Aasian Pariisi!

Vietnamin kaupungeissa wifit ovat aivan eri sfääreissä kuin Kiinassa! Saimme heti aamulla ensitiedot Pariisin järkyttävistä terrori-iskuista Hesarin appsista. Tuntui karmivalta, kun jotain niin käsittämätöntä tapahtui niin lähellä kotia. Lisäpäivityksiä tuli hotellimme CNN-kanavalta. Kiinassa oli näkynyt lähinnä paikallisia kanavia. Jossain majapaikassa oli näkynyt englanninkielinen CCTV (China Central Television), mutta sekin oli poikkeus.

Niin hirveää kuin kolonialismi onkin ollut, Ranskan vaikutus Indokiinassa näkyy yhä kauniina rakennuksina, viini- ja kahvikulttuurina sekä leivonnaisina. Booking.comista varattu pieni majoituslaitoksemme, Hanoi Sky Hotell, jonka valikoimme sen perusteella, että se on lähellä Thaimaan lähetystöä, sijaitsi aivan Hanoin vanhan kaupungin laidalla, ”Night Food Streetillä”. 6. kerroksen ikkunasta näkyi kaupungin kattojen ylle. Kauneudennälkä sai vihdoin helpotusta!

Tunsimme olevamme kotonamme Hanoissa enemmän kuin yhdessäkään Kiinan suurista kaupungeista. Hotellin respassa meidät toivotti englanninkielellä tervetulleeksi iloisesti hymyilevä vietnamitar, joka tarjosi vielä mehulasilliset!

Kuuden miljoonan hanoilaisen kotikaupunki on yleisilmeeltään inhimillisen korkuinen, vaikka jokunen pilvenpiirtäjä rikkookin kaupunkikuvaa.Mieleen tuli lähinnä Havannan vanha siirtomaatyylinen keskusta ilman rantaa. Liikenne ei ollut yhtä kaoottista kuin Etelä-Vietnamin Ho Chi Minh Cityssä, ex-Saigonissa. Toki mopoja piti varoa niin autoteillä kuin kapeilla kävelykujillakin, mutta katua ylittäessä ei sentään tuntunut siltä kuin olisi joutunut jättikokoisten mehiläisten parven keskelle.

Lomafiilistä Vietnamin pääkaupungissa!

Oli helppoa hoitaa asioita kielellä, jota kumpikin osapuoli ymmärsi. Ei ihme, että täällä vilisee länsimaalaisia. Vanha kaupunki on turistiseutua kuin Gamla Stan Tukholmassa. On hyvää ruokaa joka lompsalle. On hienoja hintavia ravintoloita, tunnelmallisia kahviloita, kaikenlaisia katukuppiloita, paikallista soppaa, pho bota, myyviä kiskoja ja kauniita siirtomaafiiliksisiä hotelleja. ”Hanoi rocks!”: lainatakseni Makea, joka antoi etäohjeita kipeän polveni hoitoon.

Ekskursioksi riitti käyskentely kaupungilla. Kuljimme Hoankiem-järvelle, missä sunnuntain ohjelmaan näytti kuuluvan hääkuvauksia ja käsitöiden, piirrosten, korttien sekä makeiden leivonnaisten myyntiä turisteille. Paakelsien tuoksu oli niin imelä, että sokeri tuntui takertuvan nenäkarvoihin.

Kun suuntasimme järveltä länteen, osuimme aina yhtä kiinnostavalle ruokatorille. Siellä myytiin meren eläviä, sammakoita ja kilpikonnia, monenlaisia upeita vihanneksia, erilaisia kuivattuja kasveja, juuria ja sieniä, vahvasti tuoksuvia mausteita ja paljon muuta.

Maanantain projektimme oli etsiä Thaimaan lähetystö hakeaksemme viisumit maahan. Suomalainen voi automaattisesti olla Thaimaassa 30 päivää ilman viisumia – kun saapuu sinne lentäen. Maitse tullessa, saa olla vapaasti vain kaksi viikkoa. Se ei riittäisi maan läpi matkustamiseen ja loimailuun. Koska Thaimaahan saapumisemme aikataulu oli vielä vahvasti hämärän peitossa, päätimme hakea saman tien 60 vrk:n viisumit. Jännitti, kuinka kauan viisumiprosessi kestäisi, ja kuinka monta päivää meidän pitäisi viettää Hanoissa. Oli yllätys, että voisimme hakea viisumit jo seuraavana iltapäivänä neljän aikaan!

