanneksia, lihaa ja kalaa 1800-luvulta lähtien, ihan kuin Helsingin vanhassa Kauppahallissa. Lisäksi siellä oli runsaasti jännittäviä ja mielenkiintoisia kauppoja tupaten täynnä antiikkia, käsitöitä ja taidetta.

Mitä grillilihaan tulee, Argentiina veti heti Uruguayta reippaasti pidemmän korren. Illallistimme viimeisenä BA-iltanamme kävelymatkan päässä Perú ja Chile-katujen kulmassa Gran Parilla del Platassa. Talon herkulliset tarjoomukset ja erinomaisen ystävällinen ja välitön palvelu tekivät vaikutuksen. Siellä ei ollut mitään vedättämisen makuista – ja lopuksi talo tarjosi vielä skumpat! Laskun loppusummakin oli positiivinen yllätys – 55 eurolla koko hoito! Buenos Aires jätti hyvät fiilikset. Sinne voisi matkustaa uudemmankin kerran. Tangot jäivät testaamatta, vaikka San Telmossa, muutaman korttelin päässä hotellistamme oli Milonga Maldito. Esitykset sattuivat olemaan juuri niin, ettei niihin tutustuminen osunut aikatauluumme. Onpahan yksi lisäsyy mennä Buenos Airesiin uudelleen.