007 Spectre in Hanoi

Aamupäivän kuluessa ilma kävi helteiseksi. Siihen tottumattoman hiki virtasi. Kävelimme vehreällä  lähetystöalueella varjosta seuraavaan. Kalliiden pihviravintoloiden sekä hienojen thaimaalaisten ja japanilaisten ravintoloiden välissä oli ihan tavallisia, halpoja katurafloja. Nuudelisoppa maistui taivaalliselta!

Törmäsimme yllättäen Poliisimuseoon, josta syöksyi opas kutsumaan meidät tutustumaan museoon tarkemmin – aivan ilmaiseksi! Museo oli aivan uusi ja kuluvana vuonna vastikään avattu. Tuntui siltä kuin olisimme olleet ensimmäiset vierailijat. Saimme oiken yksityisopastuksen. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka tiiviisti Hanoin poliisi oli osallistunut kaupungin historian rakentamiseen Ranskan siirtomaa-ajoista Japanin miehitykseen, Vietnamin sotaan sekä itsenäisen maan rakentamiseen niiden jälkeen – ja kaikki pohjoisvietnamilaisesta näkökulmasta. Vanha, entinen sairaalarakennus oli hienosti restauroitu museotarkoitukseen, ja näyttelyt olivat tyylikkäästi toteutettuja.

Seuraavaksi tutustuimme Vietnamilaisten Naisten museoon, jonka TripAdvisor oli nostanut Hanoin vuoden 2014 museoksi. Se oli (vähän liiankin) suuri ja varsin kiinnostava, vaikka sekä äitiyteen että sotahistoriaan liittyvää naisten urhoollisuutta korostava propaganda tuntui jo hieman liian päälle liimatulta. Ylpeänä esitelty nuorten naisten, suorastaan lasten osallistuminen vaarallisiin vakoilu- ja sotatoimiin tuntui ykskantaan ikävältä.

Museon jälkeen tiemme vei leffateatterille. Sen seinillä mainostettiin muiden muassa viimeisiä Amerikan uutuuksia: Nälkäpeliä ja Bondia. Traditioomme on yhteisen taipaleemme alusta asti, A View To a Killistä saakka kuulunut käydä katsomassa aina uusin 007. Päätimme mennä leffaan saman tien, keskellä kuuminta iltapäivää. Liput maksoivat yhteensä viitisen euroa, sokeroidut(!) popcornit kaksi, ja kaupan päälle saimme nauttia kaksi ja puoli tuntia ilmastoidusta teatterisalista kahden muun katsojan kanssa! Daniel Craig oli komea, ja leffakin hyvä.

Miltsi haisemaan yhdessä illassa…

Auringon laskettua päätimme pitää oikein lomaillan. Söimme paikallisten nuorten suosimassa bistrotyyppisessä ravintelissa, joka oli erikoistunut mereneläviin. Vaikutti siltä, että paikkaa myös pyöritti varsin nuori porukka. Ravintola oli kivalla ja tuoreella tavalla sisustettu, ja se olisi hyvin voinut olla vaikka Helsingin Rööperissä. Ruoan jälkeen menimme vielä parille lasilliselle ihan hotellimme nurkille, viihtyisän siirtomaahenkisen baarin terassille.

Uusi helteinen päivä käynnistyi kävelyllä Hanoin Notre Damelle. Sekin näytti olevan suosittu hääkuvauspaikka jopa näin tiistaiaamupäivällä. Lyhyen visiittimme aikana ehdimme nähdä kolme nuorta pariskuntaa poseeraamassa kirkon edessä. Katetdaalilta tiemme vei Ho Chi Minhin mausoleumille. Ihan must nähtävyys tässä kaupungissa. (Voi mun puolesta jättää väliin.) Kävellessämme ”viistokujaa” eli Dien Bien Phu -katua takaisin kohti majapaikkaamme osui matkan varrelle komea ”Flag Tower”. Alkoi Hanoin nähtävyydet olla hoidettu.

Noudettuamme viisumit Taikkujen lähetystöstä nautimme herkulliset sapuskat yhdessä Hanoin monista viihtyisistä ravintoloista. Sen ruokalista koostui Vietnamin erikoisuuksista. Valitsimme ihania riisilettukääryleitä, herkullista mustekalaa, pikkuankeriassalaattia ja maukkaita vihanneksia. Valikoimamme parine oluineen kustansi noin 440 000 döngiä eli noin 25 euroa. Huomenna jättäisimme Vietnamin sosialistisen tasavallan taaksemme ja lähtisimme kohti uutta maata.